Kuten olet saattanut huomata, jos blogiani yhtään säännöllisemmin seuraat, postaustahti on tätä nykyään vähintäänkin rauhallinen. Olen tästä saattanut mainita jo aiemminkin, mutta kirjoitetaan se nyt tässä vielä kerran ylös, jos ei muuta niin itseänikin selkeyttämään. Että blogi elää ja jatkaa kyllä kulkuaan, mutta tässä elämäntilanteessa hyvin epäsäännöllisellä ja täysin fiilispohjaisella tahdilla. Päivätyö lohkaisee ison osan ajasta ja energiasta, ja loput haluan pyhittää pääsääntöisesti perheelle sekä omalle hyvinvoinnille. Onneksi omaa hyvinvointia edistää myös leipominen ja keittiössä touhuilu, eikä se aina ole pois perheajastakaan, kun paljon yhdessä pikkukokin kanssa leivomme, mutta silti. Uusien reseptien etsimiselle ja kehittämiselle, kauniiden ruokakuvausasetelmien järjestelemiselle tai sille varsinaiselle kirjoitustyölle ei tunnu löytyvän aikaa eikä rehellisesti sanoen aina haluakaan. Näin ollen blogi päivittyy siis vain silloin, kun inspiraatio on kerrankin iskenyt. Mutta kyllä se edelleen silloin tällöin iskee ja siksi blogin tie ei suinkaan ole tullut vielä päätökseen. Ken tietää, jos taas jokin kaunis päivä haluan tehdä tätä aktiivisesti ja tavoitteellisemmin...

Näillä saatesanoilla kuitenkin takaisin ruoan pariin! Sen verran alustus pitää kyllä paikkansa tämän ohjeen myötä, että kakun varsinainen leipominen on tehty ja valokuvat otettu vuosi sitten Runeberginpäivän aikaan. Postaus on jäänyt blogin arkistoihin, koska eihän Runebergin leivonnaista nyt voi enää varsinaisen merkkipäivän jälkeen julkaista. Joten tsadaa, vuoden odottelun jälkeen saan sen vihdoin tänne naputeltua! Erilaisia Runebergin kakkuja on netti pullollaan, täällä blogissakin olen julkaissut yhden tätä ennen (Runebergin sydäntorttu). Tämä kakku on ihanan helppo ja vaivaton tehdä, ja sisällä oleva vadelmasydän yllättää syöjän iloisesti. Ohje on alunperin Pullahiireltä. 

Vatkaa huoneenlämpöiset munat ja sokeri vaahdoksi. Sekoita kuivat aineet keskenään toisessa kulhossa. Sulata voi. Lisää muna-sokerivaahdon joukkoon vuorotellen kuivia aineita ja kermaa. Sekoita tasaiseksi. Lisää lopuksi hieman jäähtynyt voi.

Nostele noin puolet taikinasta voideltuun kahvikakkuvuokaan. Tee lusikalla syvennys taikinaan ja lisää reilusti vadelmahilloa syvennykseen. Kaada loppu taikina kevyesti hillon päälle. Paista 200 asteessa noin 30 minuuttia.

Kumoa hieman jäähtynyt kakku astialle. Sekoita pieni tilkka vettä ja tomusokeria astiassa. Lisää tomusokeria seokseen, kunnes se on sopivan paksua pursotettavaksi. Täytä pieni pakastepussi seoksella ja leikkaa sopivan kokoinen reikä pussin nurkkaan. Pursota kuorrute kakun päälle.

Jos etsit vielä helppoa ja nopeaa jälkiruokaa joulupöytään tai joulunajan kahvihetkiin, tässä erinomainen vaihtoehto juuri sinulle. Kääretorttupohjan tekeminen ei montaa minuuttia kestä (kunhan vain muistaa ottaa kananmunat riittävän ajoissa huoneenlämpöön, mikäli on samanlainen jääkaapissa säilöjä kuin minä). Valmiiksi piparkakulla maustettu rahka sekä kermavaahto ja muutamat piparkakkusattumat tekevät erinomaisen kääretorttutäytteen, sitten vain hetken vetäytyminen jääkaapissa ja avot - valmista! Koristeluihmiset voivat lisäillä kuorrutetta ja vaikka suklaahippusia, minä menin matalasta aidasta ja ripottelin vain vähän tomusokeria päälle.

Vielä löytyy palanen jääkaapista, koitan siis virittyä joulun tunnelmaan makuaistin voimin!

Vaahdota huoneenlämpöiset munat ja sokeri vaaleaksi vaahdoksi. Sekoita keskenään kuivat aineet toisessa kulhossa. Lisää jauhoseos siivilän läpi vaahtoon varovasti sekoittaen.

Kaada taikina leivinpaperin päälle uunipellille. Paista keskitasolla 225 asteessa 6-8 minuuttia kullanruskeaksi. Kumoa kypsä torttulevy toiselle leivinpaperille, jolle on ripoteltu sokeria. Poista pohjapaperi varovasti hivuttaen, kun torttu on hieman jäähtynyt.

Vaahdota kerma ja sekoita joukkoon rahka ja sokeri. Murustele muutama piparkakku rahkaseoksen joukkoon. Levitä täyte jäähtyneelle torttulevylle, mutta jätä toiselta leveältä reunalta muutama sentti täyttämättä.

Rullaa torttu kääreeksi leivinpaperin avulla aloittamalla täytetystä leveästä reunasta. Anna vetäytyä jääkaapissa leivinpaperin sisällä vähintään 1/2 tuntia. Siisti reunat ja koristele tomusokerilla ennen tarjoilua.

