torstai 31. toukokuuta 2012

Parsa ja pasta ne yhteen soppii


Löysin taas uuden herkullisen ruokablogin (tai eipä kai kyseessä nyt niin järkyttävän uusi blogi ole, minä vaan satuin eksymään sinne ensimmäistä kertaa). Kauhaa ja rakkautta. Ihanan (turkulaisen!) Eeva Kolun ruokablogi. (Eeva pitää myös mahtavaa elämäntapablogia Kaikki mitä rakastin Lily-blogiyhteisössä.)

Ihailen todella ihmisiä, jotka osaavat kirjoittaa. Nerokkaita, persoonallisia ja mukaansatempaavia juttuja, jotka hymyilyttävät, ovat elämänmakuisia ja saavat samalla ajattelemaan. Ja nyökyttelemään mukana, että "juu juu, juuri noinhan tuo menee, juuri tuolta minustakin tuntuu". Kuten taitava toimittaja-kirjoittaja Eeva. Eevan blogien lisäksi yksi tällainen on mainion Kristaliinan Puutalobaby-blogi, jossa ihmetellään puutaloasumista ja elämää vauvan kanssa. Käykääpä lukemassa ja ihastumassa!

Kauhaa ja rakkautta -blogista on tämä parsapastan ohje, jota kokeilimme tiistaina illalliseksi. Vähän jännitti, miten nirsohko mieheni ottaa vastaan parsan, pinjansiementen ja mascarponen villin makuyhdistelmän, mutta pasta oli menestys! Tätä tehdään uudestaankin!

Sitruunainen parsa-mascarponepasta

kahdelle

10 vihreää parsaa (mieluiten ohutvartista)
oliiviöljyä
2 rkl pinjansiemeniä
1/2 sitruunan mehu ja kuori
100 g mascarponejuustoa
suolaa
mustapippuria
spagettia

Leikkaa parsojen varsista puiseva osa pois. Pese huolella, ohuita parsoja ei tarvitse kuoria. Leikkaa paloiksi.

Laita pastavesi kiehumaan. Kuumenna paistinpannulla keskilämmöllä öljy ja paista parsoja kymmenisen minuuttia, kunnes ne ovat sopivan pehmeitä, mutta kuitenkaan eivät vielä mössöisiä. Lisää pannulle pinjansiemenet ja paista vielä muutama minuutti, kunnes ne ovat kauniisti paahtuneet. Mausta suolalla ja mustapippurilla. Jätä odottamaan pastan valmistumista.

Keitä pasta pussin ohjeen mukaan. Kaada kattilasta keitinvesi pois, pienen tilkan voit kuitenkin jättää pohjalle. Älä laita kattilaa enää levylle, sillä mascarpone ei pidä liian kuumasta. Lisää kattilaan pastan joukkoon parsat ja pinjansiemenet, mascarpone, sitruunan mehu sekä hienoksi raastettu sitruunan kuori. Lisää tarvittaessa suolaa ja mustapippuria. Nauti heti.

tiistai 29. toukokuuta 2012

Slurps, suklaakakkua


Äitienpäivänä keskustelimme ruokapöydän ääressä siitä, mikä on mielestämme seuraavien kakkujen herkullisuusjärjestys: suklaakakku, porkkanakakku, juustokakku. Tehtävä osoittautui luultua hankalammaksi. Suklaa... eikun juustokakku ehdottomasti... Tai sittenkin porkkana... Mahdoton tehtävä!!

Kakut ovat ehdoton heikkouteni. Erityisesti hyvät sellaiset :) Ja kaikkein herkullisinta kakkua on kertakaikkiaan täysin mahdotonta nimetä. Suklaakakku toimii kuitenkin melkeinpä aina, ja tässä on äitienpäivän suklaakakkuversio, jota nautimme kesän (vai kevään?) ensimmäisten mansikoiden kera.

Suklaisempi suklaakakku


POHJA
300 g tummaa suklaata
150 g voita
6 munaa (jos pieniä 7)
1,5 dl sokeria
1 dl vehnäjauhoja

KUORRUTUS
½ dl lämmintä vettä
1-2 rkl konjakkia
150 g tummaa suklaata
1 dl kermaa
1 rkl voita

Voitele ja korppujauhota irtopohjavuoka. Sulata suklaa ja voi vesihauteessa. Erottele munien keltuaiset ja valkuaiset erilleen. Vatkaa keltuaiset ja 1 dl sokerista vaahdoksi. Vatkaa toisessa kulhossa valkuaiset ja ½ dl sokeria. Lisää sulatettu ja jäähdytetty suklaa-rasvaseos keltuaisvaahtoon. Siivilöi joukkoon sekoittaen jauhot. Lisää valkuaisvaahto suklaaseokseen kevyesti nostellen.

