Huhuu, onkohan ketään enää siellä?

Täällä ollaan taas blogin parissa - pitkästä, pitkästä aikaa.  Kuten aina kesäisin, keskityn olennaiseen  eli lomailuun ja blogi saa jäädä. Tauosta tuli kieltämättä luvattoman pitkä, mutta sitä suuremmalla syyllä onpa ihanaa taas päästä jakamaan ruokaideoita kanssanne! Kesän aikana ei tullut kokattua juuri mitään uutta, menimme pitkälti tutuilla grilliherkuilla ja kesäleivonnaisilla. Kesälomasta aimo annos kului myös reissun päällä, joten keittiökin sai kertakaikkisesti lomailla. Nyt kun työpaikan lattioita on kulutettu jo useampi viikko ja syysrutiinit alkavat pikkuhiljaa tulla tutuiksi, uskon blogillekin löytyvän taas vähän aikaa. Ei paljon, sen ovat viime vuodet osoittaneet. Mutta sen verran kuitenkin, että ainakin pari kertaa kuussa saan tänne jonkun uuden reseptin jakoon. Muissa kanavissa jaan kuvia ja ruokaideoita sitten aktiivisemmin. Jos et siis vielä seuraa Hella & houkutusta somessa, niin laitahan seuraantaan joko Instagram tai Facebook -tilini tai molemmat! 

Saan työkavereiltani usein kommenttia, että miten ihmeessä jaksan leipoa niin usein, kuskatessani ylijääneitä leivonnaisia työpaikan kahvipöytään. Se on vaan niin kivaa puuhaa! Leipoessa saa touhuta käsillään ja keskittyä hetkeen. Järjestelmälliselle luonteelleni sopii reseptin noudattaminen, sillä leipoessa sovellettavia osia on vähemmän kuin ruoanlaitossa yleensä, ja ainesosien määrät kannattaa pitää melko lailla reseptin mukaisina. Leipominen on minun ja pikkukokin yhteistä puuhaa, ja nautin siitä että saamme yhdessä touhuta jauhojen, sokerin ja voin pauloissa. Ja kaiken kukkuraksi sen lopputulemana on aina jotain ihanaa herkkua, makean ystävä kun olen!

Viikonloppuna leivontapöydälle päätyi Satu Koiviston hurmaava omenapiirakka, joka on ihastuttanut jo monia. Salaisuutena on mantelijauho, joka mehevöittää taikinan aivain uskomattoman pehmeäksi. Resepti on aika lailla yksi yhteen alkuperäisen kanssa - vain sokerin määrää olen hieman vähentänyt (kuten yleensä aina leipoessani teen). Käytettävien omenoiden määrä riippuu myös täysin siitä, minkäkokoisia omenoita on käsillä. Sadulla niitä meni 10 (ilmeisesti omasta omenapuusta poimittuja), minulla 2 (isoja ulkomaisia).

Vaahdota voi ja sokeri sähkövatkaimella kulhossa. Lisää kananmunat yksitellen ja vatkaa tasaiseksi. 

Sekoita vehnä- ja mantelijauhot sekä leivinjauhe ja kardemumma toisessa kulhossa keskenään. Lisää jauhot taikinan joukkoon muutamassa erässä ja sekoita nopeasti. Levitä taikina uunivuokaan leivinpaperin päälle.

Pese omenat ja kuori tarvittaessa. Leikkaa lohkoiksi ja lado taikinan päälle vuokaan. Ripottele päälle sokeria ja kanelia. 

Paista piirakkaa 200 asteessa n. 1/2 tuntia, kunnes se on kauniin ruskea. Nauti vaniljakastikkeen kera.

Pääsiäinen. Yksi monista juhlapyhistä, joka houkuttelee leipomaan. On niin paljon sesonkiin kuuluvia makuja ja makeisia, joita käyttää hyväksi, kuten Mignon-, Kinder- ynnä muut suklaamunat, rahka, mämmi, appelsiini, persikka ja passion. Me valitsimme pikkukokin kanssa näistä suklaan sekä appelsiinin ja valmistimme helppoja ja ihanan meheviä suklaamuffinseja. Päälle appelsiinin makuista rahka-kermavaahtokuorrutetta sekä pääsiäisen suloisimpia koristeita eli pieniä suklaamunarakeita.

Nämä suklaamuffinsit ovat ehkä maailman parhaita, sillä joukossa on kunnollisia suklaan paloja ja ne nousevat hurmaavan kuohkeiksi. Eli toimivat ihan sellaisenaankin. Kuorrute tuo toki oman lisänsä, ja itse pidän eniten juuri tällaisista kevyistä rahkapohjaisista kuorrutteista (jos nyt kermavaahto-rahkaseosta voi kevyeksi sanoa, lähinnä viittaan siihen, miltä se tuntuu suussa tuhdin suklaan kaverina). Kuorrute on melkein kuin pieni linnunpesä suklaamunarakeille! 

