Theme Layout

[rightsidebar]

Boxed or Wide or Framed

[Wide]

Theme Translation

Display Featured Slider

Featured Slider Styles

Display Grid Slider

Grid Slider Styles

Display Trending Posts

No

Display Author Bio

No

Display Instagram Footer

Pulleat pitaleivät



Näiden pitaleipien tarina lähtee viime keväältä Lauttasaaren ystävien illanistujaisista. Emäntä H oli kattanut aivan huippuhyvän falafel-noutopöydän, johon kaikki vieraat ihastuivat. Itsetehdyt pitaleivät olivat pöydän kruununa ja niiden kanssa nautittiin vaikka mitä ihania sooseja ja täytteitä. Illan jälkeen pöydän antimia on muisteltu monasti kaihoten. (Illan aikana muuten myös tuhottiin juomapelin hurmoksessa yksi valkoinen matto punaviinillä, mutta ei siitä sen enempää...)

Seuraavaksi pitaleipiä täytteineen väkerrettiin uuden vuoden aattona Vantaan ystävien luona ja ihastuttiin taas kerran. Emäntä E teki tsatsikia, pojat pyörittelivät tulisia lihapullia ja tarjolla oli ties mitä chilikastikkeita, fetaa, salsaa... Ja taas pelattiin juomapeliä, mutta ei siitäkään sen enempää.

Viimeisimmät pitaleipäkokeilut (ilman juomapeliä) teimme kotosalla pari viikkoa sitten perjantaiherkuksi. Ihastumista oli edelleen ilmassa. Pitaleipien reseptin bongasin maku.fi:stä.


Pitaleivät


8 kpl

3 dl vettä
25 g hiivaa
1 tl suolaa
1 rkl oliiviöljyä
7 dl vehnäjauhoja

Murenna hiiva kädenlämpöiseen veteen. Lisää suola ja öljy sekä jauhot vähitellen. Alusta taikina kimmoisaksi ja sileäksi.

Jaa taikina jauhoitetulla pöydällä kahtia, pyöritä taikinapalat palloiksi ja kohota niitä peitettyinä 20 minuuttia.

Laita kahdelle uunipellille leivinpaperia ja ripottele niille jauhoja. Jauhojen tarkoituksena on estää leipää tarttumasta leivinpaperiin ja näin ne pääsevät kohoamaan vapaasti pulleiksi ja ontoiksi leipäsiksi.

Jaa kummatkin taikinapalat neljään osaan (yhteensä siis kahdeksan taikinapalloa). Kauli taikinapallot noin 15 senttisiksi letuiksi ja nosta uunipelleille. Peitä liinalla ja anna kohota vielä puolisen tuntia.

Kuumenna uuni 275 asteeseen. Paista pitaleipiä noin 7 minuuttia, yhtä pellillistä kerrallaan. Pyyhi tai koputtele valmiista leivistä ylimääräiset jauhot pois.


Ihanan muhkeiksi ja pulleiksi kohonneet pitaleivät täytimme tulisilla lihapyöryköillä (jotka itse asiassa eivät olleet nyt lainkaan tulisia tai edes kovin makuisia, olen välillä aivan surkea maustaja!!), tuoreella tomaatti-paprika-lime-salsalla, salaatilla sekä vakioherkullamme, fetakastikkeella.

Fetakastiketta olen mainostanut ennenkin, mutta koska se on vaan niin hyvää, niin kerrataanpa vielä kerran ohje! :)

Maailman paras fetamössö


1 pkt kermaviiliä
1 pkt fetaa (esim. Apetinan pakettifeta käy erinomaisesti)
1 valkosipulinkynsi

Kaada kermaviili kulhoon ja murenna feta joukkoon. Purista sekaan valkosipulinkynsi. Muussaa seos haarukalla tasaiseksi mössöksi (toki muutamat fetasattumat ovat ihan sallittuja).

-----

Tällaisin eväin viikonloppuun! Me suuntaamme rapakon taakse lyhyelle viikonloppureissulle, joten ensi kerralla sitten Tukholman kuulumisia.
Herkullista viikonloppua!!

QuickEdit
Mona
8 Comments
Share :

Suklaamuffinsit purkissa



Sain joululahjaksi ystäväiseltä hurmaavan purkin, jonka sisältö oli vieläkin hurmaavampi: suklaamuffinsiainekset! Voiko hauskempaa olla!! Sisällön lisäksi tarvitaan vain vähän voita ja kananmunia omasta kaapista, muuten muffinsiainekset ovat kasassa.