Levitä taikina tasaisesti vuokaan ja paista kakkua 200 asteessa n. 30 – 35 minuuttia. Kakun on hyvä jäähtyä kunnolla ennen kuorruttamista, joten voit valmistaa pohjan vaikka jo edellisenä päivänä. 

Kostuta kakku ennen kuorruttamista lämpimän veden ja konjakin sekoituksella. Valmista kuorrutus kuumentamalla kerma kattilassa. Varo kuitenkin keittämästä kermaa! Lisää joukkoon suklaa ja voi pieninä paloina. Sekoita, kunnes ainekset liukenevat ja kuorrutus on tasaista. Valuta kuorrutus kakun päälle ja anna kakun vetäytyä ennen tarjoamista.

Kakku maistui mainiosti valmistuspäivänä, mutta oli kuulemma ehdottomasti parempaa seuraavana päivänä, joten ei tee hallaa vaikka kakun antaisi vetäytyä ja maustua jääkaapissa yön yli!

maanantai 28. toukokuuta 2012

1-vuotissyntymäpäivä

 Hip hei ja hurraa! Hella & houkutus täyttää tänään 1 vuotta! 

Tasan vuosi sitten kirjoitin elämäni ensimmäisen blogikirjoituksen. Pidän hyvästä ruoasta, olimme juuri hankkineet upouuden järjestelmäkameran eikä kirjoittaminenkaan tuntunut täysin vieraalta ajatukselta. Siispä syntyi ajatus ruokablogista. Aloittaminen tuntui jännittävältä, mutta halusin mukaan tähän salaperäiseen maailmaan, johon olin blogilukijana tutustunut :) Vuoden aikana täällä blogissa ollaan opittu seisomaan omilla jaloilla ja pikku hiljaa jopa taapertamaan eteenpäin. Blogien ihmeellinen maailma on tullut entistä tutummaksi ja rakkaammaksi, ja tämä oma blogipienokaiseni kiinteäksi osaksi arkea. Kamerasta ei enää löydy juuri muita kuvia kuin ruokakuvia. Syömään ei koskaan pääse ilman erinäisiä kevätjuhlaliikkeitä, kuten ruokien asetteluja, parhaan valokulman hakemista ja useita kameraotoksia. Nälkäisen miehen kärsivällisyys on ollut koetuksella. Lehtien palstoilta bongaan aina ensimmäisenä potentiaaliset reseptit. Suosikkiblogien määrä nettiselaimen kirjanmerkiessä on triplaantunut.


Kaiken kaikkiaan ensimmäinen blogivuoteni on ollut hyvien ruokien ja juomien, ihanien ihmisten ja tapahtumien sekä ahkeran kokkailun ja leipomisen täyttämä. Kiitos teille kaikille, jotka olette tänne eksyneet ja kommentoineet ja toivottavasti saaneet joitain ideoita omille helloillenne! Ja ei kun eteenpäin... :)

keskiviikko 23. toukokuuta 2012

Ruisleipägrissinit


Meillä leivän kulutuskäyrä on usein täysin ennustamaton. Joinain viikkoina leipä loppuu aina kesken ja toisinaan taas kaapin pohjalla on käsittämätön määrä vanhoja leipäpussien loppuja. Miksi - ei mitään käsitystä. Vanhoista (ei-homeisista) leivistä voisi kuitenkin taikoa vaikka mitä. Tällä vähän aikaa sitten bongatulla ohjeella ratkaisemme leipävanhus-ongelman ainakin vähäksi aikaa!

Ruisleipägrissinit


(kuivahtanutta) ruisleipää

MAUSTEÖLJY1
2-3 rkl oliiviöljyä
2 valkosipulinkynttä murskattuna
(suolaa)

MAUSTEÖLJY 2
2-3 rkl oliiviöljyä
1 chilipaprika hienonnettuna
(suolaa)

Leikkaa ruisleipä ohuiksi suikaleiksi ja levitä palat leivinpaperin päälle uunipellille. Sekoita valitsemasi mausteöljyn ainekset kulhossa ja sivele leipäviipaleille. Ripottele halutessasi päälle suolaa. Paista 200-asteisessa uunissa noin 15 minuuttia, kunnes leivät ovat kuivahtaneita. Meidän uunissa leivät olisi voinut ottaa pois hieman aikaisemminkin, jo 10 minuutin jälkeen.

