Väkersin joulukalenterin rakkaalleni.
Tykkääköhän se? ;)
Ei voi tätä salaattia ainakaan värikkyyden puutteesta syyttää! Oranssia, vihreää, liilaa... Oiva lisuke siis näihin marraskuun synkkiin iltoihin.
Nuudeli-punakaalisalaatti
300 g punakaalia
2 porkkanaa
1 vihreä paprika
2 pkt nuudelia
1 dl cashewpähkinöitä
kastike
2 rkl limen mehua
1 rkl oliiviöljyä
1 rkl soijakastiketta
ripaus suolaa
ripaus mustapippuria
ripaus chiliä
Leikkaa kaali, paprika ja kuorittu porkkana ohuen ohuiksi suikaleiksi. Pehmennä nuudelit kiehuvassa vedessä ja valuta hyvin. Sekoita kulhossa nuudelit, kasvikset, rouhitut cashewpähkinät sekä keskenään sekoitetut kastikeainekset.
Melkeinpä tekisin jopa ensi kerralla isomman kastikesatsin tähän salaattiin, 1,5-2 kertaisena. Ja hyvin voi antaa salaatin hetken aikaa maustua kastikkeessaan ennen tarjoilemista niin kasvikset imevät vähän makua.
Vuosi sitten messuilla törmäsin aivan mahtavaan keksintöön. Sipsiritilään, joka mahdollisti sipsien tekemisen kotona "helposti ilman rasvaa ja lisäaineita". Sipsiritilälle aseteltiin ohueksi viipaloidut perunalastut, maustettiin ne oman maun mukaan ja iskettiin koko hökötys mikroon (!) muutamaksi minuutiksi. Ja kas, itsetehdyt, rasvattomat, lisäaineettomat ja rapsakat sipsit olivat valmiit!!
En ostanut.
Jotenkin ajattelin, että uuni ja uunipelti ajaisivat aivan saman asian. No, ehkä sipseistä ei tulisi aivan niin rapeita ja täydellisen rasvattomia kuin tällaisella erikoisesti-juuri-sipsien-valmistukseen-suunnitelulla-ritilällä. Mutta herkullisia kuitenkin.
Viikonloppuna kokeilin. Olin oikeassa.
Juuressipsit
1 bataatti
1 palsternakka
1 Rosamunda-peruna
2 porkkanaa
oliiviöljyä
suolaa
mustapippuria
paprikajauhetta
Pese juurekset huolellisesti ja kuori halutessasi. Viipaloi juurekset mahdollisimman ohuiksi viipaleiksi veitsellä tai vihannesleikkurilla. Asettele juuresviipaleet uunipellille vieretysten niin, etteivät ne ole kovin paljon päällekäin. Tähän satsiin meillä tarvittiin kaksi uunipeltiä. Ripottele päälle suolaa, paprikajauhetta ja hieman mustapippuria.
Paista 150-175-asteisessa uunissa, kunnes viipaleet ovat ruskistuneet. Meillä aikaa meni noin 40 minuuttia. Kiertoilmauunisssa kaksi peltiä kypsyivät sopuisasti samaan aikaan, välillä vaihdoin vain peltien paikkaa, kun ylempi näytti ruskistuvan aavistuksen tehokkaammin.
Nauti sellaisenaan tai mehevän dipin kera. Kuten vaikka jogurttidipin, jossa on turkkilaista jogurttia, tuoretta ruohosipulia, puristettua sitruunan mehua, suolaa ja mustapippuria. Tästä sipsisatsista riittää hyvin kahdelle herkkusuulle lauantai-illaksi, isommalle porukalle kannattaa tehdä vähintään tuplana.
Ja hei, tämä oli muuten ensimmäinen To Cook -listaltani ruksittava kokkailuhaave! Check! Mitäs sitten seuraavaksi?
Päivälleen kuukausi jouluun. Eilen vietetty firman pikkujouluja ja siellä kuunneltu Last Chrismasia ja juotu glögiä. Ensi viikolla aukeaa ensimmäinen joulukalenterin luukku.
Eiköhän se ole sitten aika laittaa vähän joulua näkyviin myös kotiin.
