Ei ole ensimmäinen kerta, kun Turku pääsee yllättämään positiivisesti ravintolatarjonnallaan. Kävimme eilen nauttimassa lauantaibrunssin ravintolassa, josta en aikaisemmin ollut kuullut juuri mitään. Hieman syrjässä, Turun Tuomaansillan kupeessa sijaitseva Nick's Food Design on ollut äitini lounassuosikki, ja hänen suosituksestaan lähdimme kokeilemaan brunssia. Ravintola ihastutti heti ovesta sisään astuessa: kaunis, pelkistettyä tehdastyyliä ja samalla pehmeää puuta yhdistävä sisustus, kokonaisuudessaan tyylikäs miljöö ja todella herkullisen näköiset brunssitarjoilut. Saavuimme melko pian brunssin alkamisen jälkeen ja paikka täyttyi nopeasti ensimmäiset lautaselliset kasattuamme.

Vanhaan tehtaaseen tehty ravintola on tunnelmaltaan upea ja brunssiruoka ihan vilpittömästi yksi parhaista (uskaltaisinkohan sanoa että jopa kaikkein parhain) nauttimistani brunsseista. Monipuolinen, muttei överi. Itsetehtyä leipää, herkullisia salaatteja eri komponentteineen, hummusta, croisantteja, vihershottia, parhaat lohkoperunat ja nakit, herkulliset lämpimät. Aivan supersuper jälkkäripöytä ihanine pannukakkuineen ja suklaadippailuineen. Kolmen täpötäyden lautasellisen jälkeen maha oli niin täynnä, ettei enempää mahtunut vaikka mieli teki santsata loputtomiin. Myös pöydässä istumiseen hermostunut pikkukokki nopeutti ravintolasta poistumistamme melkoisesti (voi koska on taas aika rauhallisille, itkuvapaille ja ravintolapöydän ympäristöineen siistiksi jättäville ruokailuhetkille??). Upea brunssi kaiken kaikkiaan, ainoan miinuksen jonka keksin saavat sisustukseen sopimattomat toimistohenkiset tuolit.


Turussa brunssia etsivät, suunnatkaa siis Aurajoen rantaa pitkin Tuomaansillan toiselle puolen. Myös paikan lounas on kuulemani mukaan erinomainen, joten sitäkin kannattaa testata. Minä jään tänne haikailemaan seuraavaa reissua Turkuun. Niin monta hyvää raflaa, joihin pitäisi päästä...

Turun ravintolatarjonta on kehittynyt viime vuosina huimasti. Muuttaessani pois rakkaasta kotikaupungistani viitisen vuotta sitten alkoi ravintolaskenessä jo tapahtua pientä kuhinaa. Käytiin syömässä Sergio'sissa ja Blankossa. Hehkutettiin Turun klassikkopubia Apteekkia ja huojuttiin bändien tahdissa Klubilla. Viiden vuoden aikana ihania ravintoloita on alkanut tippua Turkuun lisää kuin lumihiutaleita taivaalta. On Tintå, Mami ja Smör. Pinella ja E. Ekblom. Kortteliravintola Kerttu ja siskonsa Rantakerttu. Café Art ja Aulan brunssi. Listaa voisi jatkaa Aurajoen perukoille saakka. Turun vahvuus on siinä, että kun Helsingissä ylitsepursuava tarjonta voi tehdä ravintolan valinnasta joskus älyttömän haastavaa, on Turun ravintolakombo juuri sopivan kompakti. Valinnanvaraa on runsaasti, muttei liikaa.


Lauantaina pääsin tutustumaan taas aivan ihanaan turkulaiseen ravintolaan, vuosi sitten avattuun di Treviin. Oi, miten mieletön paikka! Juuri sellainen, jossa haluaa istua iltaa pitkään, juoda viiniä ja kutsua kaikki kaveritkin ihastumaan paikkaan. Syödä koko menun läpi, sillä kaikki ruoat vaikuttavat niin houkuttelevilta. Nauttia elämästä.

Saimme etukäteen varattuna di Trevistä ikkunapöydän, josta ihailimme lumista Aurakatua. Jätimme alkupalat (valitettavasti) väliin, sillä vatsalle oli jätettävä tilaa jälkiruokaa varten. Di Trevin tapakset kuulostivat kuitenkin niin herkullisilta, että niitä on pakko palata maistelemaan. Söin di Trevin burgerin ja jäin taas pohtimaan, mikä ihmeellinen houkutus burgereissa oikein on: jos ruokalistalta löytyy burger, se on vaan ihan pakko tilata :). Di Trevissä burgeriin ei ainakaan tarvinnut pettyä, vaan maku oli mitä parhain! Sämpylänä oli käytettyä focaccia-leipää, mikä oli ihan(a) uusi tuttavuus. Focaccia sopi mehevän pihvin ja lisukkeiden kanssa täydellisesti.


Koko di Trevin jälkiruokalista vaikutti todella hyvältä, joten valitsimmekin kaikki vähän eri makuja: churroja suklaakastikkeella, masikkapannacottaa sekä suklaafondanttia vaniljajäätelön kera. Ainoastaan churrot eivät ihan vastanneet odotuksia, vaan olivat lämpimän ja mehevän munkkitaikinan sijaan valitettavasti aivan liian kuivia. Sekä pannacotta että fondant maistuivat kuitenkin juuri siltä miltä pitikin ja pelastivat jälkkäritarjonnan.


Di Trevin tunnelma ja sisustus on todella onnistunut eikä palvelussakaan ollut mitään moitittavaa. Ihana uusi ravintolatuttavuus siis!