Mitenkäs jouluvalmistelut siellä puolen ruutua sujuvat? Joko on piparkakkuja leivottu ja glögiä maisteltu? Täällä viipotetaan sellaisessa työmoodissa, että joulufiilis on vielä vähän hakusessa (johtunee myös osin tästä uskomattoman pimeästä ja sateisesta säästä - joko sitä lunta voisi ihan oikeasti tulla?!), mutta eiköhän se tästä. Vietämme pitkästä aikaa joulun kotona, ja pääsen valmistamaan täysin omanlaisen joulupöydän, jota odotan suuresti. Tänä vuonna poissaolollaan loistavat niin kinkku kuin laatikot (niistä kun ei juuri kukaan joulupöydässämme istuva niin suuresti välitä) - niiden sijaan kannamme pöytään savustettua kalkkunaa, lohta, uunijuureksia, uuniperunoita, saaristolaisleipää, mätiä ynnä muuta. En malta odottaa!

Jälkiruoankin olen jo päättänyt. Se on tässä. Jo viime jouluna kehittelin tästä superihanasta banoffee-oreo-semifreddo -reseptistä jouluisen version, johon tulee piparkakkuja ja puolukoita. Täydellinen joulujälkiruoka, joka on tarpeeksi kevyt nautittavaksi kaikkien ihanien joulupöydän antimien perään. Mutta samalla suloisen makea ja jouluinen. Sen voi myös halutessaan valmistaa hyvissä ajoin ennen aattoa, mikä on aina tervetullutta kaiken joulukiireen keskellä. 

Ihanaa joulunodotusta sinulle!

_ _ _ _

Erottele keltuaiset ja valkuaiset eri kulhoihin. Vaahdota valkuaiset omassa kulhossaan. Vatkaa toisessa kulhossa keltuaiset ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi. Vatkaa kolmannessa kulhossa kerma kuohkeaksi vaahdoksi.

Nostele valkuais- ja keltuaisvaahdot kermavaahdon joukkoon ja sekoita varovasti. Levitä laakeaan vuokaan puolet kermavaahto-munaseoksesta. Levitä varovasti toffeenokareita karamellisoidusta kondensoidusta maidosta. Ripottele päälle puolet puolukoista sekä murenna piparkakkuja joukkoon. Tee toinen kerros samalla tavalla.

Pakasta 3-4 tuntia, kunnes seos on puolijäinen eli semifreddo. Jos pakastat herkkua kauemmin, anna sen sulaa hetken ennen tarjoilua, kunnes se on pehmeän kohmeinen.

Olen etsinyt sitä parasta pannukakkuohjetta jo pitkään. Julkaissut täällä blogissakin monta kelpoa pannarireseptiä, kuten Omenapannarin, Banaanipannarin, Raparperipannarin sekä Kardemummalla kruunatun pannukakun. Kaikki nämä ovat hyviä ja toimivia pannukakkuohjeita, mutta mikään niistä ei kuitenkaan ole Se Täydellinen Pannukakku. 

Maailman paras pannukakku löytyy kyseisellä nimellä reseptipalvelu Kotikokin sivuilta. Resepti on kerännyt jo lähes 9 miljoonaa katselukertaa ja on yksi ehdottomasti suosituimmista resepteistä siellä. Tämä minun versioni on lähestulkoon sama, mutta rehellisyyden nimissä tuossa alkuperäisessä versiossa on omaan makuuni aivan liikaa sokeria ja rasvaa. Niiden määrää olen siis tiputtanut yli puolella. Tätä ei kannata pelästyä - pannukakku on todella, todella maukas vähäisemmälläkin sokerin ja rasvan määrällä. Lisäksi lisään aina välillä hieman kardemummaa pannarin joukkoon.

Tämä resepti on vakiintunut meille niin rakkaaksi pannariohjeeksi, etten enää harkitsekaan tekeväni mitään muuta pannukakkua kuin tätä. Halutessani soveltaa lisään joukkoon joskus hieman muussattua banaania tai ripottelen ennen paistoa pannarin päälle mustikoita tai muita marjoja.  Joskus teen vain puolikkaan taikinan ja paistan sen pienemmässä uunivuoassa. Perusresepti on kuitenkin aina sama. Sillä ei voi epäonnistua ja se on nii-in hyvää, sekä hieman jäähtyneenä että jääkaappikylmänä seuraavana päivänä.

Etsintä on päättynyt - tämä on ainoa pannukakkuresepti, jota koskaan enää tarvitset.

Sekoita kuivat aineet keskenään. Lisää puolet maidosta ja vatkaa nopeasti taikinaksi. Lisää loput maidot, kananmunat sekä sulatettu voi. Kaada taikina leivinpaperille uunipellille ja paista 200 asteessa noin 1/2 tuntia.

Vaikka rakastan ruoanlaittoa, rakastan myös valmiiseen pöytään istumista. Onneksi rakas apukokkinikin pärjää keittiössä paremmin kuin hyvin ja on vuosien varrella kehittänyt omat bravuurinsa. Eräs niistä on intialaiset ja nepalilaiset maut. Yleensäkin maustamisessa apukokki on aina ollut minua huomattavasti rohkeampi ja siksi tällaiset mausteiset ruoat sopivat hänen kokkivuorolleen kuin nenä päähän.

Butter chicken on intialaisen keittiön vähemmän tulisimmasta päästä ja siksi sopii myös lasten suuhun. Mausteinen tomaatti-kermakastike pitää sisällään ihania makuja ja siihen voi käyttää oman maun mukaan joko kuohu- tai kookoskermaa. Lähi-Prisman valikoimasta löytyi myös lähes autenttista naanleipää, joka on lähes must, kun butter chickeniä lähtee valmistamaan. Öljysimme ja suolasimme leivän kevyesti ja heitimme nopeasti grilliin paahtumaan. Nopeammin lämpenee myös esim. leivänpaahtimessa pienempinä paloina. Jogurttikastike ei ole mitenkään välttämätön, mutta pehmentää kyllä kivasti annoksen makuja ja sopii naanleivän dipiksi. 

