torstai 28. kesäkuuta 2012

Kesäloman kynnyksellä tomaatti-halloumileipiä

Kiitos kesäloma, kun vihdoin olet oven takana! Olenkin sinua jo niin odotellut.

Huomenna sulkeutuu työhuoneen ovi, työläppärin kansi sekä työasioita aivoissani käsittelevä lohko. Avauspäivä vasta heinäkuun lopussa. Seuraavan neljän viikon aikana aion vain rentoutua auringossa (jos se vielä jossain kohtaa näiden sadekuurojen keskellä nähdään), syödä mansikoita ja Magnum-puikkoja, lukea yöpöydällä odottavat kolme pokkaria, nukkua pitkään, haahuilla pitkin Helsingin katuja ja automatkailla kaunissa kotiSuomessa. Ja tietysti kokkailla ja bloggailla :)

Kesäloman aloituspostauksessa pitäisi varmaan olla jotain mansikoihin, uusiin perunoihin tai vähintään grillaukseen liittyvää aihetta. Tällä kertaa mennään kuitenkin ihan arkisella iltapalalla. Tomaatti-halloumileivillä.

Tomaatti-halloumileivät


1 pala hyvää ciabattaa
oliiviöljyä
1 valkosipulinkynsi
1/2 halloumijuusto
1 tomaatti
1 varsi kevätsipulia
pippuria
aromisuolaa

Sivele ciabattaleivän päälle öliiviöljyä. Kuori valkosipulinkynsi, leikkaa se kahtia ja sivele leikatulla sivulla leivän pintaa. Paista pannulla muutama siivu halloumia. Pilko tomaatti ja kevätsipuli. Asettele leipien päälle ja ripottele lopuksi päälle pippuria ja aromisuolaa.

Alkuviikon varhaiskaalisalaatti sopi mainiosti halloumileipien kaveriksi.

Iloista kesälomaa meille lomailijoille ja muille tsemppiä työrutistuksiin!

tiistai 26. kesäkuuta 2012

Kesäkaverini Kaalisalaatti

Lapsuuden kaalimuistot ovat sekä hyviä että vähemmän hyviä. Aloitetaan niistä vähemmän hyvistä. Kaikki kuumennetty tai kypsennetty tai millään tavalla lämmin kaali ei koskaan minulle maistunut. Kaalilaatikko, kaalikääryleet, kaalikeitto... Pelkkä kaalin tuoksu teki jo pahaa. (Täytyy hieman nolona myöntää, etten kyllä vieläkään ole mikään kypsennetyn kaalin ystävä, ja kaalikääryleitä syödessä puolukkahilloa kuluu suurin piirtein saman kokoinen kasa kuin itse kääryleitäkin.)

Sitten on niitä hyviä muistoja. Tämä tuli itse asiassa ihan yhtäkkiä tänään mieleen, kun lähikaupassa lappasin koriin varhaiskaalia. Mummin kaali-ananassalaatti! Kesäisin piti mummin mielestä syödä kevyemmin, joten mummi teki erittäin simppelin aterian pilkkomalla kaalia ja lisäämällä joukkoon purkin säilykeananasta. Muistan, että vieroksuin ideaa aluksi, mutta hetken päästä jo nakersin kaalisalaattia tyytyväisenä :)

Tässä varhaiskaalisalaatissa ei ole ananasta, vaan makua on tuotu viinietikalla, oliiviöljyllä, sitruunalla ja sinapilla. Alkuperäinen ohje on Fannista ja Kanelista. Aivan ihanaa, kevyttä kesäruokaa!

Kesäinen varhaiskaalisalaatti


1 varhaiskaali
2 nippua kevätsipulia
4 rkl oliiviöljyä
2 rkl valkoviinietikkaa
2 tl sokeria
1 tl sinappia (Dijon)
rouhittua mustapippuria
suolaa

Leikkaa varhaiskaali ja kevätsipuli suikaleiksi. Sekoita kulhossa oliiviöljy, valkoviinietikka, sokeri ja sinappi kunnes sokeri liukenee joukkoon. Mausta kevyesti rouhitulla mustapippurilla ja suolalla. Anna mielellään maustua hetki jääkaapissa.

Kylkeen voit lisätä hyvää fetajuustoa, joka kruunaa salaatin! :)

Kuva on kasviket.fi -sivulta.

