Okei. Välillä taas vähän babyjuttuja. Pakko kirjoittaa näitä, kun kokkaamaan en ole ehtinyt. Kaupassa käymme nykyään melko lailla vakiolistalla: leipä, maito, juusto, leikkele, karjalanpiirakoita, rahkaa, kasviksia. Joku nopea lounashässäkkä minulle ja pikkukokin ruokatarvikkeet. Siinäpä se. Pitäisi koittaa vähän aktivoitua noiden iltaruokien suhteen, alkaa variaatiot lämpimistä ja kylmistä voileivistä tulla jo korvista ulos...

Eipä sillä, kyllä meidän vauva antaa nykyään jo touhuta keittiössä (taitaa siis kokkaamattomuudessa olla kyse vaan laiskuudesta, ei niinkään ajasta). Neiti istuu ylpeänä Tripp Trapp -tuolissaan ja viskoo tavaroita pöydältä lattialle samalla kun katselee muun perheen touhuja. Selma-hauvakin on oppinut, että syöttötuolin juurella on tuottoisin paikka metsästää ruokaa. Ainakin maissinaksuja pikku-tirppamme on jo syöttänyt tyytyväisenä suoraan koiralle suuhun. Ylettyy juuri sopivasti pöydän äärestä koiran kuonolle.


Kiinteitä ruokia syömme neljä kertaa päivässä ja viides on juurikin tuloillaan. Ruoka maistuu seitsemänkuiselle tyllerölle vaihtelevasti, välillä erinomaisesti ja välillä taas ei. Ja silloin kun ei, niin kyllä saa olla jos jonkinmoista lelua ja laulua syöttöhetkessä mukana, jotta suu aukeaa. Pääasiallisesti pikkukokki on kuitenkin ollut kaikkiruokainen maistelija, jolle yökkäyksiä ovat aiheuttaneet ainoastaan banaani ja kiivi. Maito maistuu edelleen, mutta äidin iloksi tissillä viihdytään yhä harvemmin ja lyhyemmän aikaa. Toisaalta huomaan tuntevani hieman haikeuttakin imetyshetkien vähentyessä. Enpä olisi alkuaikojen imetysmaratonien aikaan uskonut mutta näin vaan on. Apua, miten aika kuluu nopeaan, kohta se jo juo kokista ja käy sylissä vaan kääntymässä!

Yöllä neiti tankkailee oikeastaan enää vain kerran, joskus kaksi, mikä on erittäin jees. Läpiyön unia odotan hartaasti, sillä tuntuu etten ole nukkunut kokonaisia öitä sitten kirpun syntymän. Toisaalta yösyöttöjen lopettamisella ei ole mikään kiire, katsotaan nyt ensin että saadaan nuo viisi päiväateriointia sujumaan mallikkaasti. Ehkä ne yöheräämiset siitä poistuvat ihan itsekseenkin (terv. toiveikas äiti-ihminen)...

 
Joulun ja vuodenvaihteen pitkien pyhien jälkeen vauva-arki on alkanut taas rullata tuttuun tapaan ja kalenteri täyttyy mammatreffeistä, muskarista, vauvauinnista ja kyläilyistä. Välillä pidetään kotipäiviä, jolloin vauva nukkuu pitkiä unia parvekkeella ja äiti pesee pyykkiä ja röhnöttää sohvalla. Leikitään lattialla, opetellaan istumista, luetaan loruja, kikatetaan sänkyä pedattaessa ja odotetaan iskää saapuvaksi töistä. Käydään kaupassa ja tehdään ruokaa. Perusarkea siis, mutta ei kuitenkaan. Jokaisessa arkipäivässä kun on nykyään pala aurinkoa.

Meidän oma neiti Aurinkoinen <3


Tässäpä siis meidän kuulumisia lyhykäisyydessään. Huomiselle on suunnitteilla erittäin hyvältä kuulostavan arkiruokareseptin testaaminen ja viikonlopulle jotain leipomuksia. Hurraa, takaisin keittiöön! Kokkaan toisella kädellä ja toisella nostelen niitä viskeltyjä tavaroita lattialta takaisin neidin kätten ulottuville. Äiti pystyy niin moneen.