Tämä ruoka on niin kertakaikkisen ihanaa, että voisin syödä tätä lähes joka päivä! Voi sanoa, että lähestulkoon nuolin lautasen aterian päätyttyä. Suurensuuri suositus kotitekoiselle Butter chickenille - sekä valmiiseen pöytään istumiselle.

Leikkaa broilerinfileet suupaloiksi. Mausta suolalla ja pippurilla ja sekoita joukkoon jogurtti. Anna maustua 15 minuuttia.

Kuori ja hienonna sipulit. Viipaloi chili. Kuullota sipulit voissa kattilassa. Lisää chili, inkivääri, garam masala, juustokumina ja korianteri. Kuullota vielä hetki. Lisää paseerattu tomaatti ja hauduta kannen alla noin 15 minuuttia.

Paista broilerinpalat rasvassa pannulla lähes kypsiksi. Kaada broilerit kastikkeen joukkoon ja hauduta miedolla lämmöllä vielä noin 5 minuuttia, kunnes ne ovat kypsiä. Lisää lopuksi kerma ja suola, tarkista maku.

Tarjoa butter chicken  basmati- tai jasmiiniriisin kanssa. Kylkeen sopii erinomaisesti nopeasti uunissa tai grillissä paahdettu naanleipä sekä jogurttikastike. Jogurttikastiketta varten raasta ensin kurkku ja anna valua hetken siivilässä. Sekoita sitten kaikki kastikkeen ainekset keskenään.

Leivonta-addikti täällä, hei! Tuli tässä eräänä päivänä taas ihan hirveä himo leipoa jotain. (Tuleeko teille koskaan tällaisia himoja vai olenko yksin omituisuuteni kanssa?) Kroppa ja järki tajusivat kuitenkin muistuttaa, että välillä sitä voisi leipoa myös jotain terveellistä, joten aloin etsiä sokerittomia leivonnaisideoita. Niitähän löytyi ja lopulta tein varsinaisen scoren: tässä leipomuksessa ei ole sokeria, ei vehnäjauhoja eikä juuri rasvaakaan (vain ruokalusikallinen rypsiöljyä, jonka senkin voi halutessaan jättää pois). Tarvittava makeus tulee banaanista ja nokareesta hunajaa, jauhot kaurahiutaleista sekä mantelijauheesta ja maku banaanin lisäksi mustikoista, kardemummasta ja kanelista.

Nyt huomio: nämä muffinssit eivät siis ole herkuttelumuffinseja sanan varsinaisessa merkityksessä. Nämä eivät ole makeita, mutta hyviä ne ovat silti. Muffinssit sopivat valtavan hyvin esim. aamu- tai välipalaksi ja niitä voi vedellä hyvällä omallatunnolla vaikka useammankin putkeen. Erityisesti ne sopivat myös pikkuväelle naposteltavaksi. Meillä 5 v. pikkukokki popsi näitä hyvin mielissään, päätyipä pari muffinia myös päiväkodin metsäretken evääksi.

Laita kaurahiutaleet tehosekoittimeen ja surauta hiutaleet karkeaksi jauhoksi. Sekoita joukkoon mantelijauhot ja leivinjauhe. Soseuta banaanit haarukalla. Yhdistä banaanit, munat, maito, öljy, hunaja ja mausteet sauvasekoittimella tai sähkövatkaimella juoksevaksi seokseksi. Sekoita joukkoon jauhoseos.

Vuoraa muffinssipelti muffinssivuoilla ja lusikoi taikina niihin. Huomioi, että taikina ei kohoa paljoakaan uunissa, joten voit täyttää vuoat piripintaan. Tiputtele mustikoita taikinan joukkoon ja painele osa niistä syvemmälle "piiloon".  Paista 200 asteessa 15 minuuttia.

Muistelen joskus valmistaneeni espanjalaista perunamunakasta ei perunatortillaa pannulla, kuten se perinteisesti kuuluu tehdä. Jotenkin sen valmistuksesta jäi aavistuksen hankala jälkimaku - enkö sitten täysin onnistunut lopputuloksessa vai mikä oli, mutta sen jälkeen en ole perunatortillaa tehnyt. Kunnes löysin tämän mahtavan ohjeen, jossa homma valmistuukin uunissa. Ainekset kasataan uunivuokaan ja heitetään uuniin kypsentymään - voiko helpompaa olla!

Kesäinen perunatortilla on erinomainen lisuke esim. savustetulle lohelle. Uunivuoallisesta riittää isommallekin joukolle ja se käy lounaaksi ihan sellaisenaankin raikkaan salaatin kera. 

Keitä pestyt perunat. Voit jättää kuoret perunoihin, mutta kovin paksuista talviperunoista ne kannattanee kuitenkin kuoria. Leikkaa jäähtyneet perunat paksuiksi viipaleiksi. Huuhdo ja leikkaa sipuli renkaiksi, hienonna varsi.

Levitä perunat ja sipulit varsia lukuun ottamatta leivinpaperin päälle uunivuokaan. Kaada päälle oliiviöljyä sekä ripottele suolaa. Paahda 200-asteisessa uunissa 10 minuuttia.

Riko munat kulhoon. Vatkaa niiden joukkoon jogurtti, suola ja pippuri. Hienonna lehtipersilja. Nosta perunat uunista ja ripottele päälle sipulinvarret, lehtipersilja ja kaprikset. Kaada päälle munaseos. Vimeistele juustoraasteella. Jatka kypsentämistä noin 20-30 minuuttia. 

Halutessasi ripottele perunatortillan päälle vielä hienonnettuja sipulinvarsia sekä lehtipersiljaa ennen tarjoilua.

Huhuu, onkohan ketään enää siellä?