Tarjoile esimerkiki kuuman keiton kanssa tai sellaisenaan naposteltavana. Meillä ensimmäiset grissinit päätyivät halloumisalaatin kaveriksi, loput naposteltiin pelliltä suoraan suuhun :)


sunnuntai 20. toukokuuta 2012

Parvekkeella kukkii!

Kevätkukat hankittu parvekkeelle. Viime vuonna kukkien kohtalo loppui lyhyeen paahteisen kuumalla parvekkeellamme (= kahden viikon jälkeen kukkaparoista oli jäljellä enää kuivahtaneet lehdenjämät). Tänä vuonna usko, tahto ja into on taas korkealla, että kukista saataisiin nauttia ainakin vähän pidempään :) Vaikkeivät viherpeukalotaitoni ole kyllä mitenkään parantuneet...


Siinä siis pieni kesäpuutarhamme! Ja joukossa tosiaan jopa pieni tomaattipensaan verso, josta hellällä huolenpidolla toivomme keräävämme sadon seuraavan viiden vuoden sisällä. Toivoa on... kai... :)

Auringosta nauttivat myös keittiön ikkunalaudan yrtit. Basilikaa, persiljaa ja ruohosipulia. Peukut pystyssä myös näiden korkeamman eläkeiän puolesta! :)


perjantai 18. toukokuuta 2012

Keväisenä äitienpäivänä...


Äitienpäivä tuli ja meni, mutta kuvia ja tunnelmia tulee nyt. Äitienpäivä ja iskän syntymäpäivä osuivat tänä vuonna peräkkäisiksi päiviksi, joten juhlan aihetta oli kaksin verroin! Äidin pihalla nautittiin herkullisen mureasta sisäfileestä, joka oli hankittu Turun parhaasta lihakaupasta, Mestaripalvista. Mmmmm, miten hyvää!! Valkosipulilla, suolalla ja mustapippurilla maustettu kokonainen sisäfile käristettiin nopeasti pannulla jokaiselta sivultaan ja laitettiin sitten uuniin, kunnes sisälämpötila oli 57-asteista. Tämän jälkeen lihan annettiin vetäytyä folioon käärittynä vielä 15-20 minuuttia, jonka jälkeen sisäfile on valmis.

Lisukkeina uuniperunoita ja fetakastiketta, kuorrutettua kukkakaalia, välimeren focacciaa ja pestolla marinoitua mozzarellasalaattia. Aurinkoisella kevätpatiolla, jossa päivän lämmetessä sai syöpötellä ihan t-paitasillaan. Täydellistä.

Ja jälkiruoaksi äidin suussasulavaa suklaakakkua. Siitä lisää myöhemmin... :)


Pikkusisko oli onneksi hoitanut äidille valkovuokot. Ja taiteillut hienoja koristepurnukoita käytetyistä lasipurkeista ja ylijääneestä maalista. Ihana pikkusisko. Ja ihana äiti!

tiistai 15. toukokuuta 2012

Amerikkalaiset suklaamuffinit


Mistä tunnistaa oikeasti hyvän suklaaleivonnaisen? Siitä, että siinä on ihan oikeaa suklaata. Ei pelkkää kaakaojauhetta vaan kunnon suklaata. Ja mieluummin enemmän kuin vähemmän.

Näissä muffineissa sitä on. Suklaata. Ja se myös maistuu! :) Äitienpäivänä sekä äidille että anopille tehdyt amerikkalaiset suklaamuffinit pinkaisivat oman Parhaat muffinsiohjeet -listan aivan kärkeen. Mielettömän hyvää, suklaista ja kuohkeaa!!


Amerikkalaiset suklaamuffinit

12 kpl

200 g voita
2 dl sokeria
2 tl vaniljasokeria
3 munaa
4,5 dl vehnäjauhoja
3 rkl kaakojauhetta
2 tl leivinjauhetta
1,5 dl maitoa
150 g suklaata (taloussuklaa, tumma suklaa...)
1 rkl sitruunamehua

koristeluun
tomusokeria

Vaahdota pehmeä voi ja sokerit. Lisää munat yksitellen vatkaten. Yhdistä vehnäjauhot, kaakaojauhe, ja leivinjauhe. Lisää jauhoseos siivilän läpi taikinaan vuorotellen maidon kanssa. Rouhi suklaa karkeaksi rouheeksi. Sekoita taikinaan lopuksi suklaa ja sitruunamehu. Vältä turhaa sekoittamista.