Helppoja ja herkullisia pääsiäisleipomuksia sekä auringonpaistetta pääsiäiseesi!

Sekoita pehmeä voi ja sokeri hyvin keskenään. Lisää kananmunat yksitellen, sekoita hyvin välissä. Yhdistä kuivat aineet keskenään ja lisää ne taikinaan vuorotellen maidon kanssa pienissä erissä sekoittaen. Kääntele lopuksi suklaarouhe taikinaan. Jaa taikina 10-12 muffinsivuokaan. Paista 200 asteessa n. 20 minuuttia. Voit tarkistaa kypsyyden paiston loppupuolella työntämällä tikun muffinsiin (jos taikinaa ei jää tikkuun, muffinsit ovat valmiit). Anna muffinsien jäähtyä. 

Vispaa kerma. Lisää joukkoon appelsiinirahka sekä tomusokeri ja sekoita. Pursota kuorrute muffinsien päälle (voit jättää keskelle pienen "pesän" suklaamunarakeille). Koristele lopuksi suklaisilla pääsiäismunarakeilla.

No siksi, kun teki mieli "jotain pientä". Ihan vähän jotain herkkua, johon ainekset löytyivät valmiina kaapista. Kävi niin onnellinen sattumus, että jääkaapin hyllyllä makoili lemon curd -sitruunatahnapurkki, ja siitä se idea sitten lähti. Pieni sitruunainen leivonnainen syntyi eräänä iltana makeanhimossa, joukkoon laitoin vielä mustikoita, jotka sopivatkin sitruunan pariksi hienosti. Tässä kakussa sitruuna todella maistuu! Kypsyyden kanssa kannattaa olla tarkkana ja kokeilla tikulla, ettei kakku jää liian löysäksi. Minä olin hieman turhan kiireinen ja kakku jäi aavistuksen liian tahmaiseksi.

Tämä kakku on tehty puolikkaana annoksena eli alla oleva resepti puoliksi. Eli se todellakin oli pieni. Mutta pieneen makean himoon juuri sopiva.

Ja silti jäi vielä seuraavallekin päivälle...

Vaahdota sokeri ja huoneenlämpöinen voi. Lisää kananmunat yksitellen ja jatka vaahdottamista, kunnes seos on ilmavaa. Sekoita eri astiassa vehnäjauhot ja leivinjauhe keskenään ja lisää ne sekoittaen taikinaan, vatkaa hetki. Lisää lopuksi kerma, suola ja lemon curd -tahna. Jatka vatkaamista, kunnes taikina on vaahtomaista. Sekoita varovasti joukkoon (jäiset) mustikat.

Kaada taikina voideltuun ja korppujauhotettuun kakkuvuokaan. Jos teet koko taikinan, kakkuvuoan on hyvä olla vähintään 1,2 litrainen, puolikkaalle taikinalle riittää pieni vuoka. Paista 150 asteisessa uunissa 60-75 minuuttia (kokeile tikulla paiston loppuvaiheessa, ettei kakku ole enää löysä). Puolikkaalle taikinalle riittää hieman lyhyempi paistoaika, n. 45-50 min.

Anna kakun jäähtyä ja kumoa se vuoastaan tarjoiluastialle. Levitä päälle halutessasi valmista vaniljarahkaa sekä mustikoita.

Vuosi on alkanut jouluähkyjen jälkeen kuten monella muullakin: vähentämällä ruokavaliosta niitä ei-niin-terveellisiä herkkuja. En ole koskaan oikein pystynyt täydelliseen totaalikieltäytymiseen, suuri makean ystävä kun olen. Koitan kuitenkin tsempata ja sanoa sokeriherkuille vähän useammin ei kuin joo. Välillä se yksi keksi saattaa kuitenkin pelastaa päivän ja se suotakoon. Minulle sopii paremmin vaikka pari suklaata silloin tällöin, kuin puolikas ahmittu levy kerralla sinä yhtenä ainoana sallittuna herkkupäivänä.

Koska tammikuussakin siis saa herkutella, aloitimme tämän vuoden leivonnat pikkukokin kanssa supernopeista ja -helpoista kaneli-kaurakekseistä. Nämä valmistuivat niin suit sait sukkelaan että oikein ihmetytti. Ja ihana kanelin tuoksu valtasi keittiön, oi että! Käytin keksien pinnalla vuosia sitten saamaani keksileimasinta, joka oli uppoutunut kaapin perälle, mutta joka siis vihdoin ja viimein pääsi käyttöön. Ja voi miten kivoja kuvioita niistä tulikaan!

