Jaksaa se vanhakin asukas vielä sisustaa! :)

Takana on kaksi ja puoli vuotta asumista nykyisessä kodissa ja vihdoin saimme myös makuuhuoneen epämääräiseen "työkulmaukseen" vähän uutta ilmettä. Työkulmauksessa ei tosin töitä ole päivääkään tehty, vaikka se siihen alunperin suunniteltiin...

Tauluhylly on hankittu Ikeasta ja sitä koristaa nyt ensi hätään kaksi taulua sekä sekä pari Iittalan tuikkulyhtyä. Thaimaasta otettu kuva muistuttaa parin vuoden takaisesta reissusta ja siskon taiteilema työ tietysti ihanasta ja lahjakkaasta siskosta!


 Ja sitten se realiteetti...


Työpisteemme on tv-piste.

Hieno se tauluhylly silti on! :)

Viikonloppuaamujen ehdotonta aatelia. Aurinko, aamukahvi ja herkkumunakas! Ihanan rauhallinen herätys verhojen välistä pilkahtaviin auringonsäteisiin, kahvipannun porina ja päivä täynnä kivoja juttuja. Aamupalamunakkaaseen on parin kananmunan lisäksi piilotettu vähän sipulia, ilmakuivattua kinkkua, aavistus paprikaa sekä kourallinen persiljaa. Rouhaisu suolaa ja mustapippuria päälle.

Vain Hesari puuttuu.

Pahoittelen, jos seuraava viikko tulee olemaan blogissa melko hiljainen. Bloggaajan talviloma on nähkääs alkanut, ja sitä vietetään kaukana tietokoneista ja nettiliittymistä. Näin ainakin toivon :) Pari juttua varastosta löytyy, joten jos kuitenkin eksyn jossain skimbailun ja after skin välissä koneen ääreen, niin saatan muistuttaa olemassaolostani.

Itse talvilomakuulumisia luvassa sitten pääsiäisen jälkeen!

Aurinkoa ja lämpöä viikkoonne! :)

Tiedän, tiedän. Rahka on terveellistä ja silleen. Paljon proteiinia ja kaikkea muuta ihanaa ja ihmiskeholle hyvää. Aamupalana ja välipalana vaan rahkapurkki eteen ja marjoja/ananasta/hunajaa/leseitä/banaania/raejuustoa/muuta-yhtä-terveellistä kylkeen.

Olen yrittänyt ja testannut, maistellut ja tunnustellut, mutta ei kun ei. Rahka ei vaan uppoa sellaisenaan, vaan alkaa tökkimään jo kolmannen lusikallisen jälkeen. Ei auta vaikka kuinka toistelisin pässäni mantraa: "Tämä tekee minulle hyvää. Tämä on terveellisempää kuin se ihana mansikkajugurtti. Tästä saan energiaa lounaaseen saakka."

Olen siis luovuttanut ja todennut, että minun rahkani nyt vaan tarvitsee kumppanikseen sen kermavaahdon tai muun makeutusaineen. Ei auta. Se on jälkiruoka ja piste.

Ei kai se proteiini sieltä silti mihinkään katoa? :)

Vadelma-limerahka

2 dl kuohukermaa
2,5 dl maitorahkaa
2 tl vaniljasokeria
200 g vadelmia
1 lime

Sulata vadelmat jääkapissa tai huoneenlämmössä (mikäli käytät pakastevadelmia). Vaahdota kuohukerma ja lisää joukkoon maitorahka. Mausta rahkaseos vaniljasokerilla. Lisää vadelmat. Raasta pestyn limen kuorta joukkoon ja purista myös limen mehu mukaan.

Koristele halutessasi rouhitulla suklaalla tai suklaakeksillä.