Tämän innoittamana tein itsekin kyläilyviemisiksi samantapaisen lahjapurkin.


Lahjapurkkiin tarvitset siis:

4,5 dl vehnäjauhoja
2 tl vaniljasokeria
2 tl leivinjauhetta
2 dl sokeria
3 rkl kaakaojauhetta
150 g suklaata

Sekoitin vaniljasokerin ja leivinjauheen vehnäjauhojen joukkoon ja laitoin jauhoseoksen purkin pohjalle. Jauhojen päälle sokeri, sitten kaakojauhe ja lopuksi rouhittu suklaa.

Näihin suklaamuffinseihin (joiden ohje löytyy hieman muokattuna täältä) tarvitaan lisäksi 3 kananmunaa, 200 g sulatettua voita ja 1,5 dl maitoa.

Purkin kylkeen kirjasin valmistusohjeen:

Sekoita purkin sisältö hyvin kulhossa. Vatkaa 3 kananmunaa toisessa kulhossa vaahdoksi. Sulata 200 g voita. Yhdistä munat, 1,5 dl maitoa, purkin sisältö ja hieman jäähtynyt voisula. Sekoita hyvin. Jaa taikina muffinsivuokiin ja paista 200-asteisen uunin keskitasolla noin 15-20 minuuttia.

-----

Oma muffinsipurkkini seisoo edelleen koskemattomana keittiön pöydällä. Jokohan tällä viikolla raaskisin avata sen ja valmistaa nämä herkut?! :)
 
QuickEdit
Mona
2 Comments
Share :

Klassinen kauraomenapaistos



Silloin kun kaapista löytyy omenoita ja tekee mieli jotain todella hyvää, teen aina kauraomenapaistosta. Paistos on uunituoreena herkullista, mutta jääkaappikylmänä taivaallista. Näin ollen viimeisiä paistoksen rippeitä syön parin päivän jälkeen suoraan jääkaapista. Päälle viimeiset pisarat vaniljakastikepurkin pohjalta.

Klassikko on syntynyt.

Klassinen kauraomenapaistos


5-7 hapahkoa omenaa
1 rkl vaniljasokeria
2-3 tl kanelia
200 g voita
2 dl fariinisokeria
7 dl kaurahiutaleita

tarjoiluun
vaniljakastiketta tai -jäätelöä

Kuori omenat, poista omenankodat ja pilko omenat isoiksi kuutoiksi. Laita omenakuutiot uunivuokaan. Ripottele päälle vaniljasokeri ja kaneli. Sekoittele kevyesti.

Sulata voi ja sekoita joukkoon fariinisokeri. Lisää kaurahiutaleet ja sekoita tasaiseksi. Levitä seos vuokaan omenapalojen päälle.

Paista 200 asteessa noin 30 minuuttia.

Tarjoile kauraomenapaistos vaniljakastikkeen tai -jäätelön kanssa.

QuickEdit
Mona
4 Comments
Share :

Sävel



Kävimme pari viikkoa sitten Sävelessä. Ensimmäistä kertaa ja tarkoituksena testata kovasti kehutut Sävelen burgerit. Olin varannut pöydän - lauantai-ilta kun oli - mutta näytti siltä, että pöytä olisi hoitunut ainakin pienen odottelun jälkeen muutenkin.

Ihastuin heti paikan tunnelmaan. Rento fiilis, joka välittyi, ei ainoastaan valaistuksesta ja sisustuksesta, vaan myös iloisesta vastaanotosta tiskin takaa sekä palvelutavasta. Listat pöydissä, mieti rauhassa mitä haluat ja tilaa tiskiltä.

Meidän tilaus oli nopeasti selvä, klassikkoburgerit ja oluet, kiitos! Burgerit tulivat nopeasti ja maistuivat hyviltä. Eivät nyt ehkä kaupungin parhailta, mutta tarpeeksi hyviltä. Annoksen aiolissa ei oltu ainakaan säästelty valkosipulia: se oli niin tujua, etten pystynyt sitä paria haarukannokaretta enempää syömään.

Jälkkäriksi parit kahvidrinkit, ja iltaa olisi todellakin voinut jatkaa Sävelessä pidempääkin. Tunnelma oli tosi viihtyisä, juuri sellainen jossa viihtyy kaveriporukan kanssa (tässä iässä) vaikka koko illan. Ja drinkkilista niin houkutteleva, että sitäkin pitää ehdottomasti tulla tutkailemaan uudelleen.

