Löysin tuorepuurot reilu vuosi sitten. Sitä ennen ajatus kylmästä puurosta olisi saanut vilunväreitä aikaan, mutta tuorepuuroa maistettuani vakuutuin, että kyllä tämäkin konsepti vaan toimii. Ainakin tällaiselle puuro-loverille, kuten minä. On tosin hyvä tarkistaa, että puurossa on mukana myös makua. Ettei ihan pelkkää kylmää kaurahiutale-maitomössöä nauti. Banaani tuo mielestäni sopivasti makeutta ja pehmeyttä, hunajalla maustaa myös moni puuronsa. Kardemummaa ripottelen lähes aina mukaan.
Marjat ovat lämpimän puuron kanssa parhaita kavereita ja tuorepuuroon ne sopivat toki myös. Pakkasesta löytyi vielä viime kesän mustikoita ja vedelmia, joten tästä puurosta tuli kuningatarversio.
Jos et vielä ole tuorepuuroa kokeillut, niin uskaltaudu testaamaan. Saatat yllättyä iloisesti!
Sekoita kaurahiutaleet, chia-siemenet ja mantelirouhe
keskenään. Muussaa puolikas kypsä banaani haarukalla ja lisää joukkoon. Kaada
sekaan maito ja maustamaton jogurtti. Mausta kardemummalla. Lisää lopuksi marjat ja sekoita tasaiseksi. Anna puuron turvota jääkaapissa suojattuna yön yli.
Lisää puuron päälle aamulla toinen puolikas banaanista sekä vadelmia ja mustikoita. Nauti hyvän kahvin kera.
Voi että, miten rakastankaan erilaisia täytettyjä leipiä! Ruokaisa leipä taipuu lounaaksi ja iltapalaksi, perunoiden seurana kunnon ateriaksikin. Varsinaista comfort-foodia, ainakin minulle.
Lehdistä revittyjen reseptien arkistostani pilkahti tämä herkullinen sandwich, jonka täytteinä loistavat klassisen Cobb-salaatin ainekset: kananmuna, avokado, tomaatti ja pekoni. Sinihomejuuston tilalla on cheddaria ja broileri on jätetty tällä erää veks, mutta ruokaisa se on siitä huolimatta. Teimme eräänä perjantaina iltapalaksi ja ai että, miten maistui hyvältä!
Leivät syödään kylmänä, mikä oli sillä lailla hyvä juttu, etteivät ne valokuvaamisprosessin jälkeen olisi enää lämpimiä olleetkaan. Samat ongelmat niin ruokabloggaajilla kuin pikkuvauvojen äideillä...
Keitä kananmunat, kuori ja kuutoi ne. Paista pekonit ja valuta hetki talouspaperin päällä. Kuutioi avokado ja tomaatti, hienonna ruohosipuli ja raasta cheddar. Yhdistä kulhossa kananmunat, avokado, tomaatti, ruohosipuli ja juusto. Purista joukkoon sitruunamehu, ja lisää lopuksi majoneesi ja sinappi. Mausta suolalla ja mustapippurilla.
Leikkaa leipä siivuiksi. Jaa salaatti neljälle leivälle ja levitä päälle muna-avokadotahnaa. Asettele päälle pekonisiivut. Kasaa leipäpalat kahdeksi kolmikerroksiseksi leiväksi. Puolita halutessasi.
Rakastuin munakokkeliin asuessani lukion jälkeen puolisen vuotta Englannissa. En ole parempaa munakokkelia sen jälkeen saanut - englantilaiset osasivat sen hommat ihan 6 - 0. Nimikin on siellä pohdittu ihan hiukan enemmän houkuttelevaksi. Scrambled eggs vai munakokkeli? Niinpä, sitähän minäkin.
Tässä eräänä päivänä kasasin munakokkelia paahtoleivälle ja laitoin päälle vielä avokadoa, fetaa ja vähän kurkkua. Ei kuulkaa ollut hassumpaa! Aika mainio aamu-, väli- tai iltapala, kokkeilkaapas!
Tee munakokkeli. Riko munien rakenne kulhossa. Lisää maito ja mausta suolalla ja mustapippurilla. Kuumenna voi pannulla ja lisää munaseos. Kuumenna miedolla lämmöllä sekoittelemalla munaseosta hiljalleen pohjaa myöden, kunnes kokkeli hyytyy.
Halkaise avokado, poista kivi ja leikkaa avokadosta siivuja. Viipaloi kurkusta muutama ohut siivu. Paahda ruispaahtoleivät leivänpaahtimella rapeiksi. Voitele voilla ja kasaa päälle munakokkelia, avokadosiivuja, kurkkuviipaleita ja fetasiivuja jtai -murua. Viimeistele rouhaisulla mustapippuria sekä hienonnetulla lehtipersiljalla.
Taas oltiin jännän äärellä, kun valmistin ihka ensimmäistä kertaa elämässäni tuorepuuroa. Puurot ovat suurta herkkuani, mutta tämä viime vuosien trendipuuro on jäänyt kotikeittiössä testaamatta. Tuorepuuro on siis puuroa, jota ei kypsennetä vaan ainesosien annetaan muhia rauhassa yön yli jääkaapissa. Aamulla valmiina on puuroksi turvonnut herkullinen seos!