Reilu neljä kuukautta vauvaelämää on takana. Neljä kuukautta jo, uskomatonta! Toisaalta aika on hurahtanut ohi ihan vilauksessa, toisaalta se on sisältänyt piiiiitkiä päiviä, tunteja ja minuutteja. Elämää ennen Kirppua on vaikeaa enää edes muistaa. Neidistä on tullut täysvaltainen perheenjäsen, jonka mukaan päivät pyörivät. Syödään, nukutaan, seurustellaan, vaihdetaan vaippaa, nukutaan, syödään, ihmetellään ympäröivää maailmaa... Pieniä asioita, mutta samalla niin suuria.


Nämä neljä kuukautta ovat tuoneet eteen paljon uutta ja ihmeellistä. Kirppumme on muun muassa

• matkustanut kaksi kertaa junalla Turkuun
• ja autolla useammankin kerran
• oppinut hymyilemään koko aurinkoisella naamallaan, nauraa kihertämään sekä pöristelemään kuplia suullaan
• syönyt nyrkkejään syvällä antaumuksella. Omat kätöset ovat parasta mitä neitisemme tietää. <3
• kierähtänyt pariin otteeseen selältä vatsalleen
• löytänyt omat varpaansa
• tissiruokaillut useamman kerran autossa sekä pariin otteeseen enemmän tai vähemmän julkisesti
• ollut juhlavieraana niin häissä kuin ristiäisissäkin
• oppinut ilmoittamaan epämukavuudesta tai palvelun toimimattomuudesta erittäin narisevalla äänellä
• kakannut noin kolmetkymmenetviidet selkäkakat
• nukkunut hienoja yöunia, välillä jopa 10 h putkeen
• tavannut tulevia pieniä leikkikavereitaan
• valloittanut äidin ja iskän sydämet <3

Seuraavaksi tiedossa onkin vauvauintia (eka kerta jo takana), ensimmäisiä kiinteiden ruokien maisteluja, lisää selkäkakkoja, kyläilyjä, kierähdyksiä ja hymyjä.

Elämä on ihanaa <3

Tunnistat ehkä ongelman. Avattu fariinisokeri kovettuu pussissaan nopeasti ellei pussia saa uudelleensuljettua erittäin tiiviisti. Ei ole onnistunut ainakaan minulla. Kovaa fariinisokeria on yritetty pehmittää niin lorauttamalla lämmintä vettä sokerin joukkoon kuin hakkaamalla raivoisasti lusikan varrella sokerikokkaretta. Epätoivoista hommaa.

Olen kuitenkin löytänyt ongelmaan mainion ratkaisun. Tiiviissä, kannellisessa lasipurkissa fariinisokeri säilyy juuri sopivan pehmeänä!

Ensi vuonna meilläkin juhlitaan äitienpäivää. Sitä ennen tyydytään ihastelemaan kasvavaa masua ja pieniä, suloisia vauvannuttuja. Rakkaan esikoisemme odotettu saapumisaika on kesä-heinäkuun vaihteessa, joten elämme ainutlaatuista ja ihmeellistä aikaa. Meitä on kohta kolme <3

Sitä ennen, kaikille tavallisille ja siksi niin ainutlaatuisille äideille (ja erityisesti sille omalle äidille)

Ihanaa äitienpäivää!

Näin uuden vuoden alkumetreillä voisi olla hyvä vastata Zubi's cornerin haasteeseen ja kertoa muutamia asioita minusta. Olen ilokseni saanut tänne blogiin taas paljon uusia lukijoita ja seuraajia, joten muutama paljastus bloggajastakin saattaisi teitä kiinnostaa. :)


1. Mikä on sinussa parasta?

Voi apua, itseäänhän on näin vaatimattomana suomalaisena niin kauhean vaikea kehua! Arvostan itse itsessäni positiivista elämänasennetta ja perusoptimismia. Sitä, että elämä kantaa ja kaikessa näkee jotain hyvää. Olen luotettava ja tunnollinen ihminen, ja samalla toisaalta nopea innostumaan uusista asioista.

2. Mikä sai sinut bloggaamaan?

Keväällä 2011 hankittu järkkärikamera ja uuden kodin myötä noussut kokkailuinnostus saivat aikaan ajatuksen oman blogin perustamisesta. Tykkään valokuvata ja kirjoittaa, viihdyn keittiössä ja kaipasin tuolloin jotain uutta kivaa harrastusta, joten oman ruokablogin kirjoittaminen tuntui erinomaiselta idealta. Luin tuolloin jo paljon blogeja, joten blogimaailma oli tuttu. Tämä oma pikku blogi on edelleen rakas harrastus, jonka myötä olen oppinut ihan hurjasti ruoasta, valokuvaamisesta ja itsestänikin. Joka päivä ihmettelen kiitollisena niitä satoja katseluita, joita blogiini päivittäin kertyy.