Aamulla näyttäytyi pitkästä aikaa joku kumma valoilmiö taivaalla. Muistelin, että sitä kutsutaan auringoksi, mutta en nyt ole ihan varma. Emme ole niin kovin pitkään aikaan tavanneet. Aamulenkillä suljin silmät ja nautin niistä pienistä ihanista valonsäteistä, jotka osuivat kasvoille. Niillä pitää taas jaksaa seuraavat pimeänharmaat päivät. Jouluvalot kun eivät harmillisesti täytä D-vitamiinivarastoja.
No, sen valoilmiön seurasta ei kauaa saatu nauttia, mutta kiva, kun käväisi edes näyttäytymässä :) Energistä munakasta siis aamupalaksi: sipulia, purjoa, saunapalvia, paprikaa, kirsikkatomaatteja, fetaa ja persiljaa.
Ja eikun vapaapäivästä nauttimaan! Oli sitten aurinkoa tai ei. Ehkä laitan sen Last Christmasin soimaan ja katselen jouluvalojani. Imen itseeni jouluenergiaa, kun kerran D-vitamiinia ei ole saatavilla.
Ihanaa lauantaita!!!
Työreissut ovat vieneet tällä viikolla ympäriämpäri pääkaupunkiseutua. Perinteisen työpaikkaruokalan sijasta on siis tullut lounastettua vähän muuallakin. Kuten pari päivää sitten Picnicissä. Heidän uuniperuna-annos on varsinainen suosikkini, varsinkin tällä herkullisella katkaraputäytteellä. Tämän vedettyä jaksaa painaa työpäivän loppuun! :)
Picnicistä pidän kovasti muutenkin heidän tuotevalikoimansa ja toimipisteiden sijaintien takia. Moneen otteeseen on tullut napattua kiireessä täytetty patonki kainaloon tai kahvi mukaan. Esillepanot ovat usein myös houkuttelevat ja vitriinissä keimailevia muhkeita muffinseja on vaikea vastustaa...
arjen pelastajat
halloumi
kasvisruoat
pääruoat
ruoka
soosit
Kasvispihvit kesäkurpitsasta ja halloumista
Mitäs tällä viikolla syötäisiin? No kuulkaa, suosittelisin näitä erinomaisia kesäkurpitsa-halloumipihvejä! Ja hyvää jogurttikastiketta siihen kylkeen, nam!
Olivat niin herkkua, että tämänkin ohjeen suosittelen tekemään vaikka tuplana. 8 kappaletta pieniä pihvejä pitäisi taikinasta riittää, mutta kun yksi hajoaa paistamisvaiheessa ja toisen popsii poskiinsa jo ennen tarjolle laittoa, niin äkkiäkös loppuvat kesken.
Lisukkeeksi teimme rucolasalaatin lisäksi kunnon perunamuusia.
Kesäkurpitsa-halloumipihvit ja lime-jogurttikastike
2 kesäkurpitsaa
200 g halloumijuustoa
pala purjoa
1 kananmuna
(1 dl korppujauhoja)
mustapippuria
oliiviöljyä paistamiseen
Lime-jogurttikastike
2 dl turkkilaista jogurttia
1 limen raastettu kuori ja mehu
ripaus suolaa
ripaus sokeria
rouhittua mustapippuria
Sekoita kastikkeen ainekset keskenään ja anna sen maustua jääkaapissa pihvien teon ajan.
Alkuperäisessä ohjeessa ei ollut korppujauhoja, mutta suosittelen kyllä niiden käyttämistä, sillä muuten pihvit hajoilevat helposti paistamisvaiheessa. Eli jos ei ole allergioiden puolesta väliä, niin lisäile korppujauhoja surutta joukkoon.
Paista pannulla miedolla lämmöllä pieniä pihvejä. Anna pihvien ruskistua molemmin puolin. Tarjoa lime-jogurttikastikkeen ja rucolasalaatin kera.