Tästä reilu viikko sitten valmistetusta satsista on muuten edelleen puolet syömättä. Eikä todellakaan maun takia - harvakseltaan herkuttelu on pitänyt ainakin nämä kaksi ekaa tammikuun viikkoa! :)

Sulata voi ja anna sen hieman jäähtyä. Lisää sokeri ja muna sekä keskenään sekoitetut kuivat aineet. Sekoita tasaiseksi taikinaksi. 

Nosta kahdella lusikalla pieniä nokareita leivinpaperin päälle. Painele kevyesti pyöreiksi kekseiksi. Paista 200 asteessa noin 10 minuuttia. Paina halutessasi paiston keskivaiheilla pintaan kuvio keksileimasimella. 

Kaupallinen yhteistyö: Dansukker

Reilu kuukausi jouluun. Kynttilät ja jouluvalot ovat löytäneet tiensä koteihin, lumipeite ei ihan vielä. Pienin askelin sitä huomaa ottavansa joulua vastaan, suunnittelevansa joululahjoja, aaton ruokailua, joulukonsertteja, joihin voisi osallistua. Joulussa parasta onkin sen odotus, se kutkuttava tunne, joka nousee rinnan alle aina kun jokin joululaulu vie ajatukset lapsuuteen tai ensimmäiset jouluiset maut valtaavat kielen. Siksi joulutunnelmasta kannattaa nauttia pikkuhiljaa. Kuunnella aamuruuhkassa istuessaan se itselle tärkeä joululaulu. Nauttia jouluherkkuja jo marraskuun pimeydessä. Pieniä joulumuistoja voi rakentaa jo pitkälti ennen aattoiltaa.

Minulle pienet jouluiset hetket muodostuvat juurikin joululauluista sekä lisäksi leipomisesta. Varsinaiset jouluruoat jätän mielelläni sinne jouluaaton ja -päivän juhlapöytiin, mutta jouluiset leivonnaiset kuuluvat ehdottomasti joulunalusaikaan. Viikonloppuisin meillä leivotaankin usein, joulukuun lähestyessä erityisesti jouluisia makuja. Pikkukokille joululeipominen tarkoittaa lähes aina piparkakkuja, mutta äiti toivoo välillä jotain muuta. Tykkäämme molemmat kovasti muffinseista (erityisesti, koska niitä on neljävuotiaan kanssa nopea ja helppo leipoa), joten niistä on kiva varioida jouluisia versioita. Yksi ehdottomasti parhaimmista muffinseista pitkiin, pitkiin aikoihin on pekaanipähkinöillä höystetyt siirappimuffinsit. Näihin muffinseihin makua antavat kaneli ja kardemumma sekä Dansukkerin lempeästi voitoffeelta maistuva Vaalea Luomusiirappi. Postaus onkin tehty kaupallisessa yhteistyössä Dansukkerin kanssa.

Vaikka parveke on laitettu jo talviteloille, kaunis marraskuun sunnuntai kutsui nauttimaan kahvit ja muffinsit sinne. Vähän vilttiä ympärille ja siirappimuffinsit kouraan - makeita joulumuistoja syntyy ilman sen suurempaa stressiä.

Ja pakko vielä vähän hehkuttaa, nämä olivat siis oikeasti ihan taivaallisen hyviä! Olen muffinseja valmistanut elämäni aikana monta kymmentä erilaista sorttia ja nämä menivät heittämällä ainakin viiden parhaimman joukkoon. Vaalea siirappi maustaa ihanasti sekä muffinsit että kuorutteeksi tulevan kanelisen tuorejuusto-kermavaahdon. Muuta makeutusainetta et näihin muffinseihin siis tarvitse. Kaneli ja kardemumma vihjaavat juuri sopivasti joulusta, mutta eivät liikaa.

Vaalea Luomusiirappi oli ihana uusi tuttavuus, jota suosittelen lämpimästi leivontaan. Kuulemma tuote toimii myös sellaisenaan makeaksi kastikkeeksi, täytyypi testata esim. vohveleiden seurana. Haa, jouluvohvelit... Siinäpä seuraava makea hetki meidän joulunodotukseen.

Sulata voi ja anna jäähtyä. Vatkaa voisula, siirappi ja kananmunat keskenään. Yhdistä toisessa kulhossa kuivat aineet keskenään ja sekoita joukkoon rouhitut pekaanipähkinät. Lisää ne sekä turkkilainen jogurtti taikinaan.

Nosta taikina lusikalla muffinsivuokiin. Paista 200-asteisessa uunissa n. 12 minuuttia.