3. Kahvi vai tee?

Nykyään kahvi, vaikka opinkin juomaan sitä vasta pari vuotta sitten. Kahden vuoden takaisella Lontoon-reissulla uskaltauduin Stabucksissa maistamaan cafe lattea ja olin myyty! Tätä ennen olin maistellut kahveja aina silloin tällöin ja jopa työskennellyt kahvilassa vajaan vuoden verran. Enkä päässyt kahvin makuun. Nykyään kahvi reilulla maidolla maistuu erityisesti aamulla, mutta teenkin ystävä olen edelleen.

4. Mikä saa sinut innostumaan ja inspiroitumaan?

Matkustaminen, aurinko, luonto, kauniit kuvat, tanssi, bloggaus, musiikki, pullan tuoksu, meri ja saaristo, hyvä kirja.

5. Bravuurisi keittiössä?

Vaikka olen ruokabloggaaja, taitaa varsinainen bravuurilajini kuitenkin olla leipominen. Leipoessani saan suurimmat onnistumisen elämykset ja ehkä se sopii tarkalle ja säntilliselle luoneelleni. Välimeren focaccia on yksi onnistuneimpia tuotoksia, jota olen leiponut juhlaan jos toiseenkin. Makean puolella luotan vakioherkkuihini, kuten suklaa- ja porkkanakakkuun (joiden luottoreseptit ovatkin muuten vielä julkaisematta).

6. Mikä vuodenaika olisit ja miksi?

Kevät. Rakastan kevään valoa, heräävää luontoa ja sen tuoksuja. Koko lämmin kesä on vielä edessä ja ilmassa on ihanaa odotusta.

7. Tärkein elämänohjeesi?

Nauti elämästä. Vanhana et kadu  asioita, joita teit vaan asioita, joita jätit tekemättä.

Kohtele muita siten, miten haluaisit itseäsikin kohdeltavan. Ole oikeudenmukainen.

8. Milloin ja miten viimeksi hemmottelit itseäsi?

Joulunaikaan itseään on tullut hemmoteltua ainakin suklaalla ja yleisellä herkuttelulla. Ennen joulua kävin myös kasvohoidossa ja hieronnassa. Balettitunneilla hemmottelen itseäni joka viikko.

9. Lempilastenlaulusi?

Hih, nyt ei kyllä muistu oikein mitään lempilastenlauluja mieleen! Olin pienenä kyllä kova tyttö laulamaan ja ainakin Täti Monica ja Ihahaa, ihahaa, hepo hirnahtaa kuuluivat repertuaariini. :)


10. Mikä on parasta elämässäsi tällä hetkellä?

Perhe ja ystävät. Tasapainoinen parisuhde, josta ei rakkautta, ystävyyttä ja huumoria puutu. Tulevan vuoden mukanaan tuomat muutokset.

Vuoden viimeinen päivä. Huikea kokkailuvuosi on takana, joten halusin hieman muistella menneitä ja koota yhteen parhaat palat ruokavuodesta 2013. Valitsin kultakin kuukaudelta yhden "parhaan" reseptin. Valinta oli välillä melkoisen hankalaa, sen verran maukkaita herkkuja kuukausiin sisältyy. Nämä reseptit valikoituivat ainakin sillä perusteella, että niitä on jo tehty tai tullaan takuuvarmasti tekemään uudestaan monen monta kertaa.

Tammikuu
Pulleat pitaleivät


Tammikuun löytö oli pitaleivät, jotka paisuvat uunissa ihanan pulleiksi leipäsiksi. Takuuvarma herkku falafelien, salsan ja fetan kera.

Helmikuu
Tomaattinen chili-jauhelihakeitto


Helmikuun pakkasilla lämmitti maukas keitto.

Maaliskuu
Chorizo-tomaattipasta


Maaliskuussa shoppailin Stockan Herkusta chorizoa ja pipe-pastaa, joista syntyi ehkä tämän vuoden suosituin pastamme. Tätä on kokkailtu moneen otteeseen jälkeenpäin.

