Totesin tämän ruoan myötä, että olen tarjonnut pikkukokille liian vähän parsakaalia. Neiti (ja apukokki tosin myös) työnteli parsakaalin nuppujaan lautasella edestakaisin kuin jossain lautapelissä ja näytti varsin nyreältä. Itse taas olin lähes taivaissa kasvisten ja lohen maustamisessa käytetystä parmesan-sitruunaöljystä! Aivan ihanaa! Olisin voinut napsia kanssaruokailijoiden kasviksetkin nassuuni. Tyydyin kuitenkin syöttämään kolmevuotiaallemme pieniä paloja parsakaalia piilotettuna lohen ja perunan väliin. Haa, täydestä meni!

Pikkukokki toivoo edelleen välillä syöttöapua, ilmeisesti pelkkä suun avaaminen on paljon rattoisampaa kuin rankka haarukan käyttö. Usein ruokaa saa näin menemään kurkusta alas paljon paremmin kuin yksin syödessä. Myös näitä outoja ja epäilyttäviä raaka-aineita, kuten parsakaalia. :)

Sitruunainen parmesan-lohipelti

6 perunaa
2 rkl oliiviöljyä
1 parsakaali
1 pieni purjo
1 sitruuna
600 g lohifileetä
1 tl suolaa 

mausteöljy
2 dl raastettua parmesania
1 sitruunan kuori raastettuna
1/2 sitruunan mehu
2 valkosipulin kynttä
1 dl oliiviöljyä
suolaa
mustapippuria 

Valmista ensin mausteöljy. Raasta parmesaani ja pese sitruuna. Raasta parmesanin joukkoon sitruunan kuori ja purista mehu. Kuori ja hienonna valkosipuli joukkoon. Lisää öljy ja mausteet ja sekoita ainekset keskenään.

Pese ja viipaloi perunat reilun sentin levyisiksi viipaleiksi. Laita perunaviipaleet isoon uunivuokaan tai uunipellille ja valuta päälle oliiviöljyä. Esikypsennä perunoita 200-asteisessa uunissa noin 10 minuuttia.

Paloittele parsakaali kukinnoiksi. Halkaise, huuhdo ja paloittele purjo reiluiksi paloiksi. Huuhdo ja viipaloi sitruuna. Leikkaa lohifilee haluamasi kokoisiksi annospaloiksi ja ripottele paloille suolaa.

Ota perunat uunista ja sekoita niiden joukkoon parsakaali, purjo ja sitruunaviipaleet. Sekoita noin 2/3 parmesaani-sitruunaöljystä kasviksiin. Nosta lohipalat kasvisten päälle ja valuta loppu mausteöljy niiden pinnalle. Jatka paistamista noin 20 minuuttia, kunnes lohi ja kasvikset ovat kypsiä. Koristele halutessasi tuoreella tillillä tai persiljalla. Tarjoile kylkeen jogurttikastiketta (turkkilaista / kreikkalaista jogurttia, sitruunan mehua, yrttejä, suolaa ja pippuria).

Tästä päivitysrumbasta johtuen maanantaille suunniteltu muistelupostaus jäi vähän jalkoihin, joten muistellaan nyt sitten perjantaina. Se tuskin haittaa ketään. Kaikkea kivaa ja keväistä osui tähän koontiin, nappaa oma suosikkisi muistiin. Seuraava muistelumaanantai tuleekin sisältämään sitten jo kuusi vuotta ja kuusi muistelua. Ihan parin päivän päästä blogi viettää nimittäin synttäreitä.

6 v - eskari-iässä siis! :)

Viime äitienpäivänä leivoimme ensimmäistä kertaa oikein kunnolla yhdessä pikkukokin kanssa. Siitä lähtien leipomishetket ovatkin olleet meidän yhteistä laatuaikaa. Saan neidin aina seurakseni auttamaan, kun kaivan jauhot, munat ja sokerit esiin. Esimaistelu hoidetaan ammattimaisesti ja taikinakulhot päätyvät pesukoneeseen perusteellisesti puhdistettuna (eli nuoltuna). Pikkuleipurin raparperikakku maistuu keväältä, sitä valmistamme mekin taas kunhan nuo oman pihan raparperit vielä hieman kasvavat (kiitos kylmän kevään, raparperi on vielä lähes poikanen).

Ohje täällä.


Koska grillikausi on vasta aluillaan, meillä paistuu makkara grillissä lähes joka viikko. Apukokki on suuri grillimakkaran ystävä, mutta ei kaipaa makkaran kylkeen muuta kuin perinteisen sinapin. Minulle taas makkaraillallinen pitää sisällään muutakin kuin mausteet, joten koitan loihtia nopeasti jotain salaatin tapaista kylkeen. Ihan parasta makkaran kaveria on mielestäni perunasalaatti, sitä vaan ei ihan tuosta noin taiota. Täytynee alkaa keittämään pottuja aina jääkaappiin valmiiksi, niin saan loihdittua perunasalaatit kun apukokin grillimakkarahammasta alkaa kolottaa. Tämä kesäinen perunasalaatti on ihan ykkönen, ei turhaa majoneesimössöä, vaan kevyttä ja yrttistä.