Kun muffinsit ovat jäähtyneet, valmista kuorrute. Vaahdota kerma. Lisää joukkoon tuorejuusto, siirappi sekä kaneli. Pursota kuorrute muffinsien päälle. Koristele pekaanipähkinöillä.

Käy kurkkaamassa lisää jouluisia reseptejä Dansukkerin Joulun makeimmat muistot -sivulta. 

Makeaa joulunodotusta meille kaikille!

Kuten jo kesän aikaisemmassa mustikkareseptissä kerroin (hurjan maukas marjapiirakka, kokeile ihmeessä!), meidän mustikkasato jäi tänä kesänä suorastaan naurettavan pieneksi. Lähimetsästämme ei löytynyt yhtä mukillista enempää mustikoita, liekö syynä kuuma ja kuiva kesä vai yleisesti ottaen vaan huonot marja-apajat. Niinpä itse kerättyjä mustikoita ei pakkasesta löydy. Pensasmustikoita kävimme kuitenkin hakemassa valmiiksi poimittuina, niitä kun tykkää pikkukokki popsia ihan sellaisenaan. 

Tästä syystä pari viikkoa sitten valmistunut mustikka-juustokakkunenkin tehtiin pensasmustikoista. Sopivat kakkuun erittäin hyvin, toki tavallisia metsämustikoita voi tässä ihan yhtä hyvin käyttää. Juustokakkupalat saavat makua pohjaan sulatettavasta valkosuklaasta sekä juustokakkutäytteeseen puserrettavasta sitruunasta. Ihan supersuperhyvä resepti!! Mehevää ja maukasta, ja lisäksi helppo valmistaa, kun ainekset vaan sekoitetaan keskenään. 

Uunivuoallinen hupeni nopeasti, isomman satsin jos haluat, tee kaksinkertaisena ja uunipellille paistumaan.

Sulata voi kattilassa miedolla lämmöllä. Lisää rouhittu valkosuklaa voisulaan ja sulata sekoitellen. Yhdistä sokerit, jauhot ja leivinjauhe keskenään kulhossa. Lisää jauhoseos ja munat kädenlämpöiseen voi-suklaasulaan hyvin sekoittaen. Kaada ja levitä taikina voideltuun tai leivinpaperoituun vuokaan (n. 23 x 25). 

Sekoita tuorejuusto, sokeri, sitruunan mehu ja muna keskenään. Kaada seos taikinan päälle ja levitä tasaiseksi. Ripottele päälle mustikat.

Paista kakkua 175-asteisen uunin keskitasossa 35-40 minuuttia, kunnes juustotäyte on juuri ja juuri kypsä ja tutiseva. Anna kakkulevyn jäähtyä huoneenlämmössä. Leikkaa levy paloiksi. Säilytä jääkaapissa.

Herkuttelu ei aina vaadi sen kummempaa leipomisurakkaa. Sipaisu Nutellaa yhdelle ranskanleivälle ja vaniljatuorejuustoa toiselle, väliin tuoreita marjoja ja siinä se! Nopea jälkiruoka tai astetta herkumpi välipala on valmis.

Tuoreita kotimaisia marjoja on vielä hetken tarjolla, niitä kannattaa hyödyntää niin kauan kuin se on vaan mahdollista. Nutellaa löytyy onneksi kaupasta läpi vuoden! :) Juuri kävin täyttämässä taas varastot, kun vanha purkki oli nuoltu loppuun. Ikisuosikkini, jota ilman ei vaan voi elää.

Paahda ranskanleipäviipaleet leivänpaahtimella rapeiksi. Levitä neljälle leivälle reilusti vaniljatuorejuustoa. Lisää päälle vadelmia ja pensasmustikoita sekä sitruunamelissan lehtiä. Siivilöi päälle tomusokeria. Levitä lopuille leipäviipaleille Nutella-levitettä. Nosta nämä kansiksi marjoilla täytettyjen leipien päälle.

En suunnitellut pitäväni sen kummempaa kesälomaa blogista, mutta niin vaan taas kävi. Näytän kuuluvan siihen koulukuntaan, joka haluaa lomalla irtautua kaikin tavoin tietokoneesta. Lomalla olisi varmasti hyvin aikaa bloggailla jopa varastoon, mutta se tuntuu kovin vieraalta kun ulkona paahtaa ennätyshelle, koko perhe on kerrankin rauhassa yhdessä koossa ja päivälle jos toiselle on pientä kivaa ohjelmaa ja reissua tiedossa. Kokkaamista rajoitti tänä kesänä myös tuo keittiöremonttimme, joka nyt alkaa olla valmis - siitä luvassa kuvia ja fiilistelyjä heti kun viimeisetkin hyllyt, listat ja maalaukset saadaan pakettiin.