Pakko muuten vielä muistuttaa, että mikäli satut jostain syystä ostamaan ulkomaisia pakastevadelmia, muistathan, että niitä tulisi käyttää vain kunnolla kuumennettuina. Ulkomaisten pakastevadelmien epäillään aiheuttaneen toistuvia norovirusepidemioita ja tänä talvena myös mahdollisesti tartuttaneen Hepatiitti A-virusta. Ulkomaista alkuperää olevia pakastemarjoja tulisi kuumentaa kauttaaltaan vähintään 5 minuutin ajan 90 asteessa tai keittää 2 minuutin ajan.

Pieni elintarviketurvallisuusinfo siis vielä tähän loppuun! :)

Jipii, uusi herkkupasta on löytynyt! Kävin lauantaina pitkästä aikaa Stokkan Herkussa kiertelemässä ja ihastelemassa ja käteen tarttui yksi chorizo-käärö sekä paketillinen pipe-pastaa. Näistä aineksista syntyi hurmaava pasta-annos, josta ei makua, potkua ja pehmeyttä puutu. Tämä jää meidän vakioherkuksi!

(Niin, ja onneksi selvisin sieltä Herkusta ulos ilman tämän suurempia heräteostoksia! Siinä on kauppa, jossa voisin kierrellä ja shoppailla vaikka kuinka pitkään. Ja huventaa kiitettävästi pankkitilin saldoa.)

Chorizo-tomaattipasta

1 sipuli
2 valkosipulinkynttä
chorizomakkaraa
kourallinen kirsikkatomaatteja
1 prk chili-tomaattimurskaa
(suolaa)
mustapippuria
kuivattua timjamia
kuivattua oreganoa
chilirouhetta

pastaa

basilikaa
parmesanjuustoa

Pilko sipulit ja kuullota niitä hetki pannulla. Lisää joukkoon viipaloitu chorizo ja paista kunnes makkarat alkavat saada väriä. Chorizosta irtoava rasva värjää koko pannullisen sipuleineen ihanan punaiseksi. Lisää puolitetut kirsikkatomaatit ja kääntele seosta hetki. Kaada mukaan tomaattimurska ja mausta mustapippurilla, timjamilla, oreganolla ja chilillä sekä ripauksella suolaa (chorizo on melko suolaista, joten suolaa ei kannata lisätä kovin paljon). Anna hautua muutaman minuutin ajan.

Keitä samalla haluamasi pasta reilusti suolalla maustetussa vedessä. Jätä pasta al denteksi eli jätä riittävästi purutuntumaa pastaan. Tätä pipe-pastaa keitin vajaat 10 minuuttia. Olipa muuten kivaa vaihtelua perinteiselle spaghetille ja pennelle, joita yleensä meidän keittiöstä löytyy!

Lisää lopuksi kastikkeeseen hienonnettua basilikaa ja yhdistä kastike valutetun pastan kanssa. Tarjoa pasta-annos reilulla kasalla parmesania. Tuoretta ciabattaa ja oliiviöljy-balsamicodippiä viereen ja... ah, delizioso!!

Ruokajuomaksi suosittelen - taas kerran - olutta. Suolaisen maukas chorizo ihan huutaa sitä kaverikseen :) Kokeile vaikka Hartwallin Gourmet-oluita, jotka sopivat erityisen hyvin juuri ruokaoluiksi.

Vieläkö muistatte muutaman kuukauden takaisen To Cook -listani? Hihii, voin taas ylpeänä ruksia yhden uuden asian listalta pois.

Tein nimittäin Vierumäen viikonloppuna nauttimastamme sitruuna-mascarponerisotosta innostuneena elämäni ensimmäistä risottoa. Ja olin niiiiin iloinen ja ylpeä, kun sain sen onnistumaan! Ohjeen bongasin Kodin kuvalehdestä, mutta jotta perheen lihansyöjäkin saatiin houkuteltua vihreän risoton pariin, lisäsin ohjeeseen myös hieman pekonia.

Ainahan risottoon parit pekonisiivut passaa, eikö?