Ja ei kun kaalia nakertamaan! Hyvää, halpaa, terveellistä, helppoa ja hauskaa :)

sunnuntai 24. kesäkuuta 2012

Juhannus Korppoossa


Terveisiä iki-ihanasta Turun saaristosta! Vietimme juhannusaaton purjehtien läpi kauniiden saaristomaisemien. Itse purjehtimista taisi tosin kestää vain vajaat pari tuntia, jonka jälkeen me auringonotosta tuulettomassa yhden solmun vauhdissa nauttineet hävisimme taistelun "kapteenille", joka turhautui paikallaan liplatteluun. Loppumatka siis koneella pöristen. Ehkä hyvä näin, niin pääsimme myös joskus perille satamaan emmekä joutuneet ankkurotuimaan auringonpalvojiksi keskelle Airiston aaltoja. Juhannusaaton juhlaliputus vedettiin salkoon Korppoossa, jossa poksautettiin myös sampanjat ja nautittiin pentterin kaasuhellalla taiotuista uusista perunoista sekä pippuriporsaasta. Ja tanssahdeltiin jopa muutamat ruotsalaishumpat paikallisen satamaravintolan tanssilavalla :)

Lauantaina ajelimme koneella sateisen harmaan kelin läpi kotisatamaan. Paluupäivän lounaana pentterissä valmistui simppeliä tomaatti-fetapastaa.


Tomaatti-fetapasta purjeveneessä
  1. Mieti jo kaupassa valmiiksi, mikä ruoka veneessä syntyy nopeasti ja helposti. Päädy lihattomaan ja vain vähän liikkuvia osia sisältävään pastaan.
  2. Tiedustele veneessä jo hyvissä ajoin, koska nälkä mahtaa iskeä. Varmista, että kapteeni on tietoinen, että olet juuri siirtynyt sisälle pentteriin valmistamaan miehistölle ateriaa. Ja että vendat ovat tässä kohtaa kiellettyjä.
  3. Laita pastavesi kiehumaan.
  4. Pilko kirsikkatomaatteja, paprikaa, sipulia, valkosipulia (koska veneestähän ei kuitenkaan löydy valkosipulinpuristinta) ja basilikaa (jota veneessä ei olekaan koskaan aikaisemmin nähty, koska purkkihernekeitot ovat vieneet kaiken pentterin säilytystilan).
  5. Paista voissa pilkkomasi ainekset, paitsi basilika.
  6. Kaada joukkoon yrttistä tai valkosipulista tomaattikastiketta.
  7. Suttaa tomaattikastiketta ympäri pentteriä yrittäessäsi pysyä keinumisen mukana.
  8. Keitä pastat.
  9. Totea maustamisvaiheessa, että veneen maustevarastosta löytyy ainoastaan suolaa, jolla pärjää oikein hyvin.
  10. Ripottele lopuksi tomaattikastikkeeseen ne basilikat.
  11. Tarjoa pasta-annokset, joiden päälle olet murustanut runsaat keot fetaa, ulkona sateessa istuvalle miehistölle, joka vetäisee ruoan poskiinsa ennen kuin olet edes ehtinyt aloittaa omaasi.
  12. Ole iloinen ja tyytyväinen pienen pentterin kokki!

keskiviikko 20. kesäkuuta 2012

Grilliherkkuja aasialaisittain


Viime viikonlopun mökkireissulla päätimme perinteisen A-luokan makkaran lisäksi grillailla myös jotain erikoisempaa. Päädyimme aasialaisiin makuihin! Soijalla ja chilitahnalla marinoitua kanaa ja aasialaista coleslawta. Kanan marinadi toimi mielestäni erinomaisesti, coleslaw'n aasialaisuutta piti tosin vähän kyseenalaistaa. Salaatti oli kyllä hyvää, mutta pelkkä chilin ja suolapähkinöiden lisääminen ei kyllä tee coleslaw'sta aasialaista, kun majoneesi puskee mauissa läpi. Eli majoneesia ehkä ensi kerralla hieman vähemmän.

Aasialaista tai ei, 12 kpl kanafileitä sekä alkuperäisen ohjeen mukaan kymmenelle hengelle tarkoitettu coleslaw upposivat illan aikana meidän neljän hegen porukkaan vaivatta! :) 

Grillimarinadi aasialaisittain


1/2 dl ananasmehua
1/2 dl makeaa soijakastiketta
1/4 dl öljyä
1 tl suolaa
1 rkl sokeria
1/2 tl rouhittua mustapippuria
2 silputtua valkosipulin kynttä
2 tl Sambal Oelek -chilitahnaa

Sekoita merinadin ainekset keskenään. Ohje on mitoitettu noin 400-500 grammalle lihaa. Marinadi sopii niin broilerille, possulle kuin naudallekin. Lihat kannattaa laittaa marinadiin jo edellisenä iltana, jotta ne maustuvat kunnolla. 