Meidän kesäloma meni kaiken kaikkiaan tosi kivasti! Paljon uimista ja yhdessäoloa, keleistä nauttimista. Viikko kotikonnuillani, pari päivää Tampereella, Puuhamaa- ja päiväretkipyrähdyksiä pikkukokin ehdoilla. Jäätelöä lähes joka päivä. Ja vielä yksi lomaviikko odottelee tuolla syksymmällä, sinne on varattu koko perheen löhöilyloma etelän lämpöön.

Viimeisenä kesälomapäivänä korkkasimme pikkukokin kanssa uuden keittiön leivontahommat tällä huippuhyvällä marjapiirakalla. Kävimme noukkimassa mustikat ja villivadelmat lähimetsästä. Onneksi keräilytavoitteena oli vain tuo yksi piirakallinen, sillä juuri enempää lähipuskista ei olisi irronnut. Liekö syynä kuiva ja kuuma kesä, mutta mustikkaa ei meiltäpäin meinannut löytyä. Tällä sadolla saatiin kuitenkin aikaseksi yksi parhaista marjapiiraista ikinä! Mehevyyden salaisuudeksi uskon jogurtin ja rypsiöljyn. Ja maltillisen paistoajan - pidä piirakkaa uunissa enemmin aavistuksen liian vähän kuin liian kauan.

Kaveriksi nokare vaniljajäätelöä tai loraus vaniljakastiketta. Ja avot - kesä jatkuu!

Vatkaa huoneenlämpöiset munat ja sokeri kulhossa vaahdoksi. Lisää jogurtti ja öljy, vatkaa tasaiseksi. Yhdistä jauhot, leivinjauhe, vaniljasokeri, kardemumma ja suola toisessa kulhossa. Lisää ne taikinaan ja sekoita tasaiseksi.

Levitä taikina voideltuun ja korppujauhotettuun piirakkavuokaan. Ripottele pinnalle mustikat ja vadelmat. Painele niitä kevysti taikinaan. Ripottele pinnalle sokeria.

Kypsennä piirakkaa 200-asteisen uunin alatasolla noin 20-25 minuuttia. Tarjoa vaniljakastikkeen tai -jäätelön kera.

Taas on se aika vuodesta kun päiväkodin tädit (ja sedät), opettajat, harrastusten ohjaajat ynnä muut pilttiemme elämään vaikuttaneet henkilöt ansaitsevat kiitoksen kuluneesta lukukaudesta. Usein projekti aiheuttaa, jos ei harmaita hiuksia, niin vähintään pienen tuskastuneen huokauksen: mitä sitä nyt tällä kertaa taas keksisi. En ole itse kovin suurta stressiä ottanut asiasta: pikkukokin päiväkotiryhmän aikuisille on annettu milloin kukkia, milloin yrttejä, toisinaan skumppapullot. Nurkkiin jääviä koriste-esineitä ei niinkään. Kortti kauniiden kiitosten kera riittää myös oikein mainiosti.

Jos aikaa ja tarmoa riittää, ovat itsetehdyt lahjat aina mukavaa vaihtelua. Karkkifudget esimerkiksi valmistuvat tosi helposti ja nopeasti. Niitä on kiva tehdä myös lapsen kanssa yhdessä. Fudget paloitellaan pieniksi suupaloiksi ja pakataan lasipurkkiin tai vaikka läpinäkyvään pikkupussiin. Kylkeen voi askarrella vielä kortin - meillä tehtiin lapsen käden kuvasta pieni elefantti! :)

Rouhi karkit ja pistaasit kevyesti. Vuoraa noin 25x25cm kokoinen uunivuoka leivinpaperilla ja voitele paperi kevyesti. Levitä pohjalle puolet karkeista ja pähkinöistä.

Mittaa valkosuklaa, kondensoitu maito, sitruunankuoriraaste ja mausteet kattilaan ja anna sulaa miedolla lämmöllä sekoitellen. Maista. Kaada tasainen massa vuokaan karkkien ja pähkinöiden päälle. Painele pinnalle loput pähkinät ja makeiset.

Siirrä vuoka peitettynä jääkaappiin ja anna jähmettyä ainakin pari tuntia tai seuraavaan päivään. Leikkaa karkkifudge palasiksi.

Mitä kuuluu sinun pääsiäisperinteisiisi? Suklaamunia, perhepäivällisiä, pihahommia? 

