Hyvää ja ei-niin-kaunista

Otsikkoa selventääkseni kerron, että tämän chorizorisoton valmistuessa pähkäilin, miten hyvää voi olla ruoka joka ei ole esteettisesti kovin kaunista. Silmä syö vähintään yhtä ahnaasti kuin nenäkin ja siksi ruoan ulkonäkö on usein iso osa koko ruokailuelämystä. Punaisenruskea kastike sekä epämääräisiltä sattumilta näyttävät riisinjyvät ja chorizoviipaleet saivat aikaan mielikuvia, joiden päättelemisen jätän tässä nyt ihan teidän oman mielikuvituksen varaan. Kuola ei siis varsinaisesti hellan ääressä valunut, kun työntelin riisinjyviä eestaas tomaattimehussa.

Totuus (jonka tämäkin risotto vahvistaa) on, että kyllä - ei-niin-kaunis ruoka voi olla todella hyvän makuista. Ei siis ole aina koiraa karvoihin katsominen tai risottoa värin puolesta arvosteleminen. Maku on tärkeintä ja ulkonäkö tulee sen jälkeen. Risotossa ja muutenkin.

Chorizorisotto

neljälle

1 iso sipuli
3 valkosipulinkynttä
2 rkl oliiviöljyä
2 tl paprikajauhetta 100 g hyvää chorizoa
2 rkl tuoretta timjamia
4 dl risottoriisiä
4 dl valkoviiniä
7-8 dl tomaattimehua
50 g voita
parmesaania raastettuna

Silppua sipuli ja valkosipuli. Kuumenna öljy pannussa. Paahda paprikajauhetta hetki pannulla ja lisää sipuli ja valkosipuli. Kuullota sipulit. Lisää pilkottu chorizo sekä hienonnettu timjami. Kääntele hetki. Lisää vielä riisit ja kuullota, kunnes riisit muuttuvat hieman läpikuultaviksi.

Lisää valkoviini parissa erässä koko ajan sekoittaen. Kun viini on imeytynyt, lisää tomaattimehu useammassa erässä koko ajan sekoittaen. Lisää seuraava mehuerä aina vasta kun edellinen on lähestulkoon imeytynyt riisiin.

Kun neste on imeytynyt riisiin, mutta riisi on vielä hieman al dente, lisää joukkoon voi ja raastettu parmesan. Sekoittele, maista ja notkista tarvittaessa vielä tilkalla tomaattimehua. Tarjoile timjamilla koristeltuna.