Täällä ollaan taas blogin parissa - pitkästä, pitkästä aikaa.  Kuten aina kesäisin, keskityn olennaiseen  eli lomailuun ja blogi saa jäädä. Tauosta tuli kieltämättä luvattoman pitkä, mutta sitä suuremmalla syyllä onpa ihanaa taas päästä jakamaan ruokaideoita kanssanne! Kesän aikana ei tullut kokattua juuri mitään uutta, menimme pitkälti tutuilla grilliherkuilla ja kesäleivonnaisilla. Kesälomasta aimo annos kului myös reissun päällä, joten keittiökin sai kertakaikkisesti lomailla. Nyt kun työpaikan lattioita on kulutettu jo useampi viikko ja syysrutiinit alkavat pikkuhiljaa tulla tutuiksi, uskon blogillekin löytyvän taas vähän aikaa. Ei paljon, sen ovat viime vuodet osoittaneet. Mutta sen verran kuitenkin, että ainakin pari kertaa kuussa saan tänne jonkun uuden reseptin jakoon. Muissa kanavissa jaan kuvia ja ruokaideoita sitten aktiivisemmin. Jos et siis vielä seuraa Hella & houkutusta somessa, niin laitahan seuraantaan joko Instagram tai Facebook -tilini tai molemmat! 

Saan työkavereiltani usein kommenttia, että miten ihmeessä jaksan leipoa niin usein, kuskatessani ylijääneitä leivonnaisia työpaikan kahvipöytään. Se on vaan niin kivaa puuhaa! Leipoessa saa touhuta käsillään ja keskittyä hetkeen. Järjestelmälliselle luonteelleni sopii reseptin noudattaminen, sillä leipoessa sovellettavia osia on vähemmän kuin ruoanlaitossa yleensä, ja ainesosien määrät kannattaa pitää melko lailla reseptin mukaisina. Leipominen on minun ja pikkukokin yhteistä puuhaa, ja nautin siitä että saamme yhdessä touhuta jauhojen, sokerin ja voin pauloissa. Ja kaiken kukkuraksi sen lopputulemana on aina jotain ihanaa herkkua, makean ystävä kun olen!

Viikonloppuna leivontapöydälle päätyi Satu Koiviston hurmaava omenapiirakka, joka on ihastuttanut jo monia. Salaisuutena on mantelijauho, joka mehevöittää taikinan aivain uskomattoman pehmeäksi. Resepti on aika lailla yksi yhteen alkuperäisen kanssa - vain sokerin määrää olen hieman vähentänyt (kuten yleensä aina leipoessani teen). Käytettävien omenoiden määrä riippuu myös täysin siitä, minkäkokoisia omenoita on käsillä. Sadulla niitä meni 10 (ilmeisesti omasta omenapuusta poimittuja), minulla 2 (isoja ulkomaisia).

Vaahdota voi ja sokeri sähkövatkaimella kulhossa. Lisää kananmunat yksitellen ja vatkaa tasaiseksi. 

Sekoita vehnä- ja mantelijauhot sekä leivinjauhe ja kardemumma toisessa kulhossa keskenään. Lisää jauhot taikinan joukkoon muutamassa erässä ja sekoita nopeasti. Levitä taikina uunivuokaan leivinpaperin päälle.

Pese omenat ja kuori tarvittaessa. Leikkaa lohkoiksi ja lado taikinan päälle vuokaan. Ripottele päälle sokeria ja kanelia. 

Paista piirakkaa 200 asteessa n. 1/2 tuntia, kunnes se on kauniin ruskea. Nauti vaniljakastikkeen kera.

Pikkukokkimme täytti hiljattain viisi vuotta ja viikonlopun juhlamenot olivat sen mukaiset. Lauantaina kestittiin päiväkotikavereita ja muita ystäviä, sunnuntaina sukulaisia. Tänä vuonna tajusin mennä kaverisynttäreiden osalta sieltä, missä aita on matalin eli lapsosille pöydässä oli vain jäätelökakkua, keksejä, karkkeja ja popcornia. Niistäkin jäi syömättä suurin osa. Sunnuntain sukulaissynttäreillä tarjolla oli sitten toki vähän useampaa sorttia: kylmäsavulohikakkua, välimerellistä kasvisvoileipäkakkua (resepti mukailtuna Annin Uunissa -blogista, hurjan hyvää!), kesän parasta suklaakakkua (tällä kertaa vadelmaisella täytteellä) sekä mustikkamurupiirakkaa.

Kylmäsavulohikakun reseptin laitan jakoon tässä. Olen päässyt kylmäsavulohen makuun vasta hiljattain, pari vuotta sitten olisin luultavasti koittanut valmistaa kakun lämminsavulohesta. Hapankorppupohja sopii kakkuun aivan täydellisesti ja koostumus on muutenkin erittäin maukas. Sitruunamehua olisi omaan makuuni voinut olla vielä aavistuksen enemmänkin, joten lorauta sitä hieman lisää, jos olet itsekin sitruunan ystävä.

Kylmäsavulohesta kiepsautetut ruusut ja tillisilppu olivat helppo ja kaunis koristelu kakulle. Kaiken kaikkiaan erinomainen juhlapöydän tarjottava!

Murskaa hapankorput monitoimikoneessa/tehosekoittimessa tai esim. pakastepussissa kaulimella murskaten. Sekoita joukkoon sulatettu rasva sekä vesi. Painele seos tasaiseksi 24 cm irtopohjavuokaan. Jäähdytä pohjaa hetki jääkaapissa.

Laita liivatteet pehmenemään kylmään veteen vähintään 5 minuutiksi. Valmista sillä aikaa täyte. Leikkaa lohi ja sipuli pieniksi kuutioiksi sekä silppua tilli. Vaahdota kerma kuohkeaksi ja sekoita joukkoon tuorejuusto. Lisää lohi, sipuli ja tilli seokseen. Mausta mustapippurilla. Kuumenna sitruunamehu ja liota puristellut liivatteet siihen hyvin sekoittaen. Kaada liivateneste täytteen joukkoon ja sekoita hyvin. Levitä täyte hapankorppupohjan päälle tasaisesti. 