Kiitos ja kumarrus Turku ja di Trevi, nähdään pian uudelleen!

Kyllä sitä täytyy Mårtensonin Lasseen yhtyä, kun saa näin seesteisissä ja kauniissa maisemissa juhannuksensa viettää. Tyyni meri, laskeva juhannusaurinko ja juhlaliputus mastossa. Uusia perunoita ja tuoreita mansikoita lautasella. Ei ole saariston kauneutta voittanutta.

Epäröin pitkään FB-sivujen perustamista, sillä en ollut aivan vakuuttunut niiden tarpeellisuudesta. Kunnes juttelin itseäni viisaampien kanssa ja ymmärsin, että Facebook on tosi helppo seurantaväline eri blogeille, yhteisöille ynnä muille. Ja kiva kanava myös nopeampaan kuulumisten vaihtoon silloin, kun kokonaista blogikirjoitusta ei kerkeä kirjoittamaan.

Tervetuloa siis seuraamaan Hellaa ja houkutusta myös Facebookissa klikkaamalla esimerkiksi oikealla palstalla näkyvää Facebook-kuvaa. Muita helppoja ja kivoja seuraamisvälineitä ovat Bloglovin ja Blogilista, joiden linkit löytyvät myös tuosta oikealta. Itse seuraan suosikkiblogejani juuri Bloglovinin kautta, joka lähettää joka päivä kootusti uusimmat postaukset suoraan sähköpostiini. Tosi kätevää! Voit myös vaihtoehtoisesti tilata Hellan ja houkutuksen uudet postaukset suoraan sähköpostiisi kirjoittamalla s-postiosoitteesi ja painamalla submit. Tai sitten vaan klikkailemalla tänne silloin tällöin kun ehdit! :)


Näiden seurantavinkkien myötä lähden juhannuksen viettoon Turun saaristoon ja toivotan teille oikein oikein kaunista, aurinkoista ja railakasta juhannusta!! Palataan jussin jälkeen! :)

Perjantaipiristykseksi sekä Turkuun suuntautuvan viikonloppuvierailuni kunniaksi haluan jakaa teille rakkaan (entisen) kotikaupunkini ainutlaatuista murresanastoa. Turun murre on on yhtälailla vihattu ja rakastettu, ja jos ei muuta, niin ainakin sen ominaisen sävelkulun tunnistavat kaikki. Jo muutama vuosi sitten Turusta poismuuttaneena se huvittaa ja ilahduttaa minua aina vaan enemmän. Oma murteeni nousee salakavalasti pintaan aina turkulaisten ystävieni ja perheeni kanssa keskustellessa. Täällä pääkaupunkiseudulla se piiloutuu huomaamatta jonnekin taustalle.

Ihanat käännöslausahdukset on bongattu netistä eri sivuilta. Näillä eväillä voitte huoletta varata kesäisen viikonloppumatkan Turkuun ja pärjäätte kaupugin vilkkaassa puheensorinassa.

Täältä pesee! :)


Suomi-Turkku
Hauska tavata pitkästä aikaa = Viäläks sääki elät?
Saisinko menun? = Onk mittä ruakka?
Sallitteko, että poltan? = Onk tikui? 
Luvallanne, jos sallitte. = Anskummää.
Paljonko tämä maksaa? = Kuimpal?
Se on kallis. = Niimpal?
Se on edullinen. = Niimpal?
Miten ikävää! = Niimpalkauhia!

Enklanti-Turkku
Connecting people = Oleks pahas paikas?
First class = Pirun kallis
Home sweet home = Eimar mää lähren kotti
How do you do? = Morjens
Hurry up! = Tuleksää!
Ice hockey = Tami-kiakkoo
International = Ulkolaissi
Enjoy Coke! = En jua Kokakola!
Light = Paha
Managing director = Meirän pomo
Sales manager = Se piänempi nilkki
Secretary = Kaffenkeiti
Please = Tosa o
So? = Kui?
Show must go on = Puulaaki kaatus, vaihretan nimi
Show-business = Komeljanttarei
See you later = Menisi sääki kottis vaa
Team work = Porukas sählämine
We are the champions! = Tepsi viä poja!
Sorry, I don't speak English = Puhusis sääki suame vaa
Menu = Onk nakei?
E-mail = Emmä saa tätä viälkä aukke

Olenko jo kertonut, että olen kotoisin Turusta? Siis turkulainen. Juuriltani, sielultai ja huumoriltani. Vaikken siellä enää fyysisesti asukaan.

Olen varmaan.

Mutta mainittakoon nyt vielä kerran. Turussa on kaikkea mahtavaa. Ravintoloita, historian havinaa, tunnelmallinen jokiranta. Kauneimmista kaunein saaristo. Ja Suomen Joutsen.



Teimme elokuussa opastetun kierroksen tässä Suomen ehkä tunnetuimmassa aluksessa. Se on matkustanut maailman merillä Australiassa ja Etelä-Amerikassa saakka. Kouluttanut valtamerimatkoillaan yli 650 merimiesoppilasta. Toiminut talvi- ja jatkosodan aikana sukellus- ja moottoritorpedoveneiden emälaivana ja sotien jälkeen miinanraivaajien tukikohtana. Ihastuttanut meitä turkulaisia Aurajoen rannassa kymmenien vuosien ajan. Ja aiheuttanut välillä kiivastakin keskustelua siitä, voiko laiva MILLÄÄN olla kiinnittettynä NOIN kaukana Martinsillasta, jossa se on AINA ennen sijainnut.

Hyvin se edustaa nykyisellä paikallaan Aurajoen suulla.