Suosittelen! :)

-----

Ravintola Sävel
Hämeentie 2, Helsinki
QuickEdit
Mona
0 Comments
Share :

Kinkku-salamivoileipäkakku



Voileipäkakku on minusta aika kasaria. Vaikka se taitaa olla suomalaisten juhlapöytien suosikkitarjottavaa edelleen, voileipäkakun kukoistuskausi sijoittuu mielestäni jonnekin kinkku-makaronisalaatin ja cocktailtikkujen välimaastoon. Aikaan, jolloin ylioppilasjuhlia juhlittiin tupeeratuin etuhiuksin ja häävastaanotolla morsiamen hame oli pöyhkeämpi kuin hääkakku.

Mutta tämä kaikki pelkästään rakkaudella siis! :) Vaikkei voileipäkakku olekaan ehkä se kaikkein trendikkäin vaihtoehto, sen suosio ei voi perustua tyhjään. Herkulliset täytteet yhdistettynä pehmeään leipään ja kauniisiin koristeluihin maistuvat suomalaiselle juhlakansalle.

Kieltämättä myös minulle.

Voileipäkakku on mieheni ehdoton suosikkiherkku, jonka perään kysellään lähes aina, kun leivon jotain makeaa ("Ihan hyvää tää sun suklaakakku, mutta koska teet voileipäkakkua???"). Jako on meidän perheessä selvä: makeat herkut saan syödä rauhassa itse, kun taas suolaiset katoavat parempiin suihin hetkessä.

Tämä kinkku-salamivoileipäkakku on siis tehty tuskastuttavan monien pyyntöjen jälkeen ihan arkipöperöksi, ei juhlapöytään. Kakkusen ohje löytyi ihastuttavalta Kinuskikissalta.

Kinkku-salamivoileipäkakku


24 palaa paahtoleipää, esim. 12 kpl vehnä- ja 12 kpl ruispaahtoleipää (saat kivan shakkilautamaisen värityksen)

kostutus
2,5 dl maitoa

kinkkutäyte
200 g vähärasvaista palvikinkkua
1-2 maustekurkkua
pala purjoa
200 g valkosipulituorejuustoa
200 g ranskankermaa
2 tl sinappia

salamitäyte
150 g salami- tai meetvurstisiivuja
2 paprikaa
200 g ruohosipulituorejuustoa
200 g ranskankermaa
persiljaa hienonnettuna

kuorrutus ja koristelu
300 g maustamatonta tuorejuustoa
1 rkl maitoa
1 nippu persiljaa
kirsikkatomaatteja
50 g salami- tai meetvurstisiivuja
50 g kinkkusiivuja

Leikkaa kinkku, maustekurkku ja purjo pieniksi kuutioiksi. Sekoita joukkoon valkosipulituorejuusto, ranskankerma ja sinappi.

Kuutioi salami-/meetvurstisiivut ja paprikat. Sekoita nämä ruohosipulituorejuuston, ranskankerman sekä hienonnetun persiljan kanssa.

Leikkaa paahtoleivistä reunat pois. Asettele leivät tarjoilulautaselle kaksi rinnakkain ja neljä peräkkäin. Jos käytät sekä vaaleaa että tummempaa paahtoleipää, muodosta leivistä shakkikuviota (joka toinen leipä tumma ja joka toinen vaalea). Kostuta maidolla. Levitä päälle kinkkutäyte. Asettele päälle toinen kerros paahtoleipiä. Kostuta ja levitä päälle salamitäyte. Laita päällimmäiseksi vielä yksi leipäkerros ja kostuta.

Suojaa kakku kelmulla. Laita kakun päälle leikkuulauta ja sen päälle kevyt paino. Anna olla jääkaapissa seuraavaan päivään.

Ohenna koristelua varten maustamaton tuorejuusto maidolla. Levitä tuorejuustoa kakun pintaan ja reunoille. Asettele meetvurstisiivut vieri viereen kakun reunoille. Koristele päällisosa persiljaruusukkeilla, halkaistuilla kirsikkatomaateilla sekä rullatuilla kinkkusiivuilla.
QuickEdit
Mona
6 Comments
Share :

Meri nukkuu



Taas kului viikonloppu kotikulmilla päin. Turussa siis.