Huhtikuu
Lammasburgeri


Huhtikuussa pyöräytin apukokin synttäreiden kunniaksi lammasburgerit, joissa maistui myös feta ja tsatsiki. Epäileväinen apukokkikin ihastui lammaspihvien vahvaan makuun.

Toukokuu
Halloumi-avokadomunakas


Valoisa toukokuu innosti loihtimaan vihreän munakkaan halloumista ja avokadosta. Ehkä kaunein munakas ikinä! :)

Kesäkuu
Chili-paprikalohi

Löytöretkeni apukokille maistuvien kalaruokien parissa tuotti kesäkuussa tulosta, sillä tämä chili-paprikalohi kaalisalaatin kera oli hitti!

Heinäkuu
Voileipäkakku rieskoista ja antipastosta


Siskon rippijuhliin valmistui hurmaava italialainen kaunotar eli voileipäkakku rieskoista ja antipastosta. Blogiin kakku päätyi heinäkuussa.

Elokuu
Bataattikeitto


Elokuussa keitin bataattikeittoa, jossa maistui myös kookos, inkivääri, chili ja lime. Täydellinen kombo!

Syyskuu
Kardemummapannukakku


Maailman paras uunipannukakku syntyi syyskuussa. Pyydän, älkää enää koskaan tehkö pannaria ilman kardemummaa! :)

Lokakuu
Suppilovahverocarbonara


Lokakuussa tajusin, etten ollut koskaan aikaisemmin valmistanut carbonara-pastaa. Asia korjaantui ja lisänä pastaan päätyi syksyn sieniherkkuja. Olipa hyvää!

Marraskuu
Nutella-suklaapalat


Marraskuun pimeyttä ilahdutti siskolta saatu Nutella-purkki ja siitä taiotut suklaapalat.

Joulukuu
Puolukka-kinuskijuustokakku


Vuosi päättyi jouluherkkuihin, joista glögipöydän kuninkaaksi nousi Puolukkainen kinuskijuustokakku.


Eikä siinä vielä kaikki! Vuoden aikanahan on tullut reissattuakin vaikka missä!


Talviloman vietin Rukalla lasketellen ja Lapin lettusilla herkutellen. Voi, miten ihanilta nuo lumen ja auringon täyttämät kuvat nyt näyttävätkään!


Pietariin matkustin kesäkuussa työn merkeissä, ja samalla tuli nähtyä mukavasti kaupunkia ja nautittua venäläisiä ruokamakuja.


Kesäloman ensimmäinen matka suuntautui ihanaan, ihanaan Lissaboniin, josta kirjoittelin sekä täällä että täällä. Kaupunki hurmasi minut totaalisesti kauneudellaan ja sinne haluan varmasti palata vielä uudelleen!


Seuraava kesälomareissu tehtiin Kroatian Dubrovnikiin. Kroatin aurinko helli meitä suloisesti ja kirkas merivesi houkutteli uimaan. Kaiken kaikkiaan upea matkakohde! Dubrovnikin ravintolasuosituksia voit myös lukea täältä.


Samalla reissulla tuli pistäydyttyä myös naapurimaa Bosnia ja Hertsegovinan puolella. Jännittävän autoreissun päätteeksi löysimme itsemme paratiisimaisilta vesiputouksilta.


Syksyllä patikoimme apukokin ja koirulin kanssa Kolin upeissa maisemissa. Toinen Kolin kuvakoosteista löytyy täältä.

Olen tykännyt tuosta ajatuksesta eteisen lipaston yllä. Liian helposti tulee mitattua elämäänsä tai päivien kulkua materiaan perustuvien asioiden mukaan. Että pitäisi saada jo se isompi asunto, sohvakin käy ahtaaksi kun divaaniosa puuttuu ja talvitakki on jo useamman vuoden vanha. Mustan värinenkin, joku värikäs olisi kiva.

Pullataikinan vaivaaminen on raskasta ilman KitchenAidia.

Hiuksetkin huonossa jamassa, kun ei ole sitä Moroccan Oilia tullut hankittua.

Näinhän sitä arjen pyörteissä ajattelee. Että kyllä se tavara tekisi monessa kohtaa elämän vaan helpommaksi ja nautinnollisemmaksi. Pitää oikein pysähtyä muistuttamaan itseään, miten ihania muistoja sinne nykyiseen pikku-asuntoon sisältyy. Miten suloisesti koira makoilee ahtaalla sohvalla ja kuinka hauskoja laskettelureissuja sillä mustalla talvitakilla on tehty.