Jaa taikina muffinsivuokiin ja paista 200-asteisen uunin keskitasolla noin 20 minuuttia. Anna jäähtyä hetki ennen tarjoamista. Siivilöi pinnalle tomusokeria.

Näitä tehdään aivan varmasti uudelleen!! Vaikka muffinit eivät kaipaa mitään ylimääräistä härpäkettä peitokseen, voi nämä halutessaan kuorruttaa esim. vaniljatuorejuustolla ja ja koristella suklaalastuilla kuppikakuiksi.

lauantai 12. toukokuuta 2012

Uuniperunat kahdella täytteellä



Lauantai on kulunut ahkeran shoppailun sekä keilailun parissa. Kaupoista mukaan tarttui hää- ja synttärilahjojen lisäksi yhdet kevätkengät, farkut, pari paitaa sekä kesän pippaloihin ihana punainen hamonen. Oikein kiva vapaapäivä siis!

Ilta on sujunut keittiössä hääräillen. Äitienpäiväviemisiksi valmistui viime kesänä ekaa kertaa testattua Välimeren focacciaa sekä vähän makeita herkkuja, joista lisää myöhemmin :) Iltapalaksi tehtiin uuniperunaa kahdella eri täytteellä. Feta-kasvistäytettä sekä kalkkunatäytettä. Täytyypi muuten mainita, että tämä fetatäyte on pelkistettynä versiona meidän keittiön vakiovaruste, joka sopii aivan kaikkeen. Uuniperunoihin, salaatteihin, dipiksi, kastikkeeksi... Nyt lisäsin siihen joukkon vähän kasviksia, jotka tekivät täytteestä välimerellisemmän version. Lisukkeena tomaatti-mozzarellasalaattia, päälle ripaus oliiviöljyä, mustapippuria ja basilikaa. Ahhh, miten hyvää!!


Uuniperunat


1-2 kpl perunaa (Rosamunda) per syöjä

Pese perunat ja pistele niihin haarukalla reikiä. Kääri perunat foliokääreisiin ja paista 200-asteisessa uunissa noin 1 tunti.


Feta-kasvistäyte


1 prk kermaviiliä
1 pkt pehmeää fetaa / salaattijuustoa (esim. Apetina)
1 valkosipulinkynsi
8-10 kirsikkatomaattia
1/3 kurkkua
1 pieni vihreä paprika
1 dl kivettömiä oliiveja
mustapippuria

Murskaa feta-/salaattijuusto kermaviilin joukkoon. Suosin itse Apetinan pakettifetaa, joka on helppo murskata haarukalla kermaviilin joukkoon. Puserra seokseen valkopulinkynsi. Pilko kirsikkatomaatit, kurkku ja paprika sekä oliivit ja sekoita ne joukkoon. Mausta mustapippurilla. Meillä ei laitettu nyt mukaan oliiveja (Antilla ne olisivat kuitenkin jääneet lautasen reunalle), mutta uskoisin, että sopivat erinomaisesti täytteeseen.

Ja pelkistetympänä versiona tämän voi tehdä siis ilman noita härpäkkeitä, pelkkä feta, kermaviili ja valkosipulinkynsi. Herkullista myös niin!

Kalkkunatäyte


100 g kalkkunaleikettä
1 pieni punainen paprika
200 g ruohonjuusto-tuorejuustoa
1 prk ranskankermaa
tuoretta basilikaa
mustapipuria

Pilko kalkkunaleikkeet sekä paprika. Sekoita tuorejuusto ja ranskankerma yhteen ja lisää joukkon pilkotut kalkkunat ja paprikat. Mausta hienonnetulla basilikalla ja mustapippurilla.

Nyt elokuvailtaa ja irtokarkkeja. Kodikasta lauantai-illan  jatkoa!! :)

tiistai 8. toukokuuta 2012

Leikkaa, liimaa, askartele


Reseptejä. Ruokalehtiä. Blogeja. Herkullisimmat ja tärkeimmät ruokaohjeet vaan täytyy tallettaa jonnekin. Vaikka Hella & Houkutus toimii ihka omana reseptiarkistonani, haluan säilöä vastaan tulevat ohjeet myös ihan käsinkosketeltaviksikin versioiksi. Tällä hetkellä käytössäni on ihana kirkkaanpunainen muumimamma-kirjanen, jonne liimailen ja kirjoittelen oheita. Ensimmäistä reseptikirjaani aloin keräämään jo teininä kotona asuessa, jotta sitten yksin muuttaessa osaan leipoa pullat ja sämpylät. No-o, ehkäpä niiden kymmenien kakkuohjeiden sijaan olisi ollut nerokkaampaa selvittää, millaisia aterioita esim. nuudelipaketista saa aikaan. Kakuilla kun ei opiskelija elä :)

Nykyään sitten leivotaan niiden opiskelijavuosienkin edestä.