Pimeät illat houkuttelevat laittamaan valoja ympäri kotia. Kynttilöitä, jouluvaloja. Uusimman valaisinperheemme tulokkaan. Parvekkeella on asunut jo useamman viikon ajan tunnelmallinen valosarja. Ja huomenna puolestaan suunnataan valaisinkaupolle etsimään uutta lattialamppua. Toivotaan, että sopiva vihdoin löytyisi, vanha lattiavalaisimemme kun on jo parhaimmat päivänsä nähnyt ja sen hämyssä ei näe juuri enää edes blogia kirjoittaa :)
Helpot ja kauniit kynttilälyhdyt syntyivät tyhjistä lasisista salsakastikepurkeista. Puolen tunnin liotus astianpesuvedessä ja salsajämät ja etiketit lähtivät helposti rapsuttaen pois. Sitten vain kuivaus ja tuikut sisään.
Istuvat juuri sopivasti keittiön ikkunalaudalle.
Kohtahan se jo hämärtääkin eli ei muuta kuin kynttilöitä sytyttelemään! :)
Oikein ihanaa lauantaita!
Meidän koti on saanut uuden valaisimen. Design House Stockholmin iki-ihana Block-lamppu kuoriutui ulos lahjapaketista, jonka muutama viikko sitten syntymäpäivälahjaksi sain.
Meillä ei juuri designhuonekaluja kotoa löydy (ainakaan vielä), mutta Blockista olin haaveillut jo pitkään. Sen yksinkertaisen kaunis muotoilu vetoaa simppeliin sisutussilmääni; ei turhia rönsyjä ja röyhelöitä vaan puhtaat, selkeät linjat. Ilmeisesti äiti oli ihasteluni kuullut - kiitos äiti!
Ihana arki-ilta kotona. Pitkästä aikaa.
Kaiken maailman harrastukset ja menot täyttävät iltoja niin, että kotoilua alkaa oikein kaipaamaan. Sitä, että pääsee töistä kotiin (juuri ja juuri) ennen hämärän laskeutumista. Saa vetää kotihousut ja villasukat jalkaan ja touhuilla kaikkea pientä, mitä nyt kotona on aina touhuttavaa. Kuten hakea toppatakit varastosta ja ottaa paksummat villahuivit ja tumput esiin. Vaihtaa keittiön pöytäliina. Sytytellä kynttilöitä ja valoja.
Ja tehdä hyvää ruokaa.
Tätä porkkanakeittoa teidän on ihan pakko kokeilla! Siis aivan mielettömän hyvää!! Samettisen pehmeää ja runsasta, joka kirjaimellisesti sulaa suuhun. Sopisi hyvin myös alkukeitoksi tai lounasruoaksi.
Ainoa vinkkini on: Tee tupla-annos! Alkuperäisen ohjeen mukaan tästä pitäisi riittää neljälle, mutta meidän kahden hengen talous olisi vetänyt yhdeltä istumaltakin enemmän. Eipä jäänyt siis huomiselle...
Paras porkkanakeitto
500 g porkkanoita
1 sipuli
1 valkosipulinkynsi
5 dl kasvislientä
1 dl ruokakermaa
100 g fetaa
timjamia
mustapippuria
suolaa
kourallinen tuoreita yrttejä
Kuori ja paloittele pestyt porkkanat sekä sipuli ja valkosipulinkynsi. Kuumenna liemi ja lisää kasvikset. Keitä 20-30 minuuttia, kunnes kasvikset ovat kypsiä.
Lisää kerma ja suurin osa fetasta sekä mausteet. Timjamin voit käyttää joko tuoreena tai kuivattuna, kumpaa vain on saatavilla. Soseuta keitto tasaiseksi sauvasekoittimella. Tarkista maku ja lisää tarvittaessa mausteita. Hienonna halutessasi vielä tuoreita yrttejä keiton joukkoon, kuten lehtipersiljaa tai basilikaa. Sirottele loppu feta murennettuna keiton pinnalle.
Nauti tuoreen leivän kera.
Mitä sellaista haluaisit kokata, jota vielä et ole kokeillut? Mikä on siis ToDo-listasi keittiössä? Tämän haasteen lähetti 52 weeks of deliciousness -blogi muutama viikko sitten mietittäväksi eli ei kun listaamaan kahdeksan To Cook -ruokaa minun keittiössä!