Aasialainen coleslaw


700 g (varhais)kaalia
2 porkkanaa
1/2 tl suolaa
2 limen mehu
1 tl (ruoko)kidesokeria
1 punainen chili
1 dl majoneesia (tai hieman vähemmän)
1 dl turkkilaista jogurttia
1 dl rouhittuja suolapähkinöitä

Huuhtele kaali ja poista uloimmat lehdet. Suikaloi kaali ohueksi. Kuori ja raasta porkkanat karkeaksi. Siirrä raasteet kulhoon ja lisää suola, limetin mehu, sokeri ja hienoksi silputtu chili. Siirrä hetkeksi jääkaappiin maustumaan. Jos kaalista erottuu paljon nestettä, valuta se pois. Yhdistä majoneesi ja turkkilainen jogurtti. Lisää ne salaattiin juuri ennen tarjoilua. Viimeistele rouhituilla suolapähkinöillä.


Aurinkoista juhannusta kaikille! :)

Barcelonaan kesällä?

Hella & houkutus on mukana kisaamassa voitosta Barcelonaan!

Espanjan tunnetuin viinivalmistaja Torres lähettää yhden suomalaisen bloggajaan tänä kesänä Barcelonaan tutustumaan ikitrendikkään kaupungin parhaisiin paloihin ja jakamaan parhaat vinkit tietysti myös lukijoilleen.

Sopivin bloggaaja valitaan Torres Suomen Facebook-sivulla käytävässä kisassa. Lukijat ovat saaneet ehdottaa suosikkibloggaajiaan mukaan kisaan, ja ilokseni Hella & houkutus on päätynyt näiden onnekkaiden joukkoon.



Äänestysaikaa on 25.6. asti ja Torresin raati valitsee sopivimman bloggaajan kärkikymmenikön joukosta.

Äänestäminen kannattaa, sillä myös yksi onnekas äänestäjä palkitaan omalla matkalla Barcelonaan ystävänsä kanssa. Käykääpä siis äänestämässä!!

sunnuntai 17. kesäkuuta 2012

Mökkeilyä


Pääsimme viettämään upeaa kesäviikonloppua Keuruulle ystävien mökille. Vaikka tunnustaudun vahvasti meri-ihmiseksi, eihän tuota tyynenä kimaltelevaa järvivettä pysty vastustamaan. Niin kaunista! Viikonloppu oli täynnä aurinkoa, rentoa yhdessäoloa ja tuhansia hyttysiä.

Mökkeilyn lisäksi tutustuimme Keuruun vanhaan kirkkoon...


... sekä tietysti söimme ja joimme hyvin :) Viime kesäinen sangriaohje kaivettiin taas käyttöön ja olipas herkkua!! Kesähelteellä raikas sangriakannu tyhjeni yllättävän nopeasti... :)


Onneksi kesä on vasta aluillaan, näitä auringonlaskuja katselisi vaikka läpi vuoden...


torstai 14. kesäkuuta 2012

Juttua jogurttikastikkeesta


Löysin vähän aikaa sitten jogurttikastikkeen. Tai sitten jogurttikastike löysi tiensä meidän pöytään. Kumpi päin vaan - olen kovin iloinen että näin tapahtui :) Ennen kohtaamistamme kaikkien kylmien soosieni pohjalla oli ollut kermaviili. Tai kermaviili ja majoneesi. Miten yksipuolista! Miten tylsää.

Nyt jogurttikastike on tiivis osa perheemme dippi- ja kastikehetkiä. Se on koristanut niin kana- kuin kalaruokienkin kylkeä ja mehustanut perunoitamme. Se tulee päätymään vielä useisiin kesän grillaushetkiin. Se on tullut jäädäkseen :)

Jogurttikastike


3 dl turkkilaista jogurttia
sitruunan mehua maun mukaan
mustapippuria
suolaa
tuoreita yrttejä (esim. persilja, basilika, ruohosipulia, minttua - rucolakin toimii hyvin)

Sekoita ainekset keskenään ja anna maustua hetken jääkaapissa.
Olen tehnyt jogurttikastiketta moniin eri yrtteihin ja sekoitellut niitä keskenään - kaikki yrtit ja yhdistelmät ovat toimineet erinomaisesti. Kastikkeeseen voi hyvin lisätä myös yhden valkosipulinkynnen antamaan makua, mikäli haluaa - välttämätöntä se ei ole.