Turun lähimaisemissa, Merimaskussa, oli rauhallinen talvitunnelma. Hiljaista, lumista, meri jään alla piilossa. Kävelyllä tuli vastaan kaksi ihmistä ja koira. Tervehdittiin, totta kai. Vanha kyläkauppa on lopettanut toimintansa, ikkuna rikottu. Satamaravintola avaa ovensa vasta jäiden lähdettyä. Kirkonkylä on hiljentynyt.

Merikin näytti nukkuvan. Jäille olisi päässyt kävelemään, moni oli pilkilläkin.

Vaikka saaristo on kaunis myös talvella, odotan jo jäiden lähtöä. Kun meri herää, heräävät kylät sen ympärilläkin. Sitä jaksaa onneksi odotella viime päivien ihanan auringinpaisteen voimalla.

Aurinkoista talviviikkoa toivotellen! :)
QuickEdit
Mona
0 Comments
Share :

Saaristolaiset Toast Skagen -palat




Vaikka klassinen alkupala, Toast Skagen, on käsittääkseni alunperin tehty paahtoleipään, kuuluu minusta tämä saaristolainen herkku ehdottomasti koota tumman leivän päälle. Ja tietysti mielellään saaristolaisleivän, joka on vähän niin kuin samoilta huudeilta kuin Skagenkin :) Näin pehmeä ja täyteläinen katkaraputäyte saa kaveriksi hieman enemmän makua ja pureskeltavaa kuin mitä pehmoisessa paahtoleivässä on.

Naposteltavaan muotoon Toast Skagenit muuttuvat puolitetuilla leivillä. Skagen-täyte on näissä makupaloissa helppoakin helpompi mutta erittäin maistuva. Variaatiota voi hakea vaikka erilaisilla koristeluilla!

Saaristolaiset Toast Skagen -palat


200 g katkarapuja
150-200 g ranskankermaa
1/2 dl tilliä
1 pieni punasipuli
ripaus mustapippuria

saaristolaisleipää
(ohjeen löydät esimerkiksi täältä, tosin nämä leipäset on tällä kertaa koottu ihan kaupan valmiiseen saaristolaislimppuun)

koristeluun
tilliä tai ruohosipulia /
punasipulia /
sitruunaa /
mätiä

Mikäli ostit pakastekatkarapuja, sulata ravut. Hienonna katkarapuja hieman (mutta vain hieman, mitään rapumössöä niistä ei pidä tehdä).

Hienonna tilli ja punasipuli. Sekoita katkaravut ja ranskankerma ja lisää joukkoon tilli ja punasipuli. Mausta mustapippurilla.

Viipaloi saaristolaisleipä ja puolita palat halutessasi. Lusikoi katkarapuseos leiville.

Koristele halutessasi tillillä tai ruohosipulilla ja vaikka punasipulisilpulla ja sitruunaviipaleilla. Pieni nokare mätiäkin sopii erinomaisesti seoksen päälle, täytyypä testata seuraavalla kerralla!

-----

Kuvissa pilkahtavat rullat ovat muuten pororieskoja: rieskaa, kylmäsavuporoa, ruohosipulituorejuustoa ja persiljaa. Hyviä nekin, mutta Skagenit veivät kyllä voiton...
QuickEdit
Mona
4 Comments
Share :

Kodin toivelista 2013


Nyt siis tuon Zubi's cornerin lähettämän sisustushaasteen pariin, kun kerran edelliskerralla ajauduin aivan muihin tarinointeihin. Ja päädyin siihen tulokseen, että Hella & houkutus piipahtaa välillä ihan muissakin houkutuksissa kuin ruokapöydissä. Kuten nyt vaikka sisutushaaveissa.

Sisustuksesta olen kirjoitellut kyllä välillä aikaisemmin, kuten ensimmäisestä designlampustamme täällä ja muutamista kodin yksityiskohdista täällä. Omaan kaksioomme on päätynyt kummankin aikaisemmista kodeista peräisin olevia elementtejä, ja vaikka meillä ihan kivalta näyttääkin, niin monenlaisia haaveita sitä olisi sinne tulevaisuuden unelmakotiin. Se, toteutuvatko nämä kaikki kodin toiveet tämän vuoden puolella, ei ehkä ole kovin realistista, mutta haaveillahan sitä aina saa...