Pullan tuoksu on kaiken käsin vaivaamisen arvoista ja rakkaan syli lämmittää aivan yhtä ihanasti on se tukka sotkuinen tai ei.

Elämä koostuu hetkistä, ei tavaroista.

Siitä muistutan itseäni joka päivä.

• Kuva on otettu todellakin aivan aidosta ja autenttisesta tilasta iltana, jolloin viimeisestä kauppareissusta on aikaa jo muutama päivä. Ei siis mitään varsinaisia suunniteltuja ateria-aineksia enää kaapissa vaan pelkkiä perusvarusteita ja jämätuotteita.
• Niin kuin näkyy, jääkaappimme ei ole siitä organisoiduimmasta päästä. Koitan itse aina kauppakasseja tyhjentäessäni järjestää sisällön jotenkin järkevästi, mutta tuntuu että käytössä se aina suttaantuu. Yksi rahkapurkki siellä, toinen tuolla. Väitän kyllä vakaasti, että epäjärjestys on enemmän apukokin syytä... :)
• Nyt huomaan, että jääkaappimme on varsinainen purkkien ja purnukoiden luvattu maa. Joita kaikkia ei todellakaan enää käytetä. Voi apua! Pieni siivousoperaatio on siis paikallaan. 

Vihanneslaatikosta pilkottaa ainakin banaania, salaattia ja paprikaa. Säilytämme poikkeuksetta kaikki hedelmät ja vihannekset jääkaapissa, vaikka kaikkien hevi-tuotteiden kohdalla näin ei suositellakaan. Me kai sitten vaan pidämme jääkaappikylmistä kasviksista.


Viimeisenä kurkistus vielä jääkaapin oveen. Ja yllätys, yllätys - siellä on vielä lisää purkkeja ja purnukoita! On maustekastikkeita, sinappia, kapriksia, salaatinkastikkeita, soijaa... Ja alimmaisena perusmaidot ja -piimät ynnä muut juotavat.

Huh huh! Siinäpä se! Olipa jännää, melkein tuntuu kuin olisin jakanut kanssanne jonkun suurenkin salaisuuden!! :)

Uskallatko näyttää sinun jääkaappisi sisällön?

Epäröin pitkään FB-sivujen perustamista, sillä en ollut aivan vakuuttunut niiden tarpeellisuudesta. Kunnes juttelin itseäni viisaampien kanssa ja ymmärsin, että Facebook on tosi helppo seurantaväline eri blogeille, yhteisöille ynnä muille. Ja kiva kanava myös nopeampaan kuulumisten vaihtoon silloin, kun kokonaista blogikirjoitusta ei kerkeä kirjoittamaan.

Tervetuloa siis seuraamaan Hellaa ja houkutusta myös Facebookissa klikkaamalla esimerkiksi oikealla palstalla näkyvää Facebook-kuvaa. Muita helppoja ja kivoja seuraamisvälineitä ovat Bloglovin ja Blogilista, joiden linkit löytyvät myös tuosta oikealta. Itse seuraan suosikkiblogejani juuri Bloglovinin kautta, joka lähettää joka päivä kootusti uusimmat postaukset suoraan sähköpostiini. Tosi kätevää! Voit myös vaihtoehtoisesti tilata Hellan ja houkutuksen uudet postaukset suoraan sähköpostiisi kirjoittamalla s-postiosoitteesi ja painamalla submit. Tai sitten vaan klikkailemalla tänne silloin tällöin kun ehdit! :)


Näiden seurantavinkkien myötä lähden juhannuksen viettoon Turun saaristoon ja toivotan teille oikein oikein kaunista, aurinkoista ja railakasta juhannusta!! Palataan jussin jälkeen! :)

Ruokablogistit eivät yleensä paljasta kauheasti itsestään. Joku siellä keittiössä kokkailee ja ravintoloissa käy, mutta lempiruokiin ja jääkaapin sisältöihin taitavat isoimmat salaisuudet jäädä.

Mutta nyt oli pakko tarttua haasteisiin ja luvassa siis jotain minusta, bloggaajasta! :)

Hoidetaan tässä kaksi kärpästä yhdellä iskulla eli vastauksia sekä Pastanjauhannan että Zubi's cornerin lähettämiin haasteisiin. 

  Ensimmäinen haaste

Ja sitten se 2. haaste