Valmistus on überhelppoa, sillä ainekset vain heitetään kulhoon, sekoitetaan hyvin ja siinä se. Vaikka menetelmä kuulostaa epäilyttävältä (siis miten siitä muka voi tulla puuroa, jos sitä ei keitetä??), se toimii oikeasti tosi hyvin. Koostumus on puuromaista eikä nauttiminen kylmänä haittaa ollenkaan, kun maut ovat kohdallaan. Ihan paras työaamujen pelastus minulle, joka nappaan aina aamupalan töihin mukaan ja nautin siellä työkoneen äärellä. Pikapuuropussit ovatkin tuleet jo ihan tarpeeksi tutuiksi.
Pääsin maistamaan Teemu Laurellin valmistamaa tuorepuuroa Bloggers' Inspiration Day -tapahtumassa muutama viikko sitten. Teemu oli valmistanut herkulliset brunssitarjottavat Santa Marian ja Risentan tuotteista ja sain mukaani näitä samoja tuotteita kotiinviemisiksi. Tämä Chia-banaani tuorepuuro on tehty noita Santa Marian ja Risentan tuotteita käyttäen.
Sekoita kaurahiutaleet, chia-siemenet ja auringonkukan siemenet keskenään. Muussaa kypsä banaani haarukalla ja lisää joukkoon. Kaada sekaan maito ja maustamaton jogurtti. Mausta kardemummalla ja kanelilla. Sekoita tasaiseksi. Anna puuron turvota jääkaapissa suojattuna yön yli.
Lisää halutessasi aamulla banaania ja marjoja päälle. Nauti hyvän kahvin kera.
Meikäläinen on leipätyttöjä. Ei epäilyksiä siitä. Meillä syödään leipää melkoisesti: iltapalalla, viikonloppuaamuisin, usein myös töiden jälkeen, jos varsinaista lämmintä ruokaa ei juuri ole tarjolla. En kyllästy leipään oikeastaan ikinä - onhan sitä niin monenlaista. Myöntää täytyy, että leivänpäälliset ovat ihan liian usein niitä samoja kalkkunaleikkeitä ja oltermanneja päivästä toiseen. Leivästä kun saa vaikka mitä vähän varioimalla ja tuunaamalla.
Vaasanin ruisleipäuutuuteen päätin testata jotain uutta täytettä. Ruispalat Ohut Herkku on tuttujen Ruispalojen ohuempi ja aavistuksen sitkeämpi serkku, joka on vasta hetki sitten saapunut kauppojen hyllylle. Tein ruisleipien kaveriksi kaksi erilaista makuparia - fetan & herneen sekä sinihomejuuston & päärynän. Nämä leipäset sopivat hyvin välipalaksi, mutta myös hienosti vaikka suolaiseksi palaksi tarjoilupöytään. Leivät voi puolittaa, jolloin niistä tulee kivoja pieniä suupaloja.
Hernelevite saa pientä potkua piparjuuresta ja sen päälle murusteltu fetajuusto tuo leipään juuri sopivasti suolaisuutta. Aurajuustolevitteen päälle karamellisoidaan vähän päärynää ja pekaanipähkinöitä. Oi nam, mitä herkkua! Päälliset valmistuvat ihan helposti eikä niissä ole sen kummempaa väkertämistä. Tahnat ovat parhaimmillaan valmistuspäivänä, mutta toimivat myös päivän-pari sen jälkeen. Hernemössö voi menettää vähän kaunista väriään, mutta kelpaa hyvin niinkin.
Tuttuja Ruispaloja meillä syödään jatkuvasti, ja tämä ohut uutuus oli kivaa vaihtelua samalla ihanan rukiisella maulla. Leipä sopi mielestäni erityisesti juuri tällaisten tahnojen kaveriksi, sillä ohut pohja antaa pääroolin täytteille, mutta tuo samalla vastapainoa runsaalla rukiin maulla ja riittävällä sitkeydellä.
Tarkempia tuotetietoja Vaasanin uutuusherkusta voit käydä kurkkaamassa täältä.
Sekoita aurajuustomuru sekä ranskankerma keskenään. Mausta ripauksella mustapippuria.
Viipaloi pestyt päärynät ohuesti. Älä käytä aivan päärynän keskiosaa, jossa on kova siemenkota. Paista päärynöitä pannulla voi-öljyseoksessa pari minuuttia. Lisää sokeri, pekaanipähkinät ja sitruunanmehu pannulle. Paista päärynöitä vielä pari minuuttia käännellen, kunnes ne ovat hieman pehmenneet.
Sipaise leiville ensin aurajuustolevitettä. Asettele päälle karamellisoidut päärynät ja pekaanipähkinät.
Jaa-a. Koskakohan mahdan saada Vuoden Matti Myöhäinen bloggaaja -palkinnon? Raparperisesonki on kauan sitten ollutta ja mennyttä, mutta niin vaan laitan tänne blogiin raparperireseptin. Pakkohan se on, kun niin hyvää tuli. Poimin oman raparperipensaani viimeiset varret talteen toissa viikolla ja upotin ne PerinneruokaaPrkl-blogista löydettyyn raparperipannukakkuun. Varret olivat näin kesän lopulla jo vähän nahistuneita ja kapoisia, mutta maussa sitä ei huomannut. Tästä tuli nimittäin aivan mielettömän hyvää!