Mutta siis, sisustushaaveita vuodelle 2013:

1. Lattiavalaisin


Tämä on ihan ehdoton hankinta, jota olemme suunnitelleet jo piiiitkän aikaa, ja josta näin talven pimeydessä haaveilemme harva se ilta. (No ei meillä nyt ihan pimeydessä istuta, mutta vanha lattiavalomme vetelee vähintäänkin viimeisiään ja sen hämyssä ei juuri kirjoja tai lehtiä lueta.) Juuri sopivaa unelmalattiavalaisinta ei ole tullut vastaan, tässä kuitenkin muutamia silmää miellyttäviä vaihtoehtoja. Yksinkertaisia linjoja, valoa ja joku kiva pikkujuju siinä pitäisi olla!

2. Huopa

Kuva: sisustusmima.fi

Tämäkin hankinta varmasti onnistuu tämän vuoden puolella :) Vanha tummanruskea vilttimme on pyhitetty nykyään koiran sohva-alustaksi, ja koska viluissaan kääriytyminen koirankarvaiseen peittoon ei erityisemmin houkuta, on uuden (koirattoman) viltin hankinta paikallaan. Mielellään hieman vaaleampia sävyjä myös tässä hankinnassa.

3. Kulma- tai divaanisohva

Kuva: iskukoti.fi

Isosta kulmasohvasta haaveilimme viimeksi eilen istuessamme nykyisellä sohvallamme siten, miten meillä on nykyään tapana siinä istua. Tämä tarkoittaa, että Selma-hauvamme makaa ketarat ojossa vieden puolet sohvasta ja me kaksi tiivistymme vieretysten toiselle puolelle sohvaa. Lämmintä? Ehdottomasti. Suloista? Kenties. Rentouttavaa? Ei todellakaan. Tämä haave ei taida tulla toteutumaan nykyisessä asunnossamme, mutta seuraavassa viimeistään sitten.

4. Pöllöjä

Kuva: Webbistore.com

Kuva: taitaentehty.fi

Pöllöjäpöllöjäpöllöjäpöllöjä... Olen ihan hurahtanut pöllöihin, ne ovat niin suloisia! Kuten nyt vaikka nämä ihastuttavat kirjatuet tai tiskirätit. Pöllöt saisivat puolestani siis tirkistellä myös meidän sisustuksessa, mutta saattaapi olla että joudun odottamaan näiden kohdalla mahdollista perheenlisäystä ja hänen huoneen sisustamista joskus tulevaisuudessa. Jostain syystä esittelemäni pöllötyynyt eivät ole saaneet aikaan samanlaista ihastusta perheemme miespuolisessa jäsenessä...

5. Paremmat säilytysratkaisut

Kuva: ikea.com/fi/fi

Saan käsittämätöntä mielihyvää siitä, että kaapit ovat järjestyksessä ja tavarat paikoillaan. Siis ihan oikeasti, mielihyvää! Juuri järjesteltyä kaappia saatan käydä ihailemassa moneen otteeseen. Tiedän, että tämä on vähintäänkin outoa, mutta minkäs teet. :) Paremmat säilytysratkaisut niin vaatteille, kengille, laukuille, huiveille, koruille, vierastyynyille- ja peitoille, naruille, lahjapapereille, paketeille ynnä muulle sälälle on siis yksi suuri haave, jota tietysti osaltaan voi parantaa myös tässä asunnossa, mutta vähintäänkin sitten seuraavassa. Unelmien vaate-/pukeutumishuone oli Carrie Bradshawn haaveena - niin myös minun! :)
QuickEdit
Mona
4 Comments
Share :

BBQ Chicken Pizza



Teini-iässä, kun ei vielä käyty baareissa, mutta perjantai-iltaa ei voinut enää kotonakaan viettää, kävimme kavereiden kanssa toisinaan ulkona syömässä. Se oli olevinaan jotenkin kauhean hienoa ja aikuismaista mennä tyttöporukalla paikalliseen Rossoon ja istua siellä koko ilta kuulumisia vaihdellen. Ja syöden pizzaa. Ainoa, mikä puuttui oli vaan Cosmopolitan-drinkit, muuten oltaisiin oltu kuin Sinkkuelämästä! Manhattanin sijaan vaan Turussa.

Rossossa tilasin lähes aina Pollo BBQ pannupizzan. Missään muualla en ikinä syönyt kanaa tai barbequekastiketta sisältävää pizzaa, mutta Rossossa se piti aina saada. Ja pelkästään pannupizzana. Se oli vaan jotenkin todella hyvää.