1. Varoitan jo alkuun, että omat kokkailuhaaveeni eivät ole kovin kummoisia gourmet-väkerryksiä, vaan aika simppeleitä ruokia, joita vaan ei ole koskaan vielä tullut testattua. Ja joita ihan oikeasti haluaisin kokeilla. (Lupaan tässä samalla pyhästi myös että nämä haaveet tullaan kokkaamaan ja bloggaamaan. Ennemmin tai myöhemmin. Lupaan lupaan lupaan.) No niin, ihan ensimmäisenä olisivat blinit. Kaikilla ihanilla mössöillä varustettuina. Tämä on samalla tuplahaaste sillä en myöskään ole ikinä päässyt edes maistamaan blinejä!
2. Lammasta tai karitsaa. Jossain muodossa. Kumpaakaan ei ole nähty meidän keittiössä. Elävänä eikä kuolleena.
3. Jokihakan hernesosekeitto pekonilla. Namnamnamnam!
4. Onnistunut mansikkakermakakku. Vaikka monia makoisia kakkuja on uunistani pöllähtänyt ulos, mansikkakakku ei valitettavasti kuulu näihin. Ei vaan onnistu, ei! Surullisin tapaus taisi olla edelliskesäinen appivanhemmille tarjottu yritys, joka meni suurin piirtein näin: Tein edellisiltana sokerikakkupohjan. Se ei kohonnut. En tiedä miksi. Kakku olisi pitänyt halkaista pitkittäin kolmeen osaan, mutta minä en onnistunut puolittamaan sitä edes kahtia. Kakkupohja päätyi roskiin. Seuraavana päivänä rynnin töiden jälkeen lähimarkettiin ostamaan valmiskakkupohjaa, joita ei tietenkään sillä hetkellä löytynyt. Aaargh, paniikki!! Tyhjän valmiskakkuhyllyn vierestä löytyi kuitenkin valmiita piirakkapohjia, joita sitten hädän hetkellä ostin kaksi. Nämä vaan päällekäin, piirakkareunoja vähän veitsellä katki ja hyvä valekakku siitä tulee. Tuleehan? No, edellisenä päivänä - epätoivoisen sokerikakkupohjan ei-kohotessa uunissa - tehty kermatäyte oli yön aikana vetistynyt vaaleaksi litkuksi, joka hädin tuskin pysyi valmispiirakkapohjien välissä ja ympärillä. Päälle vielä koristeeksi oudon sivumaun omaavia mansikoita ja kas, vierasvara on valmis! Tsadaa! Ihanat appivanhemmat pistivät kiltisti kakun poskeen, mutta ylpeä en siitä millään asteikolla voinut olla.
Että näin.
5. Vispipuuro. Tämän haaveen lainasin Annemilta, joka kuitenkin on jo oman To Cook vispipuuro-haasteensa kokannut. Minä tulen perässä.
(Heh, huomasin juuri, että blinitkin taisivat olla meillä yhteinen tocook -haave. Nämäkin Annemi on jo kokannut. Pahuksen tehokas nainen! :))
6. Juuressipsit. Näistä luin juuri tänään Maku-lehden syysnumerosta. Menee testiin jonkun kivan dipin kera.
7. Joku ihana, pehmeä risotto. Olen myös risotto-noviisi, en ole ikinä testannut sen valmistamista. Keväällä olin jo hilkulla tehdä jonkun version netistä bongaamistani sadoista parsarisotoista. Jäi tekemättä. Ensi keväänä ehkä?
8. Ja koska joulu on enää 43 päivän päässä, viimeisenä To Cook -herkkuna piparkakkutaikina. Mutta en lupaa, että se tapahtuu vielä tänä jouluna. Valmis piparkakkutaikinakin kun on ihan valtavan hyvää. Sekä paistettuna että raakana. Ainakin minusta.
--------
Että tällaisia kokkailuhaaveita! Näitä kun alkoi miettimään, niin olisi tullut huimasti pidempikin lista aika helposti, niin paljon kaikkea kivaa on vielä kokeilematta. Bloggailuaiheita siis pitäisi riittää... :)
En laita haastetta nyt eteenpäin suoraan kenellekään osoitettuna, mutta jos innostuit pohtimaan omaa To Cook -listaasi, niin ei kun kirjaamaan ylös. Joko blogiin meidän muiden iloksi tai ihan vaan paperille omaan käyttöösi. Who knows, samalla voi syntyä vaikka ensi viikon ruokalista! :)
Oho! Tämä ohje on piileskellyt luonnosvarastossa niin kauan, että paras omenakausi on meillä tainnut kääntyä jo ehtoopuolelle. Tai no, loppunut kokonaan :) Onneksi omenat ovat suomalaisen päivittäistavarakaupan peruskauraa, joten tätä herkkua voi valmistaa vaikka vuoden ympäri!