Laita kakku jääkaappiin tekeytymään vähintään muutamaksi tunniksi, mielellään seuraavaan päivään. Koristele kakku ennen tarjoilua kylmäsavulohi"ruusuilla" sekä tillillä.

Juhannus kurkkii oven takana ja grilliherkkuja googlaillaan hiki hatussa. Kolme pitkää päivää grillin takana, huh! Mikä siinä onkin, että juhannuksena tuntuisi ihan synniltä valmistaa ruokaa ilman grilliä? Vaikka mökkijuhannusta ei meille ole tänäkään vuonna tiedossa, korvaa oma piha, kaverit ja se grilli asian. Oman haasteensa grillaukseen asettaa se, että grilli sijaitsee asuntomme parvekkeella ja ruokapöytä alakerran pihalla. Kenties viritämme jonkun naruhissi-systeemin, jolla grillimestari voi laskea valmiit grillisafkat meille narusta roikkuvalla korilla alas. Ja jääkylmät juomat siinä samalla. ;)

Kuten kuvan serpenttiineistäkin voi päätellä, päivän reseptiä eli grillattua perunasalaattia tarjottiin meillä edellisenä juhlapäivänä eli vappuna. Se on löytynyt 52 weeks of deliciousness -blogista ja oli niin hyvää, että olisin voinut syödä pelkästään ja vain tätä. Vappuna tarjolla ei vielä ollut uusia perunoita, mutta nyt juhannuspöytään - mikäli mielit tätä tehdä - kannattaa ehdottomasti pyöräyttää salaatti niistä. Silloin perunoita ei luonnollisesti tarvitse pilkkoa, uudet perunat kun sujahtavat suuhun ihan sellaisenaan. Fetan, basilikan, öljyn ja sitruunan maut sopivat grillattujen perunoiden kylkeen mielettömän hyvin eikä valmistamiseen kulu grillauksen lisäksi liiemmälti aikaa.

Yksi i-ha-na grillausvinkki siis lisää jakoon juhannusmenusi suunnitteluun <3

Grillattu perunasalaatti

4 hengelle lisukkeeksi

15-20 pienehköä uutta perunaa (tai 6-8 isoa ruokaperunaa)

kourallinen tuoretta basilikaa

1 punasipuli

150-200 g fetajuustoa

kastike

1/2 dl oliiviöljyä

1 sitruunan mehu

suolaa

mustapippuria

Kevään ja kesän juhlakausi on jo aivan oven takana! Kokit ja potit -blogin Hannele julkaisi mainion postauskoonnin juhlakauteen sopivista ihanista kakuista. Suurena kakkufanina innostuin postausideasta kovasti ja halusin tietysti kaivella näitäkin blogiarkistoja ja koota teille omat vinkkini kevään ja kesän juhliin. Olin niin malttamaton, etten pystynyt pitäytymään Hannelen tapaan viidessä kakussa, vaan kokosin tähän omasta mielestäni 8 parasta kakkuideaa sekä bonuksena vielä 2 suolaista kakkua kaupan päälle.

Tässäpä siis Hellan ja houkutuksen 8 + 2 parasta kakkua kevään ja kesän juhliin:

1. Kesäinen kulhokakku - kaunis, helppo, herkullinen, hauska. Kulhokakku kaavitaan tyhjäksi joka juhlissa.

2. Kesän paras suklaakakku - siis oikeasti paras täytetty suklaakakku, jonka tiedän. Takuuvarma hitti!

3. Nutella-juustokakku - taivaallista, mitä muuta voin sanoa.

5. Banaanikakku - tai banaanileipä, jonka päälle levitetään nokare Nutellaa. Banaanikakun maku on yksi parhaista, mitä tiedän.

6. Mustikkamarmoroitu rahkakakku - meidän perheessä todellinen juhlien vakiokakku, johon voi aina luottaa ja joka maistuu joka ikinen kerta aivan yhtä ihanalta.

7. Juhlava kesäkurpitsakakku - on kuin porkkanakakku, mutta kesäkurpitsasta. Maukas, mehevä ja herättää joka kerta ihmetystä ("siis onko tässä oikeasti kesäkurpitsaa?").

8. Tiikerikakkupalat vadelmilla ja mascarponella - teen usein juhlien toisen kakun pellille, sillä kakkupalat ovat riittoisa ja helppo tarjottava. Tuoreet vadelmat raikastavat palaset ihanan kesäisiksi.

Ja bonuksena:

Kreikkalainen voileipäkakku on yksi parhaista tekemistäni voileipäkakuista! Herkullinen kreikkalaishenkinen kasvistäyte sekä helpot mutta näyttävät koristeet ovat tämän kakun salaisuus.

Huikkailen tästä nopeasti sinulle viikonlopun reseptivinkkiä eli risotot tulille ja nauttimaan! Sitruuna-katkarapurisotto pitää sisällään kaikki risoton parhaat ainekset: nimensä mukaisesti sitruunaa ja katkarapua sekä lisäksi parmesania, mascarponea  ja valko- tai kuohuviiniä. Raikas sitruuna taittuu ihanasti pehmeän mascarponen kynsissä - tätä voisi kauhoa useammankin lautasellisen!

Arkisin risoton laittoon ei oikein tunnu löytyvän aikaa, mutta viikonloppuna sen valmistus sujuu stressittä. Ja mikä parasta - samalla voi siemailla risottoa varten avatun valko- tai kuohuviinipullon "jämiä". Sujuu se risoton pitkähkö hämmentäminenkin huomattavasti mukavammin! 