Jos et enää löydä raparperia kotipihalta tai kaupasta, niin pistäpä ohje talteen ensi kesää varten. Lupaan, että ihastut. Tai voin vaikka kesän kynnyksellä muistutella tästä uudestaan. Ettei pääse tämä herkku unohtumaan.
Pese ja viipaloi raparperit hieman vinottain ohuiksi siivuiksi. Lisää joukkoon sokerit, sekoita ja anna maustua noin 15 minuuttia.
Valmista pannukakkutaikina sekoittamalla kananmunien rakenne rikki ja lisäämällä joukkoon puolet maidosta. Sulata voi ja lisää taikinaan. Lisää myös vehnäjauhot ja sekoita ne hyvin joukkoon. Kaada tämän jälkeen mukaan loput maidosta ja mausta suolalla ja kanelilla.
Kaada taikina leivinpaperin päälle uunivuokaan tai -pellille ja paista 200 asteessa noin 30 minuuttia.
Pakkanen alkaa olla taas valmiina talvikauteen. Sinne on säilötty kasakaupalla marjoja ja montaa eri laatua. Punaherukoita löytyy erityisen paljon, sillä saimme niitä sekä anoppilan että oman mummini pihalta. Tästä syystä alkuperäinen suunnitelmani tehdä mustikkapannareita vaihtuikin punaisempaan väriin. Punaherukoita en ollut aikaisemmin käyttänyt pannukakuissa, mutta ne sopivat pannareihin erittäin hyvin. Pieni kirpsakkuus toimi omasta mielestäni muuten miedoissa pannukakuissa. Voit toki lisätä sokerin määrää joko taikinassa tai valmiiden lättysten kanssa, jos mielit makeampaa kokonaisuutta.
Sekoita kulhossa vehnäjauhot, sokeri, suola ja leivinjauhe. Vatkaa eri kulhossa kevyesti kananmuna ja sen joukkoon maito sekä sulatettu voi. Yhdistä seokset ja sekoita tasaiseksi taikinaksi. Kääntele joukkoon punaherukat (tuoreet tai jäiset). Anna taikinan seistä n. 10 minuuttia.
Paista pannukakut paistinpannulla keskilämmöllä pienessä määrässä voita. Pannareita tulee paistaa n. 2-4 minuuttia per puoli. Tarjoile halutessasi punaherukoiden ja / tai sokerin kera.
Oletko niitä ihmisiä, jotka syövät munavoinsa yleensä raejuustolla? Minä olen. Ehdottomasti. Raejuusto nyt vaan kuuluu muussatun kananmunan ja voin joukkoon ja keventää munavoita kivasti. Teemme munavoita karjalanpiirakoiden kaveriksi aina silloin tällöin. Kertana eräänä raejuustoa ei ollutkaan kaapissa, joten kokeilinkin sen sijasta fetajuustoa. Feta ei tietenkään ole mikään munavoin keventäjä, mutta toisaalta sen kanssa lisäsuolaa ei kaivata, sitä tulee riittävästi juustosta.
Feta-munavoi oli aika kiva kombo! Fetan maku sopi hyvin miedon kananmunan kanssa ja sitoi munavoita yhteen. Iltapalaherkku minun mieleeni.
Keitä kananmunat ja jäähdytä ne kylmässä vedessä. Kuori munat ja muussaa haarukalla. Lisää joukkoon murustettu fetajuusto, pehmeä voi ja hienonnettu persilja. Sekoita.
Vispipuuro on retroherkku, joka ei koskaan mene pois muodista. Sitä voi tehdä lähes marjoista kuin marjoista, ja toisin kuin monet muut puurot, se maistuu niin lämpimänä kuin kylmänä. Meidän pikkuneiti maistoi sitä nyt ensi kertaa (jos kaupan valmis-vispejä ei lasketa) ja veteli lautasen tyytyväisenä tyhjäksi, kuten odottaa saattoi. Kirpun kaurapuuroon on lisätty pakkasmarjoja niin kauan kuin muistan ja sillä seurauksella, ettei peruspuuro meinaa edes kelvata enää sellaisenaan. Aina on päästävä metsästämään lusikalla herukka- tai mustikkasattumia puuron joukosta. Nyt kun marjat olivatkin jo valmiiksi itse puurossa, ei tämä sattumavaje onneksi haitannut vaan puuro maistui hienosti. Vaihtelua perus-kaurapuuroon on selvästi kaivattu, sillä ennen niin innokas puurotyttömme on alkanut himmailemaan puuronsyönnin kanssa. Aiemmin puuroa syötiin ilolla aamuin illoin, nyt enää kerran päivässä.
Tähän vispipuuroon vispasin pakkasesta puolukoita ja mustaherukoita. Sokeria käytin melko maltillisesti eli jos puolukoiden happamuus häiritsee, niin lisää vielä vähän sokeria. Kesän marjavarastot ovat pakkasestamme jo tyrehtyneet, mutta onneksi kaupan pakastealtaasta löytyy. Ensi kerralla voisi testata vaikka mustikka-vadelmavispiä!