Omenakompotti
5-6 omenaa
loraus vettä
1 dl fariinisokeria
kanelia
vaniljasokeria
Kuori ja kuutioi omenat. Laita omenakuutiot, loraus vettä sekä fariinisokeri kattilaan ja keitä hiljalleen 15-20 minuttia, kunnes omenapalat ovat pehmenneitä. Lisää mausteet (n. 1-2 tl kumpaakin), sekoita ja anna tekeytyä ja jäähtyä rauhassa.
Nauti vaikka vanhanajan vaniljajäätelön kera!
...virkattuja koreja.
Ohje löytyy esim. täältä. Omat korit olen jättänyt joko tällaisiksi (ei taitetta korin suussa, kuten oheisessa ohjeessa) tai tehnyt pari kerrosta ennen korin valmistumista kantokahvat koriin. Kantokahvat syntyvät yksinkertaisesti niin, että teet jossain kohtaa kerrosta noin kahdeksan ketjusilmukkaa ja virkkaat pään piilosilmukalla takaisin kerrokseen (noin kahdeksan silmukan päähän). Ja vastapäätä kerrosta samanlainen setti. Sitten vielä kerros tai pari silmukkarivejä, niin että kahvoista tulee tarpeeksi vahvat. Olikohan yhtään ymmärrettävä ohje :)
Virkkaus on erittäin mukavaa iltapuhdetta telkkarin äärellä. Kori syntyy melkeinpä yhdessä illassa (riippuen tietysti korin koosta), joten mihinkään epätoivoisen pitkään projektiin ei tarvitse sitoutua. Sopii tällaiselle aloittelevalle ja vähän kärsimättömämmälle käsityöihmisellekin!
Tässä korissa säilyy tällä hetkellä Selma-hauvan pihatamineet eli rakas tennispallo, ulkoilutusremmi ja heijastinliivi. Hyvin mahtuu!
Lehdet taitavat olla kohta jo tippuneet puista. Pari viikkoa sitten sunnuntaikävelyllä ne vielä olivat siellä. Keltaisia, punaisia ja oransseja helmiä. Auringonsäteitä oksien välissä. Sadepisaroita marjoissa. Syysunelmia metsässä.
Vaikka en syksyihmiseksi tunnustaudukaan, tänä supersateisena syksynä olen oppinut ihastelemaan kaikkia vähänkin aurinkoisia syyshetkiä. Aika kaunista.
Aurinkoa ja unelmia syysviikkoonne toivotellen! :)
Berliinin ruokatarjonnasta olin kuullut kasoittain kehuja, joten odotukset olivat kovat. Ja hienoja helmiähän sieltä löytyikin...
Mustafa's Gemüse Kebab Kreuzbergissa (Mehringdamm 32). Jono kojulle oli pidempi kuin Suomessa baari-illan jälkeen koskaan (tosin puoli neljän aikaan yöllä tanssikengät kaulalla en kababia näin pitkään jaksaisi ikinä jonottaa). Kolmen vartin värjöttely ei kuitenkaan tuntunut missään, kun nämä puoli-ilmaiset ja uskomattoman tuoreista raaka-aineista valmistetut dönerit saatiin kätösiimme. Se salaisuus, miten tässä kuuden neliön kokoisessa mökissä neljän miehen voimin käytetään näin huikean tuoreita vihanneksia, itse valmistettuja leipiä ja laadukkaita raaka-aineita, ja myydään tuotos alle kolmen euron hintaan, jää minulle ikuiseksi arvoitukseksi.
Dönerin lisäksi Berliinin kuuluisuusruoka on currywurst. Sitä maistelimme niin Curry 36:ssa (aivan Mustafan vieressä, Mehringdamm 36), Aleksanderplatzilla kuin hotellin lähipubissa.