Sitruuna-katkarapurisotto

1 sipuli

3 valkosipulinkynttä

50 g voita

loraus oliiviöljyä

4 dl risottoriisiä (esim. arborio)

2 dl valkoviiniä tai kuohuviiniä

1 sitruunan kuori ja mehu

2 dl raastettua parmesania

100 g mascarponea

150-200 g katkarapuja

mustapippuria

ripaus suolaa

persiljaa / lehtipersiljaa / basilikaa

Kuori ja hienonna sipuli ja valkosipulit. Kuullota sipuleita voissa ja öljyssä syvällä pannulla. Lisää risottoriisi ja sekoittele. Anna riisin kuullottua muutama minuutti, kunnes se on hieman läpikuultavaa. Lisää viini sekä raastettu sitruunan kuori ja sitruunan mehu. Anna poreilla hetken miedolla lämmöllä.

Lisää risottoreseptejä:

Vihreä risotto (pekonilla)

Parsa-mascarponerisotto

Chorizorisotto

Se on kuulkaas vappu ja blogissa täräytetään esiin näkkärireseptiä, ei mitään munkkeja tai muita vappuherkkuja laisinkaan! No kyllä meilläkin suunnitelmissa on herkutella, mutta tämä siemennäkkäri on odottanut puhtaaksikirjoitustaan jo niin pitkän aikaa, että osui nyt sitten julkkarit vapulle, mikäs siinä. Ja sopii tämä kyllä vappupöytäänkin oikein erinomaisesti! Ei ole mikään kuiva korppu kyseessä vaan ihan superhyvä gluteeniton siemennäkkäri, joka maistuu sellaisenaan tai sitten juustojen ynnä muiden kylkiäisenä. Päälle ripotan yleensä hieman sormisuolaa, joka tekee leivästä vieläkin maistuvamman...

Tämän siemennäkkärin ohje on repäisty jostain lehdestä ja se on ollut nyt noin vuoden päivät esillä jääkaappimme ovessa. Sinä aikana olen tehnyt tätä ehkä kahdeksan kertaa, lähes vakiotuote siis jo meillä. Ohjeesta tulee yksi pellillinen ja se katoaa perheessämme parempiin suihin jo muutamassa päivässä.

Vappubrunssille tai ihan arkeen, laitahan testiin, jos et siemennäkkäriä vielä ole valmistanut. Todennäköisesti jäät koukkuun - kuten minäkin.

Sekoita kuivat aineet keskenään. Lisää öljy ja kuuma vesi. Anna taikinan turvota n. 15 minuuttia. Kuumenna uuni 150-asteiseksi. Peitä uunipelti leivinpaperilla. Painele taikina pakastepussin tai kelmun avulla tasaiseksi ohueksi levyksi pellin päälle. Lisää halutessasi vähän sormisuolaa pinnalle. Paista näkkäriä uunin keskitasolla 1-1,5 tuntia. Katkaise lämpö ja anna leivän vielä kuivua uunin jälkilämmössä niin, että uunin luukku on vähän raollaan. Anna jäähtyä ja murra sopivan kokoisiksi paloiksi.

Pääsiäinen. Yksi monista juhlapyhistä, joka houkuttelee leipomaan. On niin paljon sesonkiin kuuluvia makuja ja makeisia, joita käyttää hyväksi, kuten Mignon-, Kinder- ynnä muut suklaamunat, rahka, mämmi, appelsiini, persikka ja passion. Me valitsimme pikkukokin kanssa näistä suklaan sekä appelsiinin ja valmistimme helppoja ja ihanan meheviä suklaamuffinseja. Päälle appelsiinin makuista rahka-kermavaahtokuorrutetta sekä pääsiäisen suloisimpia koristeita eli pieniä suklaamunarakeita.

Nämä suklaamuffinsit ovat ehkä maailman parhaita, sillä joukossa on kunnollisia suklaan paloja ja ne nousevat hurmaavan kuohkeiksi. Eli toimivat ihan sellaisenaankin. Kuorrute tuo toki oman lisänsä, ja itse pidän eniten juuri tällaisista kevyistä rahkapohjaisista kuorrutteista (jos nyt kermavaahto-rahkaseosta voi kevyeksi sanoa, lähinnä viittaan siihen, miltä se tuntuu suussa tuhdin suklaan kaverina). Kuorrute on melkein kuin pieni linnunpesä suklaamunarakeille! 

Helppoja ja herkullisia pääsiäisleipomuksia sekä auringonpaistetta pääsiäiseesi!

Sekoita pehmeä voi ja sokeri hyvin keskenään. Lisää kananmunat yksitellen, sekoita hyvin välissä. Yhdistä kuivat aineet keskenään ja lisää ne taikinaan vuorotellen maidon kanssa pienissä erissä sekoittaen. Kääntele lopuksi suklaarouhe taikinaan. Jaa taikina 10-12 muffinsivuokaan. Paista 200 asteessa n. 20 minuuttia. Voit tarkistaa kypsyyden paiston loppupuolella työntämällä tikun muffinsiin (jos taikinaa ei jää tikkuun, muffinsit ovat valmiit). Anna muffinsien jäähtyä. 

Vispaa kerma. Lisää joukkoon appelsiinirahka sekä tomusokeri ja sekoita. Pursota kuorrute muffinsien päälle (voit jättää keskelle pienen "pesän" suklaamunarakeille). Koristele lopuksi suklaisilla pääsiäismunarakeilla.

Toscanalainen leipäsalaatti eli panzanella on pitkään kuulunut ruokiin, joita haluaisin testata. Sopivaa tilaisuutta ei oikein ole ilmaantunut, kunnes muutama viikko sitten hyvä ystävä tuli yökylään ja googlettelin jotain kivaa uutta salaattia meille iltapalaksi. No se panzanella tietysti! 