Meille on muodostunut ystäväporukassa ihana perinne: kokoonnumme joka pääsiäinen mökkeilemään suurin piirtein samalla porukalla. Mökki on yleensä vuokrattu Himokselta, jolloin pääsiäiseen on kuulunut laskettelua, mutta tänä vuonna menemme poikkeuksellisesti Saimaan suuntaan. Mökkipääsiäisiä on takana jo kuusi, tämä vuosi on siis jo seitsemäs laatuaan. Vuosien mittaan on porukka kasvanut lapsella jos toisella, nyt matkaan lähtee yhteensä viisi 2-4-vuotiasta skidiä. Leppoisaa menoa siis tiedossa! :) Mutta vaikka vauhdinpitäjiä on useita, on silti mahtavaa kun voimme porukassa katsoa lasten perään, kokata vuorotellen murkinat koko poppoolle ja nauttia saunat ja viinit lasten uinahdettua.

Ruokapuoli on yleensä hoidettu niin, että kukin jääkaappikunta vastaa yhdestä päivällisestä. On ihanaa, kun jokainen voi vuoron perään astua valmiiseen pöytään! Lounaaksi valmistunee tänä vuonna maailman suurin makaronilaatikko, jolla on tarkoitus ruokkia koko sakki vähintään kahtena päivänä. Mutta, herkkujakin kuuluu toki pääsiäiseen. Lapsille varataan kasa suklaamunia ja ehkä intoudumme myös leipomaan jotain. 

Valmistauduin vähän ennakkoon tuleviin juhlapyhiin ja tein yhden erinomaisen pääsiäisleivonnaisen. Passion-rahkapiirakka on helppo ja nopea, ei-liian-tuhti ja erittäin maukas. Mantelijauhot mehevöittävät pohjan ja passionhedelmä tuo täytteeseen suussa sulavaa makua. Ja nuo pienet suklaamunarakeet ovat vaan niin ihania pääsiäileipomusten koristeita! 

Sulata voi. Mittaa kuivat aineet (vehnäjauhot, matelijauhe, sokerit ja leivinjauhe) kulhoon. Sekoita joukkoon sulatettu voi. Laita 1/4 taikinasta sivuun toiseen kulhoon. Sekoita lopputaikinan joukkoon muna ja kuohukerma. Levitä pehmeä pohjataikina voidellun piirakkavuoan pohjalle ja reunoille. 

Sekoita rahka, kananmuna ja sokerit keskenään. Puolita passionhedelmät ja koverra sisukset täytteen joukkoon. Levitä täyte pohjan päälle. Murustele loppu taikinaseos piirakan pinnalle. Paista 200-asteisessa uunissa noin 25 minuuttia. 

Anna piirakan jäähtyä ja koristele pienillä suklaamunarakeilla. 

Pakkasen marjalokeron pohja alkaa jo näkyä. Pitkä talvi on takana ja marjat ovat huvenneet smoothieihin, puurolautasille ja leivontaan. Pikkukokin lempipuuhaa on jäisten marjojen nakertelu, oma suuni ei kestäisi yhtä kovia ja kylmiä yksilöitä, mutta häntä ei näytä moinen haittaavan. 

Kulutuksesta huolimatta erityisesti puna- ja mustaherukoita löytyy pakkasen uumenista rutkasti. Siksi päätin pyöräyttää herukkapiirakan, josta tällä erää tulikin uunivuoallinen versio herkullisella murupinnalla. Murupaloihin on käytetty sekä puna- että mustaherukoita, toki kaikki muutkin pakkasmarjat käyvät mainiosti. Suosittelen kylkeen vielä vaniljalla maustettua kermavaahtoa, niin johan lähtee maaliskuu maukkaasti käyntiin!

Sekoita kulhossa jauhot, leivinjauhe, sokeri ja suola. Pese sitruuna ja raasta kuorta raastimen pienimmällä terällä jauhojen joukkoon. Leikkaa kylmä voi pienemmiksi kuutioiksi. Nypi voi jauhojen joukkoon nopeasti käsin. Riko joukkoon kananmuna ja sekoita kunnes taikina yhdistyy.

Sekoita jäisiin marjoihin sitruunan mehu ja sokeri. Lisää joukkoon maissitärkkelys.

Painele 2/3 taikinasta leivinpaperilla vuoratun uunivuoan (n. 20x30 cm) pohjalle. Levitä marjaseos tasaisesti pohjan päälle. Murustele loppu taikina viinimarjojen päälle.

Paista 180-asteessa uunin keskitasolla noin 45 minuuttia, kunnes murupinta saa väriä. Anna jäähtyä ja siirrä pariksi tunniksi vielä jääkaappiin hyytymään. Leikkaa paloiksi.

T ä y d e l l i s e t.

En nyt muuta adjektiivia keksi näitä muffinsseja kuvaamaan. Pehmeä banaani ja herkullinen Nutella yhteen kiedottuna - siis ihan parasta. Nutellaa löytyy niin muffinssin pinnalta kuin piilotettuna muffinsin keskelle. Suoraan uunista otettuna Nutella-sydän ihan valuu ensimmäisen puraisun jälkeen, seuraavana päivänäkin maistuu ihanana yllätyksenä muffinssin keskellä.