Lähipubissa kokeiluun lähti myös Friteerattua kalaa ja perunoita -nimellä kulkenut ateria, jonka mielessäni olin kuvitellut lähinnä fish and chips -tyyppiseksi annokseksi. No hmmm... Todellisuus oli ehkä hieman toinen. Kaiken huipuksi kala oli (ilmeisesti tarkoituksella) täysin kylmää.
Pubeja osui kävelyreittiemme varrelle muuten yllättävän vähän. Sinänsä harmi, sillä olin ajatellut Berliinistä löytyvän hieman samanlaista rentoa olen-pubissa-kuin-olohuoneessani -tunnelmaa kuin lempikaupungistani Lontoostakin. Matkaseuran mukaan tällaista menoa on ainakin hänen vierailemissaan muissa saksalaisissa kaupungeissa. Ja miksei siis Berliinissäkin, mutta valitettavasti ne eivät osuneet kohdalle.
Berliini on kai aamupalojen ja brunssien luvattu kaupunki. Hotellin aamupala kannattaa siis jättää väliin ja suunnata myöhäiseen iltapäivään asti aamiaista tarjoaviin ravintoloihin. Me kokeilimme Anna Blumea (Kollwitzstraße 83, Prenzlauer Berg).
Aivan huikea tunnelma oli. Jonotimme pöytää noin puolisen tuntia, joka kuitenkin kului suhteellisen nopeasti paikan menoa ja väkeä seuraten. Kaveriporukoita, ystävyksiä, perheitä pienten lasten kera. Rentoa yhdessäoloa. Vastapuristettua appelsiinimehua.
Ja se aamupala sitten. No, eipä ole vastaavaa ennen tullut vastaan.
Kahden hengen brunssikombossa oli korillinen leipää ja kolmessa tarjotintasossa herkkuja vaikka kuinka! Hedelmiä, vihanneksia, munakasta, leikkeleitä, maksapasteijaa, lohta, oliiveja, herkkusieniä... Äähpuuh, eihän niitä saanut millään kaikkia tuhottua! Mutta ah, miten hyvää oli. Eikä haitannut yhtään vaikka noin kymmenen sentin päässä samassa pöydässä istuivat seuraavat asiakkaat. Tiivis tunnelma sopi tänne.
Jos ei mahtunut sisälle, myös terassilla oli mahdollisuus aamiaistaa. Siis noin plus viiden asteen lämpötilassa. Isoinkaan teekannu ei olisi riittänyt pitämään minua tarpeeksi lämpimänä.
Prenzlauer Bergissä eksyimme myös lauantaimarkkinoille Kollwitzplatzille. Tuollaisen kurpitsan kun olisi saanut Halloweeniksi kotiin! Jaa no, olisi tainut jäädä käsimatkatavaroilla matkustavalla lentokentän turvatarkastukseen. :)
Vaikka söimme herkullisia aterioita ja kävimme mukavissa ravintoloissa, muistuttaisin silti siitä etukäteen valmistautumisesta. Että ottaa selvää, että missä ne suositellut herkkukuppilat oikein sijaitsevat. Mielestäni se on kaiken sen etukäteisvaivan arvoista. Kun pitkän shoppailumaratonin tai sightseeing-kierroksen jälkeen kiertää kylmissään ja nälissään suurkaupungin katuja, voi olla varma että eteen ei tipahda taivaalta juuri sillä hetkellä sitä toivottua ravintolakeidasta. Korkeintaan KFC tai Dunkin Donuts. Ja silloin iskee epätoivo! "Ei, en mene tuonne! Haluan sellaisen ihananupeanpersoonallisenidyllisen ravintolan, joita Berliinin pitäisi olla pullollaan! Haluan jotain aitoa ja paikallista! Ketjuravintolassa voin syödä koto-Suomessakin!"
Siksi, jos ravintolaelämyksiä etsii, niitä kannattaa merkata karttaan jo etukäteen. Tosiasiahan on, että se ketjuravintola käy vallan mainiosti vatsan kurniessa ja sormenpäiden alkaessa tuntua tunnottomilta. Eikä se aina ole lainkaan hassumpi vaihtoehto.
Tämä hamppari nautittiin saapumisiltana pitkän ja uuvuttavan (ja kylmän) kävelymatkan jälkeen Cancún-ketjuravintolassa. Maistui muuten aika himputin hyvältä.
Tällaisia sapuskoja meidän Berliinissä! :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)