Panzanella koostuu yksinkertaisimmillaan leivästä ja tomaatista sekä oliiviöljyn ja viinietikan yhdistävästä kastikkeesta. Leivät paahdetaan pannulla rapeiksi krutongeiksi - tähän käy oivasti kaikki parhaat päivänsä nähneet kuivahtaneet leivät. Mukaan salaattiin voi heittää erilaisia kasviksia ja tässä ruokaisammassa versiossa myös pekonia. Paahdoin omaan salattiini paprikaa uunissa ja marinoin hetken kesäkurpitsaa. Voit lisätä paprikat ja kesäkurpitsat joukkoon myös sellaisenaan, ihan naturellina, mutta tuo kevyt paahtaminen ja marinointi tekevät niistä mielestäni vielä astetta herkullisempia.

Pilko paprikat isohkoiksi paloiksi. Lorauta päälle oliiviöljyä sekä vähän suolaa ja mustapippuria. Laita paprikat paahtumaan 150-asteiseen uuniin, kunnes ne ovat hieman pehmenneet (n. 20-30 minuuttia). Pilko kesäkurpitsa. Laita kesäkurpitsapalat marinoitumaan kulhoon, jossa on pari rkl oliiviöljyä, yksi rkl sitruunanmehua sekä suolaa ja mustapippuria. Sekoita ja anna marinoitua salaatin valmistamisen ajan.

Paista pilkotut pekonit kuivalla pannulla. Saadaksesi rapeaa pekonia lisää pekonit kylmälle pannulle ja laita sitten vasta levy täydelle teholle. Paista, kunnes pekoni on tummaa ja rapeaa. Nouki pekonit talouspaperin päälle kuivumaan, mutta älä kaada pekonin rasvaa pannulta pois.

Pilko leipäsiivut kuutioiksi ja lisää ne pannulle pekonin rasvan joukkoon. Lisää tarvittaessa loraus oliiviöljyä. Lisää joukkoon hienonnettu valkosipuli. Paista kullanruskeiksi krutongeiksi ja lisää lopuksi rosmariini, suola ja mustapippuri.

Halkaise kirsikkatomaatit, pilko punasipuli puolikkaiksi renkaiksi ja revi mozzarella paloiksi (paitsi jos käytät valmiita pieniä mozzarellapalloja, jotka voi lisätä salaattiin sellaisenaan). Sekoita kastikkeen ainekset keskenään.

Kokoa salaatti. Sekoita keskenään uunissa paahdetut paparikat, marinoituneet kesäkurpitsat, kirsikkatomaatit, mozzarella, pekoni, punasipulit, oliivit, basilikanlehdet ja krutongit. Lisää kastike joukkoon.

Olen pitkään odottanut sitä yhtä ja oikeaa lihapullaohjetta, joka vie syöjänsä jalat alta. Kärsin siitä inhottavasta ongelmasta, etten osaa maustaa lihapullia kunnolla. Vaikka kuinka rouhin suolaa ja pippuria taikinaan, pullerot jäävät mielestäni aina hieman laimean makuisiksi. Onko kellään teistä tätä samaa ongelmaa?

Nyt uskon saaneeni erittäin varteenotettavan ehdokkaan tulevaksi luottolihapullareseptikseni. Se on tässä ja alkujaan Soppa365:stä bongattu. Lääke mauttomuuteen on simppeli: feta. Murustettu fetajuusto tuo lihapulliin juuri sitä kaivattua särmää, ja annoksesta jää vihdoin muistijälki. Nämä todella maistuivat! Pitkään haudutettu tomaattikastike oli myös erityisen hyvää ja kietoutui spaghetin ympärille sulavasti.

Saattaa siis olla, että jatkossa meidän lihapullat sisältävät varsin usein fetajuustoa. Tai sitten osallistun vielä jollekin maustamisen alkeiskurssille...

Laita tomaattikastikkeen ainekset öljyä ja basilikaa lukuun ottamatta kattilaan. Sekoita ja anna hautua miedolla lämmöllä kannen alla lihapullien valmistamisen ajan (tai noin 30-45 minuuttia).

Laita jauheliha kulhoon. Murusta joukkoon feta. Hienonna valkosipuli ja basilika jauhelihan sekaan, lisää suola, mustapippuri sekä kananmuna. Sekoita taikina käsin. Öljyä kädet ja muotoile taikina lihapulliksi.

Kuumenna öljyä paistinpannussa. Ruskista lihapullat yhdessä tai tarvittaessa kahdessa erässä ja nosta tomaattikastikkeen joukkoon. Anna hautua vielä hetki. Sekoita lopuksi oliiviöljy ja hienonnettu basilika kastikkeeseen.

Ripottele halutessasi fetaa ja hienonnettua basilikaa vielä koristeeksi (meidän perheellä oli näemmä sen verran kova nälkä, että tämä osuus jäi unholaan). Tarjoile keitetyn spaghetin kera.

No siksi, kun teki mieli "jotain pientä". Ihan vähän jotain herkkua, johon ainekset löytyivät valmiina kaapista. Kävi niin onnellinen sattumus, että jääkaapin hyllyllä makoili lemon curd -sitruunatahnapurkki, ja siitä se idea sitten lähti. Pieni sitruunainen leivonnainen syntyi eräänä iltana makeanhimossa, joukkoon laitoin vielä mustikoita, jotka sopivatkin sitruunan pariksi hienosti. Tässä kakussa sitruuna todella maistuu! Kypsyyden kanssa kannattaa olla tarkkana ja kokeilla tikulla, ettei kakku jää liian löysäksi. Minä olin hieman turhan kiireinen ja kakku jäi aavistuksen liian tahmaiseksi.

Tämä kakku on tehty puolikkaana annoksena eli alla oleva resepti puoliksi. Eli se todellakin oli pieni. Mutta pieneen makean himoon juuri sopiva.

Ja silti jäi vielä seuraavallekin päivälle...

Vaahdota sokeri ja huoneenlämpöinen voi. Lisää kananmunat yksitellen ja jatka vaahdottamista, kunnes seos on ilmavaa. Sekoita eri astiassa vehnäjauhot ja leivinjauhe keskenään ja lisää ne sekoittaen taikinaan, vatkaa hetki. Lisää lopuksi kerma, suola ja lemon curd -tahna. Jatka vatkaamista, kunnes taikina on vaahtomaista. Sekoita varovasti joukkoon (jäiset) mustikat.