Bonuksena superhelppo valmistus: simppelit ainekset sekoitetaan keskenään. Valmista puolessa tunnissa. Nutellaa kannattaa ehdottomasti pitää jääkaapin vakiovarusteena, se pelastaa monet herkkua vaativat hetket.

_ _ _ _ _

ps. Testissä uusi vaalea kuvausalusta, mitäs pidät?

Vatkaa huoneenlämpöinen voi ja fariinisokeri vaahdoksi. Lisää kananmunat yksitellen vatkaten. Yhdistä keskenään vehnäjauhot, leivinjauhe ja vaniljasokeri. Soseuta banaanit haarukalla. Lisää jauhoseos ja banaanisose taikinaan. Sekoita tasaiseksi.

Lusikoi taikinaa muffinssivuokien pohjalle, noin puoliväliin saakka. Laita teelusikallinen Nutellaa jokaisen muffinssin keskelle ja lusikoi loppu taikina päälle. Laita vielä nokare Nutellaa jokaisen muffinssin pinnalle. Koristele pinta vetämällä veitsen kärjellä marmorikuvioita taikinan ja Nutellan välille.

Paista muffinsseja 200 asteessa noin 20 minuuttia.

Suomi100-juhlavuosi saatiin juuri päätökseen, mutta siitä huolimatta julkaisen näin tammikuun alkuun kovin sinivalkoisen reseptin. Sinisellä ja valkoisella kuorrutuksella koristellut mustikkakuppikakut ovat varsinainen juhlapöydän kaunistus. Jos sinivalkoisuus ei iske, kuorrutteet voi tietenkin värjätä ihan millä värillä haluat.

Itse mustikkamuffinsi toimii myös sellaisenaan ilman kuorrutetta, se on hurjan mehevä ja maukas. Ja ihan älyttömän helppo valmistaa. Kuorruteissa pidän rahka-/tuorejuustopohjaisista ratkaisuista, joihin on yhdistetty kermavaahtoa, ne ovat sopivan keveitä ja ilmavia. Koristelussa menimme pikkukokin kanssa linjalla "enemmän on paremmin" eli kaikki nonparellit ja rakeet, joita vaan kaapista löytyi ripoteltiin pinnalle.

Mainion maukasta vuoden alkua siis - ei kai tässä nyt mitään herkutonta tammikuuta lähdetä viettämään, eihän? :)

Sulata voi ja anna jäähtyä. Sekoita kuivat aineet keskenään kulhossa. Sekoita sulatettu voi, jogurtti ja munat keskenään toisessa kulhossa. Yhdistä voimunaseos ja jauhoseos. Sekoita taikina tasaiseksi kuitenkaan vatkaamatta sitä. Kääntele lopuksi mustikat taikinaan.

Asettele paperiset vuoat muffinipellille ja jaa taikina vuokiin. Paista 175 asteessa uunin keskitasolla noin 25 minuuttia.

Kun muffinsit ovat jäähtyneet (voit hyvin valmistaa ne vaikka edellisenä päivänä), valmista kuorrutus. Vaahdota kerma. Sekoita joukkoon rahka sekä sokerit. Jaa kuorrutus puoliksi kahteen eri kulhoon. Lisää toiseen muutama tippa sinistä elintarvikeväriä. Lisää väriä varovasti ja sekoita, voit lisätä väriä tarpeen mukaan enemmän.

Pursota osalle muffinseista valkoista kuorrutetta ja osalle sinistä. Koristele nonparelleilla tai muilla leivontakoristeilla.

Näin yli kolmikymppisenä synttäreitä ei enää juurikaan tule juhlittua. Kenties ensi vuonna, kun toinen numero pärähtää vitoseksi. Tai sitten viimeistään seuraavan tasavuosikymmenen kynnyksellä. Saapi nähdä. Mutta vaikka varsinaisia juhlia ei pidetty, sain nauttia silti ihan odottamattoman kivasta synttäriviikonlopusta. Perjantaina vietimme apukokin kanssa harvinaista kahdenkeskistä aikaa keilaamassa ja syömässä. Lauantaina kahviteltiin appivanhempien kanssa ja illalla sain yökylään rakkaan ystävän, jonka kanssa jaettiin juustolautanen, pari viinilasillista, saunatuokio sekä ihanat keskustelut <3 Sunnuntaina vielä laatuaikaa kaupungilla. Ihan huippuviikkis!