Kun siis törmäsin BBQ Chicken Pizza -ohjeeseen The Pioneer Woman -blogissa, mieleen palasivat kaikki ihanat teini-iän makumuistot. Olihan sitä siis aivan pakko kokeilla.

Miehen ennakkoasenne perinteitä rikkovaan (!) pizzakokeiluumme oli aavistuksen epäilevä ("Siis eikö tähän tuu ketsuppia! Eikä juustoraastetta!").

Kommentti ensimmäisten haarukallisten jälkeen oli kuitenkin: "Tää on ehkä parasta pizzaa, mitä ollaan koskaan tehty".

Yhdyn väitteeseen.

BBQ Chicken Pizza

(ohjeesta tulee kaksi melko isoa pizzaa)

pizzapohja
2,5 dl vettä
25 g hiivaa
1 rkl sokeria
1 tl suolaa
7-8 dl vehnäjauhoja
0,5 dl öljyä

täytteeksi
BBQ-kastiketta
2 isoa broilerin rintafilettä tai 4 pienempää minuuttifilettä
oliiviöljyä
suolaa
tomaattipyrettä
puolikas punasipuli
2 pkt mozzarellaa
ananaspaloja tai -murskaa

päälle vielä
rucolaa
1 valkosipulinkynsi

Tee pizzapohja. Sekoita kädenlämpöiseen veteen sokeri ja suola. Lisää hiiva ja sekoita kunnes hiiva liukenee. Lisää neljä desiä jauhoja ja sekoita taikinaa. Alusta taikinaa jauhoja pikkuhiljaa lisäten. Lisää loppuvaiheessa joukkoon myös oliiviöljy. Vaivaa taikinasta tasainen ja kimmoisa.

Anna taikinan kohota vedottomassa paikassa vähintään tunti.

Taikinan kohotessa päästään täytteiden valmisteluun:


Lämmitä uuni 200 asteeseen. Aseta broilerifileet uunivuokaan ja mausta kummatkin puolet ripauksella suolaa. Kaada päälle suosikki-BBQ-kastikettasi ja kääntele broilerifileet kastikkeessa. Reilusti vaan kastiketta joukkoon, niin että ihana barbequemaku imeytyy joka puolelle!

Broilerifileet uuniin, jossa ne saavat kypsyä koosta riippuen 15-25 minuuttia (ohuet minuuttipihvit kypsyvät nopeammin, paksu rintafile saattaa kaivata lähes puolen tunnin kypsytystä).


Meillä käytettiin HP:n barbequekastiketta.


Valmiit BBQ-kanat tuoksuivat herkullisilta!


Valmistele muut täytteet. Viipaloi punasipuli sekä mozzarellapalat ohuiksi viipaleiksi. Avaa ananaspurkki - meillä kaupasta oli epähuomiossa tarttunut mukaan ananaspalojen sijaan murskaa, mutta se toimikin yllättävän hyvin pizzassa.

Kun pizzapohja on kohonnut riittävästi, kauli tai muotoile muuten siitä kaksi pizzapohjaa. Käytän yleensä itse kaulinta, mutta nyt kokeilin Pioneer Womanin esimerkistä taikinan riiputtelua ja pyörittelyä ensin ilmassa (ei, pizzakokkien heittelyä en vielä uskaltanut kokeilla) ja sen jälkeen taikinan taputtelua uunipellillä, kunnes se oli tarpeeksi ohut. Pizzanhan (ainakaan kotona tehdyn) ei missään nimessä tarvitse olla täydellisen pyöreä tai minkään muun muodon mukainen, vaan hauskat reunat ja ulokkeet sopivat erinomaisesti siihen.

Kun pohjat on taputeltu uunipellille, pirskottele pohjien päälle aavistus oliiviöljyä sekä vielä pienempi aavistus suolaa.

Sekoita yhteen tomaattipyrettä ja BBQ-kastiketta. Levitä sitä pohjalle.

Tämän jälkeen päälle tulee viipaloidut mozzarellat.

Kuutioi hieman jäähtynyt BBQ-broileri ja lisää pizzoihin.

Ja sitten vielä ananakset ja punasipulit. Kauniisti sekaisin.


Paista pizzoja 225-asteisessa uunissa 10-15 minuuttia.


Lisää valmiin pizzan päälle vielä tuoretta rucolaa ja aavistus murskattua valkosipulia. Täydellistä.


Pizzaa ja punkkua. Voiko enempää toivoa?

