Ensikertalainen Berliinissä

Back from Berlin eli takaisin ollaan! :) Kävin siis viikonloppuna ensimmäistä kertaa Berliinissä. Ja Saksassa itse asiassa. Jostain syystä koko Saksa on jäänyt aina reissuja suunnitellessa vähän sivuun. Ei ole herättänyt intohimoja suuntaan eikä toiseen. Ei suurta paloa, että "tuolla haluan ehdottomasti käydä", mutta ei toisaalta mitään syytä, miksi en haluaisi.

Nyt oli vihdoin aika ottaa selvä pääkaupunki-Berliinistä, ja melkoisesti reissua kyllä odottelinkin, sillä niin paljon hyvää olen kaupungista kuullut.

Berliinin nähtävyydet ja koko kaupungin rakenne olivat melko vieraita ennen kuin muutama viikko ennen reissua aloin niitä googlata. Ei Big Beniä eikä Eiffel-tornia, jotka tuntee suurin piirtein koko ihmiskunta. Ei Manhattania, jonne osaisi suunnistaa, vaikkei koskaan ole kaupungissa käynytkään. Nähtävää löytyi alkuhapuilusta huolimatta paljon. Toisen maailmansodan ja sen jälkeisten tapahtumien merkit ovat vahvasti Berliinissä läsnä ja erittäin mielenkiintoisia. Varsinaisen keskustan (jos sellaista edes on) sijaan Berliinin parhaat alueet ovat tipotellen ympäri kaupunkia. Kahden päivän haahuilulla helmipaikkoja ei kuitenkaan löydy automaattisesti. Vinkki nro 1: Ota selvää nähtävyyksistä, ravintoloista, kahviloista ja alueista, joissa haluat käydä ja joita suositellaan. Isossa miljoonakaupungissa aikaa saa helposti hukattua päättömään pörräilyyn kaduilla ja kaupunginosissa, joissa on vain isoja betonirakennuksia ja sinä. Vähempikin turhauttaa, jos lomailuaikaa on rajoitetusti.

Mistä me sitten pidimme?


Holokaustin muistomerkki. 2711 vaikuttavaa kivipaasia, jotka tupsahtivat yhtäkkiä esiin kierrellessämme etsiskelemässä aamukahvia. Ja joita ihastellessa aikaa kului niin paljon, että etsimämme persoonallisen saksalaisaamupalan sijaan päädyimme nälkäisinä Starbucksille aamulattelle.


Berliinin muuri. Paloja ja muistomerkkejä siellä täällä. Kertomattomia tarinoita. Paljon lähihistoriaa, joka pisti turistinkin mietteliääksi.


Checkpoint Charlie. Tunnetuin rajanylitysasema Itä- ja Länsi-Berliinin välillä. Entisen vartijankopin kopio ja rajanylityskyltti. Ja vieressä hienosti (tunnelmaa luomassa) McDonald's, sopivasti kuitenkin "lännen" puolella :)


Brandenburgin portti. Suurkaupunkien perinteisempää nähtävyysosastoa komeine rakennelmineen ja iltavalaistuksineen.

Kauniita vanhoja rakennuksia löytyi Berliinistä muutenkin paljon, mutta aika harvan historiaa tai tarkoitusta saimme selville. (Lonely Planetia, Mondoa tai muuta matkaopasta emme valitettavasti pakanneet mukaan ja se hieman harmittaa.) Vinkki nro 2: Matkaopaskirja ei ole huono ostos.


Berliinin 368 metriä korkea televisiotorni näkyi melkeinpä ympäri kaupungin. Helppo apuväline suunnistukseen siis! Aleksanderplatz, jolla torni sijaitsi, ei puolestaan meitä säväyttänyt. Aukio oli sekava ja epäviihtyisä, täynnä pikaruokaketjuja ja matkamuistomyymälöitä. Vinkki nro 3 (puhtaasti subjektiivinen): Älä tuhlaa aikaasi Aleksanderplatzilla vaan suuntaa esim. Kreuzbergiin, Prenzlauer Bergiin tai Kurfürstendammin ostoskadulle. Selvitä niistäkin kuitenkin parhaimmat kadut etukäteen, Kreuzbergistäkin itsensä voi löytää ihmettelemästä, että missä se persoonallisuus ja idylli (ja ihmiset) oikein ovat...



Katutaidetta a.k.a. graffitteja näkyi paljon. Niistä muodostui ikään kuin Berliinin ilme. Oliko se nyt niin hienoa, siitä en ole varma, mutta Berliiniin se kai tietyllä tapaa sopi. Remontointia ja rakennustyömaita oli myös paljon. Vinkki nro 4: Etsi kauneutta rumistakin asioista.


Hauskuutta löytyi myös Berliinin liikennevaloista. Itäsaksalaiset liikennevaloukkelit viittovat menemään paljon vauhdikkaammin kuin meille tutut, länsisaksalaiset liikennevalomerkit. Vinkki nro 5: Varo autoilijoita ja kadun ylittämistä! Berliinissä on hämmästyttävän vähän suojateitä.


Mitkä siis olivat loppufiilikset kaupungista? Tajusimme ainakin, että Berliinin kokoisessa kaupungissa, jossa kumpikaan meistä ei ollut aikaisemmin käynyt, jonkinlainen matkaopas tai vielä parempi valmistautuminen matkaan olisi ollut tarpeen. Harmitti, kun aikaa tuhlaantui autioilla kaduilla haahuiluun. Vaikka hyviä ravintoloita on paljon, eivät nekään ilmesty nurkan takaa aina kun niin toivot.

Muuten Berliini ansaitsee ehdottomasti uusintavisiitin! Ja mielellään kesäaikaan, niin päästään testaamaan myös kaupungin monia terasseja. Terassit tosin olivat suurin piirtein kaikki näin lokakuun lopullakin auki, mutta me emme nolla-asteisessa kelissä niissä tarkentuneet istuskella (vaikka berliiniläisille se ei näyttänyt olevaan mikään ongelma). Ja minä kun luulin, että suomalaiset ovat kylmänkestoista kansaa...

Seuraavaksi luvassa sitten ruokajuttuja Berliinistä. Döneriä ja sellaista... :)


ps. Indiedays Inspiration-blogimaailma on vihdoin avattu! Mielettömän hienoa olla mukana! Käypä tutustumassa täältä!