Jaa-a, sain siis todellakin jutunjuurta aikaiseksi jogurttikastikkeesta :D

Ylläolevissa kuvissa muuten kastikkeen kaverina uunissa paahtuneita perunoita, sipulia, porkkanaa ja paprikaa sekä ilmakuivattuun kinkkuun käärittyä broileria. Toimivat erinomaisesti yhdessä!

maanantai 11. kesäkuuta 2012

Lintsillä ja Kattilassa


Sunnuntaina käytiin siskon kanssa Lintsillä. Viisi ja puoli tuntia kieputusta, aurinkoa ja iloisia ihmisiä. Suosikeiksi nousi kummallakin sydämentykytystä aiheuttava Raketti sekä iloinen vuoristorata Salama. Ja tietysti maailmanpyörän (eli Lintsillä Rinkelin) mahtavat maisemat!

Lintsillä piti totta kai käydä tarkastamassa myös tämän kesän uutuus, kuuden huippukokin keittiömaailma Kattila. Kattilan tyylikkäästä ravintolakeskittymästä löytyy vaihtoehtoja melkeinpä joka makuun: Lihapullabaari, Sushibar + Wine, suomalainen Ilona, välimerellisten makujen Coccola sekä perhebuffet Caruzello. Me päädyimme burgerille Hans Välimäen amerikkalaistyyliseen Midhilliin. Ulkona terassilla aurinko paistoi ihanasti, vanhat paistoöljytankit ja värikkäät kalusteet toivat mukavan rouheaa tunnelmaa ja ruoka saapui nopeasti. Muuten ravintola ei sitten niin säväyttänytkään. Palvelu oli viittä vaille töykeää eikä premium-burgerina kuvattu hampurilainen aivan vastannut odotuksia (tai hintaansa). Lammasburgerini oli hyvin kerikkalainen tsatsikeineen ja minttuineen, mutta itse lammaspihvi kostumukseltaan aika tönkkö. Paremman lammasburgerin olen saanut esimerkiksi Carlito'sissa. Siskon juustopurilainen puolestaan sai kovasti kehuja. Lisuke piti ostaa kansainväliseen tapaan erikseen, joten hintaa aterialle kertyi jonkin verran.

Huomioni kiinnitti myös se, ettei Kattilassa näyttänyt olevan mahdollista hakea seurueen kesken ruokia eri ravintoloista. Perheiden suosimassa kohteessa tämä saattaa olla pieni miinus, kun lapset kinuavat lihapullien perään ja äidin ja iskän tekisi mieli pitkästä aikaa sushia. Myös isommissa kaveriporukoissa mieltymyksiä on monia ja asiakkaat varmasti arvostaisivat mahdollisuutta nauttia myös naapuriravintolan antimia.


Ilta-auringon siivittämänä nappasimme vielä jääjuomat kioskilta ja suuntasimme posket punoittaen (= niska palaneena) ja hymy huulilla kohti kotia. Mahtava Lintsi-päivä!! :)


torstai 7. kesäkuuta 2012

Pullopostia


Äidin kirpparilöytö oli tämä kaunis sinivihreä pullo. Koska meidän keittiönkaapeistä löytyy jo samaa sinertävää väriä olevat Iittalan Kartio-lasit sekä pyöreä lasimaljakko, saimme kunnian olla tämän lasipullon uudet omistajat. Mitäköhän siinä on aikoinaan säilytetty? Mansikkamehua? Maitoa? Itse tehtyä pontikkaa? :)

Vanhoissa tavaroissa parasta on niiden historia, jota usein voi vain arvailla. Kenelle tavara on kuulunut, mihin sitä on käytetty ja kuinka tärkeä se on omistajalleen ollut.

Lasipullo koristaa nyt meidän ikkunalautaa. Lupaamme kohdella sitä arvonsa mukaisesti.

tiistai 5. kesäkuuta 2012

Raparperi-rahkapiirakka


Hoplaa, se on raparperiaika! Kuten kunnon kaupunkilaiskokkaaja, hankin omat raparperini tyylikkäästi Prisman vihanneshyllystä. Oma pihapuutarha on vielä unelmatasolla eikä muiden mahdollisten raparperiviljelijätuttujenkaan luona ole viime aikoina tullut vierailtua, joten aivan viimeisen päälle lähiruokaa en päässyt leipomaan. Mutta olivat ne Prismankin raparperit sentään Laitilasta. Vain reilun 200 kilometrin päästä. Lasketaan lähiruoaksi, sanon minä!