Vispipuuro
1 l vettä 1 1/2 dl mannasuurimoita 1/4 tl suolaa 1 dl sokeria 2 dl puolukoita 1 dl mustaherukoita
Vispilöi kiehuvaan veteen mannasuurimot. Lisää suola, sokeri ja marjat. Anna kiehua 15-20 minuuttia välillä sekoittaen. Jäähdytä puuro ja vatkaa sen jälkeen teho- tai sauvasekoittimella kuohkeaksi. Tarjoa maidon kera.
Huom! Puuro saattaa valmistuessaan olla melko löysää, mutta se jähmettyy jääkaapissa. Vispipuuro maistuukin erityisen hyvältä muutaman tunnin odottelun jälkeen tai seuraavana päivänä.
Huhuu, täällä sitä ollaan! Kuten blogin FB-sivulla päivitinkin, meno on töiden ja päivähoidon alkamisen myötä ollut sen verran vauhdikasta, että blogin päivittämiseen ei yksinkertaisesti ole ollut aikaa eikä virtaa. Illan muutama hassu tunti koostuu taaperon ja vanhempien ruokkimisesta, leikkitouhuista, kaupassa käynnistä ynnä muista arjen askareista, iltapuuro-pesu-satu-nukutusruljanssista sekä hetken hengähdyksestä sohvalla ennen väsymyksen iskemistä. Nukkumassa ollaan usein jo ennen kympin uutisten kevennystä.
Ruokapolitiikkamme on sujunut juuri niin kuten arvelinkin. Isoja satseja tuttuja kotiruokia, jotka valmistuvat mutu-tuntumalla ja riittävät ainakin pariksi päiväksi. Ei mitään uutta tai ihmeellistä, josta viitsisi blogiin kirjoittaa.
Vaikka vankkoihin rutiineihin on siis jo päädytty, niin älkää toki ymmärtäkö väärin: nautin tästä suuresti! On ihana huomata, miten pikkukokki viihtyy hoitopaikassaan koko ajan paremmin ja paremmin, oppii kaikkea uutta ja on jo äidin silmissä niin iso ja reipas tyttö <3 Uudet työt maistuvat ja tuovat päiviin taas aivan uutta sisältöä ja mielenkiintoa. Koko paletin hallitseminen on omalla tavallaan hienoa. Ja niistä illan pienistä hetkistä koko perheen kesken nauttii väsymyksestä huolimatta suuresti. Tässä me nyt ollaan ja eletään, meidän pieni perhe.
Eilen jäi vihdoin aikaa kokeilla vähän jotain uuttakin iltapalaa. Valmistin tonnikala-avokadoleipiä pinaatilla ja savujuustolla. Pannulla voissa paisto ja oi miten hyvää oli! Harmittaa vaan turkasesti tämä pimeys, joka tuo taas ruokakuvaukseen oman ihanan haasteensa. Kelmeässä keittiön valossa kun ei mikään näytä kovin hyvältä. No tällä mennään seuraavat kuukaudet, minkäs teet.
Mutta tässä siis nopeat tonnikalaleivät pimeneviin iltoihin, var så god!
(Pari muutakin reseptiä on jo saatu jemmaan, joten seuraava postaus saattaapi ilmestyä hieman nopeammalla tahdilla kuin tämä nyt käsillä oleva). :)
Leikkaa leivästä neljä ronskia siivua. Sekoita kulhossa yhteen tonnikala, majoneesi sekä pieneksi pilkottu kurkku. Mausta ripauksella mustapippuria. Puolita avokado, irrota sen kivi ja kaavi sisus ulos. Leikkaa sisus viipaleiksi.
Kokoa voileivät laittamalla ensin tonnikalaseosta pohjalle, sitten avokadosiivuja, baby-pinaattia ja päällimmäiseksi kolme siivua savujuustoa. Nosta toinen leivän puolikas päälle. Kuumenna paistinpannu keskilämmöllä ja laita siihen voita. Paista leivät kummaltakin puolelta kauniin ruskeaksi. Voit laittaa esim. lautasen leipien päälle painoksi, jotta juusto sulaa paremmin.
Taas tuli testattua aivan uusi tuttavuus: kokojyväsinappi. Jos kaipaat tuhtia sinapin makua, tällä aineella onnistut varmasti. Kokojyväsinapilla marinoitu kananrinta ja tuunattu kastike maustoivat leivät upeasti ja herkullinen iltapala oli valmis!
Varoitus! Varaudu nuolemaan sinappista kastiketta ympäri suunpieliäsi :)
Lorauta kulhoon oliiviöljyä ja kokojyväsinappia ja sekoita. Hiero sinappiseos kanafileiden pintaan. Laita fileet kulhoon ja anna maustua jääkaapissa puolisen tuntia.
Sekoita kastikeainekset keskenään. Silppua punasipuli reiluiksi paloiksi. Kuullota keskilämmöllä tilkassa oliiviöljyä viitisen minuuttia kunnes sipulit ovat pehmenneet. Silppua kevätsipuli.
Paista kanafileet pannulla kypsiksi. Puolita ciabattasämpylät (tai leikkaa ciabattaleivästä neljä reilua palaa ja puolita ne). Paahda leipiä 200 asteisessa uunissa muutama minuutti.
