Berliinin ruokatarjonnasta olin kuullut kasoittain kehuja, joten odotukset olivat kovat. Ja hienoja helmiähän sieltä löytyikin...
Mustafa's Gemüse Kebab Kreuzbergissa (Mehringdamm 32). Jono kojulle oli pidempi kuin Suomessa baari-illan jälkeen koskaan (tosin puoli neljän aikaan yöllä tanssikengät kaulalla en kababia näin pitkään jaksaisi ikinä jonottaa). Kolmen vartin värjöttely ei kuitenkaan tuntunut missään, kun nämä puoli-ilmaiset ja uskomattoman tuoreista raaka-aineista valmistetut dönerit saatiin kätösiimme. Se salaisuus, miten tässä kuuden neliön kokoisessa mökissä neljän miehen voimin käytetään näin huikean tuoreita vihanneksia, itse valmistettuja leipiä ja laadukkaita raaka-aineita, ja myydään tuotos alle kolmen euron hintaan, jää minulle ikuiseksi arvoitukseksi.
Dönerin lisäksi Berliinin kuuluisuusruoka on currywurst. Sitä maistelimme niin Curry 36:ssa (aivan Mustafan vieressä, Mehringdamm 36), Aleksanderplatzilla kuin hotellin lähipubissa.
Lähipubissa kokeiluun lähti myös Friteerattua kalaa ja perunoita -nimellä kulkenut ateria, jonka mielessäni olin kuvitellut lähinnä fish and chips -tyyppiseksi annokseksi. No hmmm... Todellisuus oli ehkä hieman toinen. Kaiken huipuksi kala oli (ilmeisesti tarkoituksella) täysin kylmää.
Pubeja osui kävelyreittiemme varrelle muuten yllättävän vähän. Sinänsä harmi, sillä olin ajatellut Berliinistä löytyvän hieman samanlaista rentoa olen-pubissa-kuin-olohuoneessani -tunnelmaa kuin lempikaupungistani Lontoostakin. Matkaseuran mukaan tällaista menoa on ainakin hänen vierailemissaan muissa saksalaisissa kaupungeissa. Ja miksei siis Berliinissäkin, mutta valitettavasti ne eivät osuneet kohdalle.
Berliini on kai aamupalojen ja brunssien luvattu kaupunki. Hotellin aamupala kannattaa siis jättää väliin ja suunnata myöhäiseen iltapäivään asti aamiaista tarjoaviin ravintoloihin. Me kokeilimme Anna Blumea (Kollwitzstraße 83, Prenzlauer Berg).
Aivan huikea tunnelma oli. Jonotimme pöytää noin puolisen tuntia, joka kuitenkin kului suhteellisen nopeasti paikan menoa ja väkeä seuraten. Kaveriporukoita, ystävyksiä, perheitä pienten lasten kera. Rentoa yhdessäoloa. Vastapuristettua appelsiinimehua.
Ja se aamupala sitten. No, eipä ole vastaavaa ennen tullut vastaan.
Kahden hengen brunssikombossa oli korillinen leipää ja kolmessa tarjotintasossa herkkuja vaikka kuinka! Hedelmiä, vihanneksia, munakasta, leikkeleitä, maksapasteijaa, lohta, oliiveja, herkkusieniä... Äähpuuh, eihän niitä saanut millään kaikkia tuhottua! Mutta ah, miten hyvää oli. Eikä haitannut yhtään vaikka noin kymmenen sentin päässä samassa pöydässä istuivat seuraavat asiakkaat. Tiivis tunnelma sopi tänne.
Jos ei mahtunut sisälle, myös terassilla oli mahdollisuus aamiaistaa. Siis noin plus viiden asteen lämpötilassa. Isoinkaan teekannu ei olisi riittänyt pitämään minua tarpeeksi lämpimänä.
Prenzlauer Bergissä eksyimme myös lauantaimarkkinoille Kollwitzplatzille. Tuollaisen kurpitsan kun olisi saanut Halloweeniksi kotiin! Jaa no, olisi tainut jäädä käsimatkatavaroilla matkustavalla lentokentän turvatarkastukseen. :)
Vaikka söimme herkullisia aterioita ja kävimme mukavissa ravintoloissa, muistuttaisin silti siitä etukäteen valmistautumisesta. Että ottaa selvää, että missä ne suositellut herkkukuppilat oikein sijaitsevat. Mielestäni se on kaiken sen etukäteisvaivan arvoista. Kun pitkän shoppailumaratonin tai sightseeing-kierroksen jälkeen kiertää kylmissään ja nälissään suurkaupungin katuja, voi olla varma että eteen ei tipahda taivaalta juuri sillä hetkellä sitä toivottua ravintolakeidasta. Korkeintaan KFC tai Dunkin Donuts. Ja silloin iskee epätoivo! "Ei, en mene tuonne! Haluan sellaisen ihananupeanpersoonallisenidyllisen ravintolan, joita Berliinin pitäisi olla pullollaan! Haluan jotain aitoa ja paikallista! Ketjuravintolassa voin syödä koto-Suomessakin!"
Siksi, jos ravintolaelämyksiä etsii, niitä kannattaa merkata karttaan jo etukäteen. Tosiasiahan on, että se ketjuravintola käy vallan mainiosti vatsan kurniessa ja sormenpäiden alkaessa tuntua tunnottomilta. Eikä se aina ole lainkaan hassumpi vaihtoehto.
Tämä hamppari nautittiin saapumisiltana pitkän ja uuvuttavan (ja kylmän) kävelymatkan jälkeen Cancún-ketjuravintolassa. Maistui muuten aika himputin hyvältä.
Tällaisia sapuskoja meidän Berliinissä! :)
Alle 3 euroo??? Uskomatonta. Tosi hyvän näköinen kebabi.
VastaaPoistaNo älä muuta sano, aivan uskomaton hinta minustakin! Suomessa maksaisi 8-10 euroa helposti :) Oli hyvännäköinen ja vielä -makuinenkin!
PoistaBerliini on vertaansa vailla! Tuttuja paikkoja, pääsispä taas käymään...
VastaaPoistaOli kyllä hienoa päästä vihdoin käymään Berliinissä! Seuraavaa kertaa odotellessa :)
PoistaBerliiniin ei voi mennä ilman että syö dönerin :D tulipa nälkä tätä lukiessa :)
VastaaPoistaannemi
No ei näköjään, tuon dönerin takia matkustaisin pidemmänkin matkan! :)
PoistaIhania kuvia ja hyvän näköistä ruokaa...delicious!
VastaaPoistaKiitos! Hyvästä ruoasta on aina ilo ottaa kuvia :)
PoistaSissi, kolme varttia jonottamista ;-) Pitää olla hyvää, että vielä sen jälkeen jaksat kehua noin paljon.
VastaaPoistaUskomatonta, mutta totta! Joka 45 minuutin arvoinen :)
PoistaSaksassa (ja Itävallassa) saa kyllä ihan huiput kebabit, ai että! Ja niiin tuoreita, kuten sanoitkin, ei mitään etikkaliemessä lilluvia kasviksia.
VastaaPoistaJuu, sitä tuoreutta ihmettein minäkin, että voiko tällaista todella olla! Miksei Suomessa, miksei?? :)
PoistaTuon kasviskebabin lisäksi teidän brunssi näytti kyllä vastustamattomalle!
VastaaPoistaTäytyy laittaa mieleen, jos berliini vielä uudelleen sattuisi matkakohteeksi...
Suosittelen kumpaakin ehdottomasti! Eiköhän sinne Berliiniin tie vie vielä joskus uudestaankin... :)
Poista