 Uuniin menossa...

Valmista on! Nautitaan vaniljakastikkeen kera - tosin piirakka on itsessäänkin niin mehevää, ettei ole lainkaan välttämätöntä.

Raparperi-rahkapiirakka 


MUROPOHJA
4 dl vehnäjauhoja
4 rkl sokeria
150 g voita
1/2 dl kylmää vettä

TÄYTE
1 prk maitorahkaa (itse käytin maustettua lime-valkosuklaarahkaa)
1 prk kermaviiliä
2 kananmunaa
2 rkl sokeria 
1 rkl sitruunamehua
1 tl vaniljasokeria

PINNALLE
n. 250 g raparperia
ruokosokeria 

Mittaa kulhoon jauhot ja sokeri. Lisää paloiteltu rasva ja nypi ryynimäiseksi seokseksi. Lisää kylmä vesi ja sekoita tasaiseksi taikinaksi. Taputtele voidellun ja korppujauhotetun piirakkavuoan pohjalle ja reunoille.

Sekoita täytteen aineet keskenään kulhossa ja kaada pohjan päälle.

Leikkaa raparperit paloiksi ja asettele täytteen päälle. Ripottele päälle ruokosokeria (myös tavallinen hienosokeri toki käy).  

Paista 200-asteisen uunin alimmalla tasolla noin 45 minuuttia. Anna piirakan jäähtyä ja vetäytyä hetken ennen tarjoamista.

Touko-kesäkuun parhaimpia aarteita ovat sireenit. Rakastan niin kovasti niiden tuoksua ja kauneutta - voi kun niistä voisi nauttia koko kesän!!

sunnuntai 3. kesäkuuta 2012

Puolukkaiset ruispalaleivät


Ruisleipää en ole aikaisemmin leiponut. Focacciaa, sämpylöitä ja saaristolaisleipää kyllä, mutta ruisjauhot ovat jääneet kaapin pohjalle. Ehkä siksi, koska luulin kunnon ruisleivän kaipaavan aina sen oudon ja aikaavievän juuren kasvattamista, jota en vielä ole uskaltanut alkaa kokeilemaan. Kunnes löysin eräästä lehdestä herkullisen ja helpon kuuloisen puolukka-ruisleivän ohjeen!

Nämä leipäset valmistuivat helposti, vaikka taikinan kohottamiseen meneekin oma aikansa. Itse tehty ruisleipä ei säily kuten kaupasta ostettu, joten parin päivän maistiaisten jälkeen leivät kannattaa säilöä pakkaseen.

Puolukkaiset ruispalaleivät

16 kpl

25 g hiivaa
6 dl vettä
1 rkl siirappia
1/2 tl suolaa
11 dl (n. 650 g) ruisleipäainesta (Myllärin)
2 dl puolukoita

LEIVONTAAN
ruisjauhoja tai ruisleipäainesta

Liuota hiiva kädenlämpöiseen veteen. Lisää siirappi ja suola. Vatkaa joukkoon puolet jauhoista. Vaivaa taikinaan loput jauhot ja lisää (sulatetut) puolukat. Taikina saa olla pehmeää ja tarttuvaa. Kohota liinalla peitettynä lämpimässä paikassa noin 1 tunti.

Kumoa kohonnut taikina hyvin jauhotetulle pöydälle. Kauli se jauhoja apuna käyttäen noin 20 x 30 cm kokoiseksi, 1,5 cm paksuiseksi levyksi. Ripottele pinnalle jauhoja. Jaa levy 16 palaan.

Nosta palat jauhoitetuilla käsillä leivinpaperoidulle pellille. Kohota vielä liinalla peitettyinä noin 30 minuuttia. Pistele palat haarukalla ja paista 250-asteisen uunin keskitasolla noin 30 minuuttia.

Ruispalat olivat aivan uunituoreena melko pehmeän taikinaisia sisältä, mutta "kiinteytyivät" hetken huoneenlämmössä vetäydyttyään. Puolukka toi mukavan pirteää vaihtelua ja sopi maniosti rukiin kanssa!