Kokoa leivät. Lusikoi kastiketta leipäviipaleen pohjalle. Nosta sen päälle kana, rucolaa, suolakurkkuviipaleita, kevätsipulia ja punasipulia. Viimeistele kastikkeella ja nosta leipäsiivu kanneksi.
Munakas taipuu moneksi ja pelastaa useita arjen ruokatilanteita. Kananmunat ovat jääkaapin (tai no, ainakin meillä jääkaapin, vaikkei niitä siellä tarvitsisikaan säilyttää) vakiovaruste ja niistä tulee taiottua niin aamu- kuin iltapalaa. Ja hätäpalaa, kun mitään muuta ei keksi. Kokit ja Potit teki blogissaan kaunista munakasta, jonka päälle kasattiin salaattia lisukkeineen. Tätä kokeilin minäkin, meidän jääkaapin antimista. Olipa hyvää!
Munakas rucolasalaatilla
kahdelle
5 munaa 1 dl maitoa suolaa ja mustapippuria
2 tomaattia oliiviöljyä balsamicoa tuoretta ruohosipulia (tai muita yrttejä) pala kesäkurpitsaa fetajuustoa rucolaa
Pilko tomaatit ja lisää joukkoon silputtua ruohosipulia (tai muita kaapista löytyviä yrttejä) sekä loraus oliiviöljyä ja balsamicoa. Jätä maustumaan hetkeksi.
Riko kananmunat kulhoon ja vatkaa munien rakenne rikki. Lisää maito, mausta suolalla ja mustapippurilla ja sekoita. Kuumenna tilkka oliiviöljyä paistinpannulla. Kuumenna pannu kuumaksi ja kaada munakasmassa pannulle. Siirtele lastalla massaa reunoilta keskelle, kunnes massa on melkein hyytynyt. Pienennä lämpöä reilusti ja anna massan hyytyä haluamaasi muotoon.
Paista toisella pannulla tilkassa öljyä viipaloitu kesäkurpitsa ja mausta ripauksella suolaa ja mustapippuria. Älä paista viipaleita liian kauan, jotta kesäkurpitsoissa säilyy mukava purutuntuma.
Puolita munakas ja asettele lautasille. Lusikoi munakkaiden päälle rucolaa, kesäkurpitsaviipaleet, marinoituneet tomaatit (jätä neste kulhoon) sekä fetajuusto. Rouhaise päälle vielä vähän mustapippuria. Syö heti.
Arvatkaapa, onko yllä olevat kuvat otettu tässä viime päivien aikana?
Juu, ei ole ei. Tämä luvattoman kauan kestänyt pimeä jakso on kyllä harrastelevan ruokabloggaajan painajainen. Illan pimeydessä keittiön valossa napatut kuvat ovat kaikkea muuta kuin kirkkaita, vaikka niitä kuinka yrittäisi jälkikäteen käsitellä. Luonnonvaloa ei ole kuvissa näkynyt lokakuun jälkeen, auringosta puhumattakaan. Hämäriin ja kellertäviin kuviin on vaan pakko tyytyä, kun sen kummempia salamia tai kirkasvalolamppuja ei kuvausvälineistöön kuulu. Näillä mennään ja onneksi koko ajan valoa kohden! :)
Valoisampia kuvauspäiviä aloin erityisesti ikävöimään, kun löysin arkistoista nämä alkusyksyn valossa kylpevät kuvat eräästä välipalabagelista. Bagel on aivan huippuhyvää pikaruokaa, jonka täytteeksi kelpaa taas kerran lähes kaikki maan ja taivaan väliltä. Tällä kertaa leipä maustui broilerilla, fetalla ja lime-valkosipulimajoneesilla.
Bageleita pitäisikin muuten kokeilla leipoa itse. Löytyykö keneltäkään mitään hyvää luottoreseptiä?
Välipalabagel
valmis bagelsämpylä tuorejuustoa (maustamatonta tai maustettua, esim. ruohosipuli) rucolaa grillattua broilerin fileetä hyvää fetajuustoa punasipulia lime-valkosipulimajoneesia (ohje täällä) mustapippuria
Puolita bagel ja voitele kummatkin puolet tuorejuustolla. Asettele pohjan päälle tuoretta rucolaa, grillatun broilerifileen siivuja sekä fetajuustoa. Koristele punasipulinrenkailla sekä nokareilla lime-valkosipulimajoneesia. Rouhaise hieman mustapippuria päälle. Aseta kansipuoli kohdilleen ja nauti!
Kiireisten arki-iltojen nopea iltapalaherkku, olkaapa hyvät!
Sain Vaasan Oy:ltä testiin valmiita Lapin Rilla -pizzapohjia. Tunnustan, että olin etukäteen aavistuksen skeptinen wrap-leipien toimivuudesta pizzapohjina. Mutta täytyy myöntää, että olimme apukokin kanssa molemmat erittäin positiivisesti yllättyneitä. Rilla toimi pikaisena iltapalapizzana erittäin hyvin! Ymmärrettävästi kyseessä ei tietenkään ole mitenkään ihka-aitoon italialaiseen pizzapohjaan verrattava tuotos, mutta mielestäni sen ei siinä kategoriassa tarvitsekaan kilpailla. Olen syönyt monia huomattavasti huonompia valmispizzapohjia, jotka kutsuvat itseään "rapeaksi italialaiseksi pizzapohjaksi". Rilla toimii rillana, pizzan kaukaisena serkkupoikana :)
Kun töistä kotiin palatessa nälkä kurnii vatsassa ja pitää nopeasti saada jotain palan painiketta, saa Lapin Rilla -pohjasta oikein verrattoman iltapalan. Täytteillä Rillaa voi varioida mielensä mukaan. Me tuunasimme sen seuraavasti.