Mutta eilen illalla sitä siis taas askarreltiin. Lehdistä poimittuja ohjeita, joissa on kauniita kuvia ja ihanan kuuloisia reseptejä. Ohjeita, joita täytyy aivan ehdottomasti kokeilla. Leikkaa, liimaa, sommittele. Kovalla lattialla innoissaan istuen tunnista toiseen, kunnes yhtäkkiä huomaa, että on tullut hämärä eikä siristelyltä enää näe, mihin se äsken leikelty sipulikeiton ohje katosi. Lapsekkaan tyytyväisenä valmiisiin sivuihin, vaikkeivät kulmat olisikaan aivan suorassa ja liimaa on levinnyt vähän sinne sun tänne :)

Ja nukkumaan mennessä vielä ruokaohjeista siivottujen lehtien selailua...


sunnuntai 6. toukokuuta 2012

Kevään ensimmäinen parsasalaatti

Jahas. Sitten olisi sen parsasalaatin vuoro, josta muutama postaus sitten mainitsin. Tämä on häikäilemättä kopioitu Janoisen persiljan reseptiarkistosta, ja se todettiin viikon takaisissa parvekepirskeissä erittäin toimivaksi. Parsahan tuntuu olevan jälleen kaikkien huulilla, kun kevätaurinko on alkanut porottaa ja kaupan vihanneshyllyiltä löytyy taas parsaa melko inhimilliseenkin hintaan. Ja miksei olisi. Parsa on kieltämättä yksi herkullisimpia kesävihanneksia, joka toimii makunautintona vaikka pelkän voin kera, mutta jota voi yhdistää vaikka mihin. Meidän kesägrillailujen vakiovaruste.


Kevään ensimmäinen parsasalaatti


1 nippu parsaa
1 pkt ilmakuivattua kinkkua
sokeriherneen palkoja
pari vartta kevätsipulia
salaattisekoitusta
oliiviöljyä
parmesaania
pinjansiemeniä
suolaa
mustapippuria

Leikkaa parsoista kovat päädyt pois. Keitä muutama minuutti suolalla maustetussa vedessä. Kääri hieman kypsyneet parsatangot ilmakuivatun kinkun viipaleisiin.

Paista pannulla sokeriherneitä niin, että ne saavat vähän väriä. Lisää lopuksi joukkon kevätsipulisilppu. Pidä lämpiminä.

Grillaa parsakääröjä kunnes ne saavat väriä. Sekoita herneet, kevätsipuli ja salaatti. Asettele päälle parsakääröt, lorauta päälle oliiviöljyä ja vuole joukkoon vielä parmesaanilastuja. Ripottele pinnalle nopeasti paahdettuja pinjansiemeniä sekä rouhittua mustapippuria.

keskiviikko 2. toukokuuta 2012

Pappilan hätävara


Rakastan jälkiruokia. Kakkuja, jäätelöä, suklaata. Hyvän illallisen jälkeen sitä innostusta, kun saa vielä avata jälkiruokalistan. Tai kotona käydä kaapilla murtamassa palan suklaata. Pappilan hätävara on nimensä veroinen jälkkäri: pienessä hädässä kun täytyy äkkiä saada joku makea herkku aikaiseksi. Ainekset löytyvät melkein aina kaapin uumenista (suuremmassa hädässä voi tuorejuustonkin jättää pois). Ja on niin hyvää!!

Pappilan hätävara


keksejä (mitä kaapista löytyy, esim. Domino-, Digestive- tai kaurakeksejä tai pipareita)
herukoita tai muita marjoja
1 prk maustamatonta tuorejuustoa
2 dl kuohukermaa
1/2 dl sokeria
1 tl vaniljasokeria

Hienonna keksit. Vispaa kerma ja lisää se notkistetun tuorejuuston joukkoon. Sekoita mukaan sokerit. Kokoa maljat: pohjalle keksimurua, sitten herukoita/marjoja ja päälle tuorejuustovaahtoa. Ja sama uudestaan. Lopuksi päälle marjoja koristeeksi sekä vähän suklaahippuja. Anna maustua hetki jääkaapissa.