Ohje täällä.


Oijoijoijoi!! Jo toinen raparperiherkku tähän settiin! Raparperi-mansikka crumble on nii-in taivaallisen ihanaa, että voisin syödä sitä läpi koko kesän. Jos et ole vielä kokeillut, niin tee tänä kesänä. Tai mielellään nyt heti.

Ohje täällä.


Neljän vuoden takainen banaanikakku oli ihka ensimmäinen laatuaan minun keittiössä. Hurahdin sen makuun (ja tuoksuun) ihan täysin. Banaanikakkuja olen tehnyt tämän jälkeen monesti ja itse asiassa yksi uusi on suunnitteilla tällekin viikonlopulle. Katsotaan päätyykö sen resepti blogiin.

Ohje täällä.


On pakko tunnustaa, että vaikka tiedän hurjan monta reseptiä kuivuneen leivän uudelleenkäyttöön ja rakastan kaikenlaisia krutonkeja ja valkosipulileipäsiä, olen järkyttävän huono tekemään viimeisen käyttöpäivän ylittäneistä leipäsistä mitään. En vaan kertakaikkisesti muista (tai jaksa). Onneksi nykyäään leipähävikkimme on maltillistunut, koska pikkukokki on hurahtanut hapankorppuihin (ja me vanhemmat ehkä vähän siinä samalla myös), joten emme enää hamstraa leipää vaan syömme leivän loppuessa parit korput iltapalaksi. Olen kuitenkin joskus jakanut tämän mainion ruisleipägrissinien ohjeen, jota ehdottomasti kannattaa käyttää, jos kuivunutta ruisleipää kaapista löytyy. Tee niinkuin sanon, vai miten se nyt meni...

Ohje täällä.

Ihanaa kesäistä perjantaita!

Jos kaipaat viikonlopulle jotain pientä ja nopeaa makeaa, niin kokeilepa pyöräyttää nämä herkulliset Nutella-juustokakkuset kupissa. Ei paistamista, vaan pelkkä lasiin kokoaminen. Pohjaksi Oreo-keksejä, täytteeksi Nutellalla maustettua tuorejuustoa. Päälle voit halutessasi kasata vielä vaikka marjoja, jos kaipaat vähän raikkautta. Ohje löytyi Sweet Food O'Mine -blogista.

Me testasimme näitä eräällä brunssilla, ja voi miten hyvin toimivat myös brunssin jälkkärinä! Tästä satsista tulee 4-6 kupposta, riippuu miten isoja annoksia haluat tehdä.

Nutella-juustokakkuset kupissa

pohja
1 pkt (154 g) Oreo-keksejä (kokeile uutta mintun makuista Oreo-keksiä)
40 g voita

täyte
200 g maustamatonta tuorejuustoa
2 dl huoneenlämpöistä Nutellaa
2 dl kuohukermaa

koristeluun
1 dl kuohukermaa
suklaata

Murskaa keksit ja sulata voi. Yhdistä voi keksimurskaan. Jaa keksimurska lasien pohjalle ja painele kevyesti. Nosta lasit jääkaappiin siksi aikaa kun valmistat täytteen.

Vatkaa tuorejuusto ja huoneenlämpöinen Nutella sähkövatkaimella tasaiseksi seokseksi. Vatkaa kerma vaahdoksi ja kääntele se Nutella-seokseen. Lusikoi täyte pursotuspussiin ja leikkaa isohko reikä pussin kulmaan. Pursota seos laseihin. Nosta kupit jääkaappiin tekeytymään muutamaksi tunniksi.

Vatkaa kerma vaahdoksi ja pursota täytteen päälle ennen tarjoilua. Raasta suklaahippuja koristeeksi.

Onpas taas kulunut tovi jos toinenkin siitä, kun viimeksi leivoin sämpylöitä. Taitaa jopa olla, että edelliset sämpyläni ovat olleet nämä edellisjoulun bataattilaatikkojämistä leivotut bataattisämpylät. Tällä kertaa käytin sämpylöihin kesäkurpitsaa. Näyttää siis siltä, että tykkään lisätä leipätaikinoihini kasviksia! Kasvisraasteet ja -soseet tuovatkin juuri sopivaa mehevyyttä leipään, ja vain taivas on rajana sille, mitä kaikkea esimerkiksi sämpylöihin voi lisätä. Perinteiset porkkanat ja perunat sopivat totta kai, samoin vaikkapa lanttu, palsternakka ja punajuuri. Ja voisihan sitä kokeilla vaikkapa tomaattimurskaa tai silputtua lehtikaalia!

Unohdin kokonaan lisätä sämpylöihin öljyä, jota pohjana käyttämässäni reseptissä oli. Näistä tuli kuitenkin oikein maukkaita ilman sitäkin, joten jätin öljyn pois omasta ohjeestani. Sämpylöitä tuli ahmittua ensimmäisenä iltana niin monta, että ihan ähkyksi meni. Pari seuraavaa iltaa mussuttelimme näitä vielä, sen jälkeen menevät sen verran kuivaksi että loppusatsi kannattaa pakastaa.