Rilla-iltapalapizza
kahdelle
2 Lapin Rilla -pizzapohjaa *) tomaattikastiketta tai ketsuppia 2 dl juustoraastetta 10 kpl salami- tai meetvurstiviipaleita 1/4 paprika 1/2 punasipuli babypinaattia lehtipersiljaa raejuustoa
Levitä rilloille tomaattikastiketta tai ketsuppia sekä juustoraastetta. Aseta päälle salamiviipaleet sekä pilkottu paprika ja punasipuli. Paista 200-asteisessa uunissa 6-8 minuuttia. Lisää paistamisen jälkeen silputtua babypinaattia ja lehtipersiljaa sekä muutama ruokalusikallinen raejuustoa.
Ymmärrän, että otsikko kaipanee jonkinlaista selvennystä. Mietit siellä, että mikä hitto on Mexwurst-hodari? Pitiköhän sen kirjoittaa Meetwurst? Vai viiraako sillä bloggaajalla nyt pahemman kerran?
Jälkimmäinen on hyvinkin mahdollista, mutta meetwurstia en tarkoittanut ja mexwurstin selitän tässä. Koska käytin hodareihin saksalaista bratwurstia (ja kaalia, joka hyvinkin voidaan nähdä saksalaishenkiseksi ruoaksi) sekä meksikolaisia makuja, piti hodarit nimetä minusta näiden mukaan. Eli Saksaa ja Meksikoa. Meksikoa ja bratwurstia. Mexwurst.
Eikö?
Hihii, onneksi ei nimi miestä pahenna eikä toivottavasti myös hodariakaan, sillä nämä olivat ihan superhyviä. MeNaisissa julkaistusta ohjeesta otin idean ja vähän muuntelin matkalla. Kokeile viikonloppuherkuksi, tykkäät varmasti!
Mexwurst-hodari. Pitäisiköhän ihan rekisteröidä toi nimi? ;)
Mexwurst-hodarit
4 kpl
1/2 ciabatta-leipä 4 minibratwurstia punasipulia
kaalisalaatti n. 100-150 g valkokaalia 1 chili(paprika) 1 rkl srirachakastiketta tai pari tippaa tabascoa 1/2 limen mehu 2 rkl ranskankermaa 2 rkl turkkilaista jugurttia suolaa mustapippuria 1/2 ruukku korianteria
Valmista ensin kaalisalaatti ja avokadokastike. Leikkaa kaali ohueksi silpuksi. Hienonna chili (tai chilipaprika, riippuen miten tulista salaatista haluat) kaalin joukkoon. Mausta srirachakastikkeella tai tabascolla. Purista limen mehu joukkoon. Sekoita kaalisalaattiin ranskankerma ja turkkilainen jugurtti ja mausta suolalla ja mustapippurilla. Hienonna vielä korianteri mukaan.
Kuori avokado(t) ja hienonna se (/ne). Me käytimme vain yhtä avokadoa, mutta jäin kaipaamaan vielä lisää avokadon makua, siksi suosittelen ehkä käyttämään kahta. Mausta avokado taco-kastikkeella, limen mehulla ja suolalla.
Leikkaa ciabatta-leivästä neljä paksua viipaletta (noin 4cm). Halkaise viipaleet taskumaisesti auki, mutta jätä palat pohjasta toisiinsa kiinni.
Paista tai grillaa bratwurstit ja lämmitä leivät esim. uunissa. Lusikoi leipien väliin kaalisalaattia, nosta päälle makkarat ja avokadokastiketta. Koristele punasipulirenkailla.
Kolme viikkoa kesälomareissuja ja ravintolaruokaa takana. Onpa kiva palata omaan keittiöön ja alkaa vihdoin taas kokata! Tosin pienen tauon jälkeen se vaatinee vähän totuttelua ja hidasta starttia - näin ollen aloitetaan iisisti. Ensimmäinen kokkailu sujuu menetelmällä pilko-sekoita-kasaa-lämmitä. Kevyitä kasviksia ja täyteläistä mozzarellaa. Simppeliä ja maistuvaa.
Tämä viikko kuluu vielä lomaillen, mutta nyt jo (onneksi) koti-Suomessa. Kesän lomareissuilta on kokemuksia ja kuvasaldoa kasassa niin paljon, että tänne päätynee vielä lomajuttuja kyllästymiseen saakka. Mutta lupaanlupaanlupaan, että piakkoin päästään taas arkirytmiin ja kokkaamaan ihan oikeitakin reseptejä ja ruokia. Viimeistään ilmojen viiletessä :)
Pilko tomaatit, paprika, kevätsipuli, valkosipuli ja chili. Voit käyttää tulisempaa chiliä tai kevyempää chilipaprikaa. Revi tai pilko mozzarella. Sekoita kaikki ainekset kulhossa. Raasta joukkoon limen kuori ja puserra mehu. Silppua basilika pieneksi ja lisää seokseen. Mausta lorauksella sitruunaoliiviöljyä (tai ihan tavallisella oliiviöljyllä, se passaa oikein mainiosti), suolalla ja pippurilla.