QuickEdit
Mona
13 Comments
Share :

Minun, sinun ja muiden blogit


Ruoka-aiheisten blogien lisäksi tykkään kovasti seurata myös aivan muunlaisiakin blogeja. Sisustusblogeja (koska pidän kauniista kodeista ja haluaisin joskus asua siinä omassa haavekodissani). Äitiysblogeja (vaikka en ole äiti, samaistuminen naisena näyttää olevan melko helppoa). Muotiblogeja (jonkin verran, jos vaikka omaan harmaaseen vaatekaappiin irtoaisi jokin trendikkäämpi idea). Kauneusblogeja (kyllä kiitos, meikkivinkit kelpaa aina!). Elämäntapablogeja (hyvän blogistin kirjoitus vie mennessään kirjoitti hän sitten mistä vaan).


Onpa sitä tullut eksyttyä myös balettiblogeihin (aikuisbalettiharrastajan unelmaluettavaa) ja matkailublogeihin (voi kun omina reissailuaikoinakin olisi ollut jo tällainen blogikulttuuri kuin nykyään!). Mielipideblogeihin (joihin samastuessani olisin valmis jakamaan nämä upeasti kirjoitetut kannanotot vaikka missä sosiaalisissa medioissa). Käsityöblogeihin (mikseivät ne kutimet pysy paremmin käsissä?). Liikuntablogeihin (lisää miksei-kysymyksiä).

Piristäviä ideoita. Kauniita kuvia. Mielettömän upeita juttuja.


Välillä pohdin, että olisiko oma blogini voinut käsitellä jotain aivan muuta aihetta kuin ruokaa. Vaikka jotain yllä mainituista. Olisinko innostunut sisustamisesta samalla lailla kuin nyt olen innostunut ruoanlaitosta ja leivonnasta? Pukeutuisinko trendikkäämmin, jos kuvaisin asuni täällä teille? Keksisinkö uusia, yhteiskunnallisesti merkittäviä ja mielenkiintoisia mielipiteitä jaettavaksi?

Varmaa on, että mistä tahansa aiheesta kirjoittaisin, valokuvaaminen pysyisi visusti mukana. Mitä enemmän kuvaan, sitä enemmän siitä pidän. Kuvaan sitten ruokia, maisemia tai ihmisiä. Kohteella ei ole väliä. Kuvilla voi todella kertoa enemmän kuin koko blogitekstin sanat kertovat. Kauniit kuvat koskettavat ja herättävät mielenkiintoa. Myös kaikissa seuraamissani blogeissa.

Visuaalinen ihminen? Kenties.

Blogini on henkireikä, harrastus ja ilmaisukeino. Kaikki kävijät isoja ilonaiheita. Kaikki kommentit upeita yllätyksiä.


Kaiken tämän sepustuksen jälkeen totean, että tämän päivän postauksen alkuperäisenä ideana oli muuten vastata sisustusrikkaan Zubi's cornerin lähettämään Kodin sisustushankinnat -haasteeseen. Taisin vähän ajatua sivuraiteen sivuraiteille pohtiessani suhdattani sisustukseen, sisustusblogeihin, muihin blogeihin... :) Eipä mitään, jatketaan siis sisustushaavein seuraavalla kerralla.

Ehkä aiheella ei aina ole väliä. Pitäköön se Houkutus-sana sisällään kaiken muun, mikä karkaa liian kauaksi keittiöstä. Sisustuksen, matkailun ja muun.

Elämä (ja blogit) on Houkutuksia täynnä :)
QuickEdit
Mona
4 Comments
Share :

Arki-illan hemmotteleva broileri-pinaattipasta




Helpointa ja hemmottelevinta arkiruokaa taitaa olla pasta eri muodoissaan. Kaapista löytyvät kastikeainekset pannulle, spaghetit kiehumaan ja muutamien minuuttien päästä annos on valmis. Ja mielihyvähormonit huipussaan :)

Sain joululahjaksi kovasti toivomani Aglio & Olio -pastaopuksen, jonka oppeja olen tähän mennessä vasta hieman päässyt kurkistelemaan (ja joita varmasti tulen matkan varrella teille jakamaan kyllästymiseen saakka). Ja voi millainen pastanoviisi olen ollutkaan! Aina joko kerma- tai tomaattikastikepurkki kädessä. Voi miksi, voi miksi, kun hyvä oliiviöljy mausteineen ajaa saman asian. Paremminkin.