Kesä ja  kesäkurpitsakausi - olen valmis! Näitä voisin leipoa vaikka kuinka ison kasan.

Kesäkurpitsasämpylät

12-14 sämpylää

3 dl kesäkurpitsaraastetta
3 dl vettä
25 g hiivaa
1 tl suolaa
1 rkl siirappia
6 dl hiivaleipäjauhoja
3-4 dl vehnäjauhoja

pinnalle
siemeniä

Raasta kesäkurpitsa. Liuota hiiva kädenlämpöiseen veteen. Lisää suola, siirappi ja raaste. Alusta taikinaan jauhoja, kunnes saat pehmeän ja kimmoisan taikinan. Anna taikinan kohota peitettynä kulhossa 30-45 minuuttia.

Vaivaa taikina jauhotetulla pöydällä ja jaa se 12-14 osaan (riippuen kuinka suuria sämpylöitä haluat). Pyörittele taikinapalat sämpylöiksi. Nosta sämpylät leivinpaperin päälle uunipellille ja kohota peitettynä noin 15 minuuttia. Tee pienet viillot sämpylöiden pintaan, sipaise vedellä ja ripottele päälle siemeniä.

Paista 200-asteisessa uunissa noin 15 minuuttia.

Viikonloppuna juhlitaan meitä äitejä! Perinteisesti äideille on kannettu aamulla kakut ja kahvit sänkyyn, meillä taitaa vielä mennä niin, että leivomme sunnuntaina pikkukokin kanssa kakun yhdessä. Tämä sopii minulle enemmän kuin hyvin. Äitienpäivän aamun herätykseksi riittää pusut ja halit, kahvinkin juon kyllä mielummin pöydän ääressä. Taitaa sieltä olla kuitenkin joku pikkusormin väkerretty kortti olla tulossa, saas nähdä mitä muuta. :)

Jos kakkuideat ovat vielä hakusessa, tässä koottuna muutamia suussasulavia kakkuja, joista ilahtuu varmasti äiti kuin äiti.

Olen aina tykännyt juhlien järjestämisestä. Kun oman iskän tasavuosien juhlapäivä lähestyi, oli selvää että hänelle järjestetään juhlat. Iskä ei niin ikävuosiensa juhlimisesta välitä, mutta kylläkin juhlimisesta noin yleensä. Iskältä ei lupaa kyselty, vaan ilmoitettiin pari viikkoa ennen juhlapäivää, että pippalot on tulossa ja vieraat muuten myös eli toivottavasti myös juhlakalu pääsee paikalle. Ja pääsihän hän, onneksi.

Meillä oli oikein rennot kekkerit lauantaina. Aurinko helli täysillä, pihalla oli jopa helteisen kuuma. Juhlapaikkana toimi Merimaskun Apaja, viehättävä vanha punainen tupa meren äärellä. Ruokailun ajan pihalla viihdytti trubaduuri kitaroineen, ladon vieressä sai käydä kuvauttamassa itsenä tee se itse -photoboothissa, johon hain kuvausrekvisiittaa Tigerista ja illalla lämpesi sauna halukkaille.


Ruoat onnistuivat myös hyvin. Tarjolla oli hodaribuffet, maailman helpoin ja rennoin juhlatarjottava. Tein hodarisämpylät itse tällä ohjeella. Lisäksi oli tietysti nakkeja, erilaisia sooseja (mm. avokadodippiä ja fetatahnaa) ja härpäkkeitä sekä tonnikala-pastasalaattia ja coleslawta. Myöhemmin tarjolle laitettiin hurmaavaa vadelmamutakakkua sekä aivan taivaallista mustikkamarmoroitua rahka-juustokakkua. Tein kummatkin kakut noin 1,5-kertaisena alkuperäiseen ohjeeseen verrattuna, sillä kakkuvuoat olivat 28-senttisiä. Kahdesta kakusta riitti erinomaisen hyvin noin 20-henkiselle juhlaväelle.

Tällä kertaa mentiin siis kaikissa tarjoiluissa tutuilla ja turvallisilla vaihtoehdoilla eikä lähdetty kokeilemaan mitään uutta. Hyvä niin, vähensi juhlanjärjestäjän stressitasoa huomattavasti.


Loppuillasta pöytään ilmestyi sitten Napue Gin -piste karpaloineen ja rosmariinin oksineen. Ihan hyvin maistui sekin juhlijoille! :)

Taas kerran totesin, että kyllä se juhlien järjestäminen vaan on kivaa. Kun näkee, että vieraat viihtyvät ja erityisesti tällä kertaa, kun sai järjestää bileet omalle iskälle, vielä vähän noin niin kuin yllätyksenä. Onneksi olkoon vielä iskä - ikinuori seuramies, maailman huonoin kokki, seilaaja merten, automies henkeen ja vereen sekä paras mahdollinen isä! <3