Lusikoi tomaatti-mozzarellaseos ruisleipien päälle. Me teimme viisi leipää, mutta seoksesta riittää kyllä kuuteenkin viipaleeseen (tai neljään, jos mielesi tekee oikein täyterikkaita leipiä). Paista 200 asteeisessa uunissa noin 10 minuuttia tai kunnes juusto on sulanut.
Olen aikamoinen aamutorkku. Kirjaimellisesti, sillä aamuisin torkutan kännykän herätystoiminnolla aina vähintään 20 minuuttia. Silmien avaaminen vaan vaatii tällä tytöllä pienen hetken, heti kellon soitua en millään pysty pompahtamaan suoraan sängystä ylös. Ennätykseni torkuttamisessa taitaa olla komeat 1,5 tuntia...
Aamutorkkuna en myöskään ole kovin innokas syömään aamupalaa heti heräämisen jälkeen vaan tykkään laittaa meikit ja hiukset mahdollisimman nopeasti kuntoon ja lähteä töihin suitsait sukkelaan. Työmatkan aikana lopulta herään ja töihin päästyäni maistuu jo ruokakin. Aamupalani on lähes poikkeuksetta maustamatonta luonnonjogurttia, marjoja ja mysliä. Olen testannut monenlaisia kaupan myslejä ja muroja, ja jo pitkään on mielessäni pyörinyt ajatus oman myslin tekemisestä. Nyt sain vihdoin aikaiseksi kokeilla kotimysliä, joten kannoin lähimarketista kotiin pakettikaupalla leseitä, siemeniä ja pähkinöitä. "Ei tämä ainakaan halvemmaksi tule", mietin kun ostosten loppusumma lähenteli viittätoista euroa. Mutta voi hurja, mikä määrä mysliä niistä aineksista syntyykään! Tähän kahden kuvassa olevan purkin satsiin ei mennyt kuin murto-osa ostetuista kuiva-aineista. Eli todellakin halvempaa kuin valmiit myslit. Ja lopputulos oli aivan erinomaista: ihana paahteinen maku hiutaleissa ja leseissä, sopivasti purutuntumaa ja vain loraus öljyä ja hunajaa, joiden ansiosta kotimysli tuntuu tuhat kertaa kaupan serkkujaan terveellisemmältä.
Myslikokkailua on siis luvassa jatkossakin :)
Kotimysli
6 dl kaurahiutaleita 1 dl kauraleseitä 1 dl ruisleseitä 1 dl kurpitsansiemeniä 1 dl pellavansiemeniä (myös pinjan-, auringonkukan- tai seesaminsiemenet käyvät hyvin) 2 dl erilaisia pähkinöitä (hassel-, pekaani-, saksan- ja/tai cashewpähkinöitä) 3 rkl rypsiöljyä 3 rkl hunajaa 2 dl kuivattuja mansikoita (tai muita kuivattuja marjoja / hedelmäpaloja) 1 dl rusinoita
Sekoita kulhossa kaurahiutaleet, leseet, siemenet ja kevyesti veitsellä rouhitut pähkinät. Sekoita toisessa kulhossa rypsiöljy ja hunaja keskenään. Jos hunaja on kovin jäykkää, voit lämmittää sitä hetken mikrossa. Sekoita neste mysliseokseen.
Levitä seos uunipellille leivinpaperin päälle. Paahda 175-asteisessa uunissa noin 15-20 minuuttia. Kääntele seosta pari kertaa paahtumisen aikana. Mysliin saa paistua kauniin kullanruskea pinta.
Anna myslin jäähtyä. Sekoita joukkoon kuivatut mansikat sekä rusinat. Säilytä mysliä huoneenlämmössä kannellisessa purkissa. Nauti jogurtin, viilin, rahkan tai maidon kera.
Mitäpä jos tekisit tänään torstai-iltapalaksi ikisuosikkileivän eli BLT:n?
Pekonin (B), salaatin (L) ja tomaatin (T) klassikkoyhdistelmä toimii aina takuuvarmasti, mutta silti tätä herkkua tulee harvoin tehtyä. Usein BLT:n olemassaolon muistaa vasta bistro-henkisissä ravintoloissa, jolloin sitä onkin sitten aivan pakko tilata. Viime kerrasta kun on kulunut jo ihan liian pitkä aika...
BLT-sandwich
kahdelle
6 paahtoleipäviipaletta
1/2 pkt pekonia
1 pieni punasipuli
1 tomaatti
rapeaa salaattia
hyvää majoneesia
1 valkosipulinkynsi
Paista pekonit rapeiksi pannulla. Viipaloi punasipuli ja tomaatti. Paahda paahtoleivät leivänpaahtimessa ja sivele kuoritulla ja halkaistulla valkosipulinkynnellä leipien pintaa, niin että ne saavat hennon valkosipulin maun. Sivele ohut kerros majoneesia leiville ja aloita kokoaminen. Salaattia, pekonia, tomaattia, sipulia. Seuraava paahtoleipäviipale päälle ja uudestaan. Salaattia, pekonia, tomaattia, sipulia. Päällimmäiseksi vielä yksi rapea, majoneesilla sivelty paahtoleipä ja - tsadaa, BLT on valmis!