Synttärikakkuna toimi tämä ihanuus eli tiikerikakku mascarponella ja vadelmilla kuorrutettuna. Mascarpone mehevöitti kuivakakkutaikinaa herkullisesti ja vadelmat puolestaan raikastivat sitä. Muista, että itse taikinaan voit käyttää ulkomaisia pakastevadelmia, koska ne kuumennetaan, mutta mahdollisten koristevadelmien on hyvä olla kotimaisia. Taikinasta tulee koko pellillinen eli isommallekin porukalle riittää!

Vaahdota pehmeä, huoneenlämpöinen voi ja sokeri kuohkeaksi sähkövatkaimella. Lisää munat yksitellen vatkaten. Yhdistä jauhot, leivinjauhe ja vaniljasokeri. Sekoita jauhoseos ja maito muna-sokerivaahtoon.

Levitä reilut 3/4 taikinasta leivinpaperin päälle uunipellille. Sulata paloiteltu suklaa ja sekoita se loppuun taikinaan. Lusikoi suklaataikina pieniksi nokareiksi vaalean taikinan päälle. Pehmennä mascarpone sekoittamalla sitä hiukan ja lusikoi myös se taikinan päälle. Sekoita ja kuvioi suklaataikina ja mascarpone hieman sekaisin esim. teelusikalla.

Rouhi suklaa veitsellä karkeaksi rouheeksi. Ripottele suklaarouhe ja vadelmat taikinaan. Paista kakkulevyä 200-asteisessa uunissa noin 20 minuuttia.

Koristele halutessasi valmiit kakkupalat tuoreilla tai suomalaisilla pakastevadelmilla sekä tomusokerilla.

Rakastan pullaa kaikissa muodoissaan. Paitsi liian kypsäksi paistettuna, se maistuu suussani turhan kuivalta. Paras pulla on sisältä hivenen tahmea ja taikinainen. Ja tietysti uunituore ja lämmin. Pullaa olisi ihana leipoa useamminkin, mutta ihan puhtaasti ajan ja viitsimisen takia valitsen usein jonkun muun leivonnaisen, kun leipomispuuhiin ryhdyn. Pullataikinan vaivaaminen ja kohottaminen ottaa oman aikansa, ja koska taloudestamme ei löydy yleiskonetta tai vastaavaa, on taikinan alustaminen välillä jopa hikistä puuhaa.

Ihania lapsuusmuistojakin liittyy pullan leipomiseen (ja syömiseen). Äidin korvapuustit, mummin luumupitko. Pullakoneen ihmeellinen hurina ja taikina, jota olisin voinut syödä vatsani kipeäksi. Pullan leipomisessa on jotain suurensuurta kotoista taikaa, jota haluan tietysti jakaa nyt pikkukokillekin. Ja ei kyllä ole mitään niin suloista kuin nuo pikkusormet taikinaan upotettuina! <3

Teimme puolen litran pullataikinan, jonka toisesta puolesta teimme perinteisiä korvapuusteja ja toisesta mustikkaisia lemon curd puusteja. Mustikan ja sitruunan yhdistelmä on hurjan ihana, ja oli hauskaa kokeilla välillä jotain uutta täytettä pullassa.

Ota voi ja kananmuna huoneenlämpöön hyvissä ajoin. Lämmitä maito kädenlämpöiseksi ja sekoita joukkoon murennettu hiiva. Lisää kanamuna, sokeri, kardemumma ja suola. Alusta taikinaan jauhot vähitellen. Lisää pehmeä voi, kun reilu puolet jauhoista on alustettu. Vaivaa kimmoisaksi taikinaksi. Kohota taikinaa peitettynä 30-45 minuuttia, kunnes taikina on kohonnut kaksinkertaiseksi. 

Kaada taikina jauhotetulle pöydälle ja vaivaa ilmakuplat pois. Jaa taikina puoliksi. Kauli taikinapala suorakaiteen muotoiseksi levyksi. Yhdistä lemon curd -tahna ja tuorejuusto ja sekoita. Levitä tahnaa pullalevylle, jätä toiselta pitkältä sivulta 4-5 cm tyhjäksi. Ripottele päälle mustikat.

Kääri levy tiiviiksi rullaksi ja leikkaa siitä veitsellä n. 3-4 cm leveitä viipaleita. Nosta viipaleet leikkuupinta ylöspäin leivinpaperoidulle uunipellille. Voit täyttää myös toisen taikinapuolikkaan samoin tai tehdä siitä toisenlaisia pullia. Kohota puusteja peitettynä 20 minuuttia. Voitele munalla.

Paista pullia 225-asteisessa uunissa noin 10 minuuttia.

Mikäli sitruuna-tuorejuustotahnaa jäi, voit halutessasi kuorruttaa pullat valuttamalla lopun tahnan jäähtyneiden pullien päälle.