Kaada taikina voideltuun ja korppujauhotettuun kakkuvuokaan. Jos teet koko taikinan, kakkuvuoan on hyvä olla vähintään 1,2 litrainen, puolikkaalle taikinalle riittää pieni vuoka. Paista 150 asteisessa uunissa 60-75 minuuttia (kokeile tikulla paiston loppuvaiheessa, ettei kakku ole enää löysä). Puolikkaalle taikinalle riittää hieman lyhyempi paistoaika, n. 45-50 min.

Anna kakun jäähtyä ja kumoa se vuoastaan tarjoiluastialle. Levitä päälle halutessasi valmista vaniljarahkaa sekä mustikoita.

Etsin tässä eräänä päivänä blogin syövereistä jotain kivaa ja nopeaa pastareseptiä ja kas, niitä olikin kertynyt melkoinen määrä! Päätin koota yhteen yhdeksän lemppariani - nämä pastat ovat olleet suurimpia suosikkeja ja monia niistä valmistetaan meillä yhä uudestaan ja uudestaan.

Toivottavasti löydät näistä jonkun uuden kivan ohjeen omiin pastahetkiisi!

Hanna Gullichenin paahdettu tomaattikeitto hyppäsi silmilleni kuin peura ajovaloissa, kun selailin ideoita viikonlopun ruokalistalle. Tuota pitää ehdottomasti kokeilla! Eikä herkulliselta kuulostanut ohje todellakaan pettänyt, keitto hupeni nälkäisiin suihin ennätysajassa. Ja se olikin ehkä se ainoa alkuperäisen ohjeen miinus: satsista riitti vain yhdelle aterialle, joten tuplasin sen saman tien tähän omaan versiooni. Helpottaa kovasti perhearkea, kun aina kokattaessa syntyy seuraavan päivän ruoka siinä samassa.

Muita muutoksia en juurikaan tehnyt, tosin fenkolinsiemeniä kaapista ei löytynytkään, joten ne jäivät pois, hyvää tuli silti. Ja oliiviöljyä lorauttelin joukkoon jonkin verran, samoin valkosipulinkynsiä. Parin tunnin haudutus tölkkitomaateille teki todellakin ihmeitä, sillä keiton maku oli ihanan intensiivinen ja samalla lempeä. Nopeasti surautettava yrttiöljy sekä taivaallisen ihana valkosipuliciabatta nostivat lounaan ihan omiin sfääreihin.

Kaada tölkkitomaatit laakeaan ja isoon uunivuokaan. Pilko tomaatit saksilla puoliksi. Lisää joukkoon oliiviöljy, paprikajauhe, kuoritut ja puolitetut valkosipulinkynnet sekä suola, sokeri ja mustapippuri. Sekoita kevyesti. Paahda 170-asteisessa uunissa 2 tunnin ajan.

Valmista tällä välin yrttiöljy. Aja yrtit ja öljy joko blenderissä tai sauvasekoittimella sileäksi.

Valmistele valkosipulileipä. Sekoita sulatettu voi, öljy ja mausteet kulhossa. Sivele seos halkaistun ciabatta-leivän päälle. Kun tomaatit ovat valmiit nosta uunin lämpötila 225 asteeseen ja paista leipiä uunissa n. 10 minuuttia.

Leipien paahtuessa uunissa, kaada valmiit tomaatit blenderiin tai kattilaan, mikäli käytät sauvasekoitinta. Kaada 2 dl kiehuvaa kana- tai kasvislientä mukaan ja soseuta. Lisää vähitellen lientä, kunnes koostumus on sopivan keittomaista. Lisää mukaan kerma ja kuumenna keitto kiehuvaksi. Maista ja lisää tarpeen mukaan suolaa.

Tarjoa keitto yrttiöljyn ja sopiviksi annospaloiksi leikatun valkosipulileivän kera.

Koitan aina välillä elvyttää henkiin sunnuntaista jälkiruokaperinnettä. Muistan lapsuudestani, että viikonloppuihin (oliko sitten lauantai, sunnuntai vai molemmat) kuului melkein aina jokin jälkiruoka myöhäisen lounaan perään. Usein se oli joku ihan simppeli rahka tai jäätelö tai sitten appelsiiniriisi. Muistaako joku muuten tuon upean kasariherkun, jossa yhdistettiin riisiä, kermaa ja appelsiineja? Meillä sitä oli tosi useasti. Täytyykin varmistaa äidiltä resepti ja kokeilla, maistuuko se yhtä hyvältä nyt kuin silloin kuusivuotiaana.

Mutta siis, varsinaisia jälkiruokia ei meillä niin kauheasti harrasteta, ennemminkin sitten leipomuksia iltapäiväkahvin kera. Nyt olen välillä pyöräyttänyt rahkan tai suklaamoussen aterian päätteeksi ja pikkukokki - äitinsä tytär kun on - on ollut jälkiruoista enemmän kuin innoissaan. Kuten äitikin, myönnetään! :)

Tässä simppeli rahkaohje pienellä twistillä. Kardemumma ja keksimuru vievät mustikkarahkan makumaailman asteen verran mustikkapiirakan suuntaan. Herkullista ja hyvää - vaikkapa jo tälle viikonlopulle!

Vatkaa kerma ja sekoita joukkoon vaniljarahka. Kääntele mukaan jäiset mustikat. Mausta kardemummalla ja vaniljasokerilla. Tarkista maku ja lisää kardemummaa, mikäli se ei maistu tarpeeksi. 

Murustele piparkakkuja jälkiruoka-astioiden pohjalle ja kasaa mustikkarahkaa päälle. Koristele vielä piparimurulla.