Syömisen helpottamiseksi leipä kannattaa puolittaa kolmion muotoisiksi paloiksi (plus että näin pääset paremmin ihailemaan täytteiden kaunista väriloistoa).
Tiedän, tiedän. Rahka on terveellistä ja silleen. Paljon proteiinia ja kaikkea muuta ihanaa ja ihmiskeholle hyvää. Aamupalana ja välipalana vaan rahkapurkki eteen ja marjoja/ananasta/hunajaa/leseitä/banaania/raejuustoa/muuta-yhtä-terveellistä kylkeen.
Olen yrittänyt ja testannut, maistellut ja tunnustellut, mutta ei kun ei. Rahka ei vaan uppoa sellaisenaan, vaan alkaa tökkimään jo kolmannen lusikallisen jälkeen. Ei auta vaikka kuinka toistelisin pässäni mantraa: "Tämä tekee minulle hyvää. Tämä on terveellisempää kuin se ihana mansikkajugurtti. Tästä saan energiaa lounaaseen saakka."
Olen siis luovuttanut ja todennut, että minun rahkani nyt vaan tarvitsee kumppanikseen sen kermavaahdon tai muun makeutusaineen. Ei auta. Se on jälkiruoka ja piste.
Ei kai se proteiini sieltä silti mihinkään katoa? :)
Sulata vadelmat jääkapissa tai huoneenlämmössä (mikäli käytät pakastevadelmia). Vaahdota kuohukerma ja lisää joukkoon maitorahka. Mausta rahkaseos vaniljasokerilla. Lisää vadelmat. Raasta pestyn limen kuorta joukkoon ja purista myös limen mehu mukaan.
Koristele halutessasi rouhitulla suklaalla tai suklaakeksillä.
Pakko muuten vielä muistuttaa, että mikäli satut jostain syystä ostamaan ulkomaisia pakastevadelmia, muistathan, että niitä tulisi käyttää vain kunnolla kuumennettuina. Ulkomaisten pakastevadelmien epäillään aiheuttaneen toistuvia norovirusepidemioita ja tänä talvena myös mahdollisesti tartuttaneen Hepatiitti A-virusta. Ulkomaista alkuperää olevia pakastemarjoja tulisi kuumentaa kauttaaltaan vähintään 5 minuutin ajan 90 asteessa tai keittää 2 minuutin ajan.
Pieni elintarviketurvallisuusinfo siis vielä tähän loppuun! :)
Herkullista keskiviikkoiltaa ihanat lukijat! Tänään on kaivattu hieman lohturuokaa kaiken arkihässäkän ja flunssanpoikasten keskellä. Tuntuu, että ympärillä on vähän jokainen jonkinlaisen vatsakivun, influenssan, kuumeen tai muun taudin kourissa, ja pidän täällä sormia ristissä, ettei oma kurkkukipu äidy tästä pahemmaksi. Mustaherukkamehun keittoon siis - kohta.
Sitä ennen iltapalamme, joka löytyi Helsingin Sanomista muutama viikko sitten. Bongasimme mieheni kanssa kummatkin tämän saman reseptin tahoillamme ja olin juuri lähettämässä sitä iltapalaehdotukseksi, kun sähköpostiin ponnahti viesti ja linkki: "Tää vois olla tosi hyvää!" We are so meant to be - jopa reseptibongareina! :)
Korvasin alkuperäisen ohjeen aurinkokuivatun tomaatin tuoreella ja lisäsin vielä rucolaa joukkoon. Hyvää tuli, suosittelen!
Marinoi ensin punasipulit. Kuori ja viipaloi punasipuli mahdollisimman ohuiksi viipaleiksi. Sekoita kulhossa oliiviöljy, balsamiviinietikka, hunaja ja suola. Lisää sipulit ja anna maustua 10-15 minuuttia.
Levitä leipäviipaleen päälle ilmakuivattua kinkkua, ohueksi viipaloitua tomaattia, rucolaa, balsamicosipulia ja viipaloitua cheddarjuustoa (juustoa saa olla reilusti). Aseta toinen leipäviipale kanneksi ja paina tiukasti yhteen.
Kuori ja viipaloi valkosipulinkynsi / -kynnet. Sulata voi paistinpannulla ja lisää pannulle valkosipuliviipaleita. Paista enintään kaksi leipää kerrallaan noin 3 minuuttia per puoli. Peitä pannu paistamisen aikana kannella tai alumiinifoliolla, jotta juusto ja täytteet lämpenevät leivän sisällä.
-----
Omat valkosipuliviipaleeni (ja jälkimmäisten leipien pohjat) kärähtivät paistamisen aikana aivan pikimustiksi, joten suosittelen tarkkailemaan pannun lämpötilaa paistamisen aikana. Voi ja valkosipuliviipaleet kannattaa myös vaihtaa ennen seuraavan leipäsatsin paistamista, jotta rapeaan pintaan tulee herkullinen, ei-palanut, valkosipulin maku :) Muuten leivät onnistuivat erinomaisesti ja maistuivat suuri sopivan rasvaisilta ja suolaisilta. Olut olisi ollut poikaa...