Tämä pasta on kuitenkin vielä eAO. (eli ajalta ennen Aglio & Oliota). Broileri ja pinaatti tosin vaativatkin kermaisempaa otetta, johon tuorejuusto tuo vielä lisää muhkeutta. Ja mielihyvää.

Broileri-pinaattipasta


2 valkosipulinkynttä puristettuna
300 g broilerin fileesuikaleita

mustapippuria
suolaa
100 g tuoretta pinaattia
1 prk ruokakermaa
½-1 pkt valkosipulituorejuustoa
puolen sitruunan mehu

lopuksi päälle
persiljaa hienonnettuna maun mukaan
parmesanjuustolastuja

Kuullota valkosipulia hetki pannulla öljyssä. Lisää broilerinsuikaleet ja ruskista ne. Mausta suolalla ja mustapippurilla. Lisää joukkoon tuore pinaatti ja kääntele sitä hetki pannulla. Lisää ruokakerma, valkosipulituorejuusto ja sitruunanmehu. Anna hautua muutaman minuutin ajan.

Lisää pastakastikkeen joukkoon keitetty spaghetti ja lisää päälle hienonnettua persiljaa sekä parmesanjuustolastuja.
QuickEdit
Mona
8 Comments
Share :

Talviulkoilua



Heipparallaa! Vietin viikonlopun Merimaskun kauniin talvisissa merimaisemissa. Mutta mutta... Kameraa en kantanut reissussa mukana, joten saariston talvimaisemat jäivät tällä kertaa ikuistamatta. Siispä nämä kuvat toimivat korvikkeena ja ovat meidän kotikulmilta joulunajan ulkoilulenkiltä. Aamuaurinko pilkisteli tuolloin kauniisti, kuten tänäänkin. Talviaurinko, miten ihana asia! Sen harvoja säteitä osaa arvostaa ihan eri tavalla kuin kesällä, jolloin valoa on päivittäin tarjolla.

Reipasta viikkoa kaikille!
QuickEdit
Mona
0 Comments
Share :

Aurahyrrät



Vuoden ensimmäinen resepti on napattu Pumpkin Jamilta. Minä vaan nimeän ne toisin, koska en osaa käyttää mitään muuta sinihomejuustoa kuin Auraa. Siispä Sinihomejuustohyrristä tulee Aurahyrrät. Simppeliä!

Lisäksi nämä kierteet on väännetty lehtitaikinaan, vaikka alkuperäisessä reseptissä käytetään voitaikinaa. Meidän lähi-Prisman valikoimista ei vaadittua isoa levyä löytynyt voitaikinana. (Ja osaako joku sanoa, onko näillä kahdella taikinalaadulla loppupeleissä jokin merkittävä ero?)

Tällaiselle Aurajuustohiirelle nämä olivat suurinta herkkua!!

Aurahyrrät

(noin 16-18 kpl)

1 iso kokonainen voi- / lehtitaikinalevy (ei siis niitä viiden tai useamman levyn pikkupakkauksia)
170 g Aurajuustoa
150-200 g ranskankermaa
1 kananmuna voiteluun

Sulata voi- / lehtitaikinalevy ohjeen mukaan (paitsi jos pakkauksesta ei löydy sulatusohjetta, kuten meillä, jolloin vinkkinä, että sulatukseen kuluu helposti parikin tuntia).

Kauli sulanut taikina isoksi levyksi, noin kaksinkertaiseksi. Murusta Aurajuusto kulhoon ja lisää ranskankerma. Muussaa juusto ja ranskankerma haarukalla tasaiseksi massaksi. Mukaan saa (ja pitääkin) jäädä isompia sattumia. 150 grammalla ranskankermaa seos jäi melko kiinteäksi, mutta riitti silti hyvin koko levylle.

Levitä seos tasaisesti kaulitun levyn päälle. Rullaa taikina rullalle ja leikkaa noin 1 cm paksuisiksi paloksi. Nosta rullat leivinpaperoidulle uunipellille ja voitele kananmunalla. Paista 225 asteisessa uunissa noin 20 minuuttia. Vähempikin aika saattaa riittää, sillä vaikka rullien kuuluu saada väriä pintaan, sisältö saa jäädä ihanan pehmeäksi.

Anna rullien jäähtyä ennen tarjoilua ja nauti vesi kielellä!
QuickEdit
Mona
0 Comments
Share :

Follow @hellajahoukutus