Vihreä risotto pekonilla

4 hengelle

1 pieni sipuli
350 g (noin 4 dl) arborioriisiä
1/2 dl oliiviöljyä
1 dl valkoviiniä
noin 1 l kuumaa liha- tai kasvislientä
1/2 sitruunan mehu
1-2 dl vastaraastettua parmesaania
3 rkl voita
suolaa ja mustapippuria

1 pkt pekonia
400 g vihreitä kasviksia, kuten herneitä, herneenpalkoja tai edamamepapuja
1 dl hienonnettuja yrttejä, kuten ruohosipulia ja lehtipersiljaa

Kuori ja hienonna sipuli. Kuullota sitä muutama minuutti keskilämmöllä pannulla öljyssä. Lisää riisi ja paista käännellen, kunnes riisi muuttuu hieman läpikuultavaksi. Kaada pannulle viini ja sekoittele, kunnes viini imeytyy riisiin.

Ja sitten lähdetään hommiin! Pidä risottopannu keskilämmöllä, ei liian kuumalla. Lisää joukkoon kuumaa liha- tai kasvislientä kauhallinen kerrallaan. Sekoittele ja kääntele rauhassa ja lisää seuraava kauhallinen aina vasta kun edellinen on lähes kokonaan imeytynyt riisiin. Tämä vaatii kärsivällisyyttä ja aikaa - lasillinen viiniä on hyvä ottaa kaveriksi tähän hommaan :)

Laita tässä välissä pekonit paistumaan joko toiselle pannulle tai uunivuokaan n. 200-asteiseen uuniin. Keitä kattilassa kasvikset vähässä, suolalla maistetussa vedessä. Herneet ja palot kypsyvät noin 2-3 minuutissa. Valuta vesi pois ja mausta suolalla ja pippurilla. (Pekonien ja herneiden valmistus on tosin hyvä delegoida apukokille, sillä itsehän olet tiiviisti kiinni risoton sekoittelussa. Toinen käsi kauhalla ja toinen viinilasilla.)

Kypsennä vielä koko ajan sekoitellen muutamasta minuutista viiteentoista minuuttiin, riippuen siitä miten nopeasti olet lihaliemen saanut riisin joukkoon imeytettyä. Maista risottoa kypsennyksen loppuvaiheessa. Riisissä saa olla vielä hieman purutuntumaa jäljellä. Kypsä risotto on löysähköä, ja riisinjyvät ovat vielä erillään.

Lisää kypsään risottoon sitruunanmehu, parmesaani ja voi. Mausta pippurilla ja suolalla (liha- ja kasvisliemi ovat valmiiksi suolaisia, joten suolan määrää kannattaa maistella).

Yhdistä risoton joukkoon kasvikset sekä hienonnetut yrtit. Lusikoi lautaselle ja asettele päälle vielä muutama pekosiivu ja iso kasa raastettua parmesaania.

Nauti herrrrrkullisen valkoviinin kera!!

"Ehkä täydellisin omenapiirakka mitä tiedän - pehmeä, sopivan makea ja hivenen kirpakka."

Näin lukee reseptikirjaani kopioidussa lehtileikkeessä, jonka kyljessä komeilee tämän rahka-omenapiirakan ohje. Lausahduksen on ymmärtääkseni sanonut piirakkareseptin kehittäjä. Ohje on ollut mukana lehden järjestämässä reseptikilpailussa, jossa rahka-omenapiirakka on voittanut toisen sijan. Onko kyseessä ollut piirakka-, omena-, jälkiruoka- vai mikä reseptikisa - en tiedä. Mutta sen haluaisin tietää, mikä resepti tämän piirakkaohjeen on kisassa voittanut.

Sen on täytynyt olla aivan erityisen erinomainen.

Yhdyn nimittäin täydestä sydämestäni lausahdukseen. Ehkä täydellisintä omenapiirakkaa, jota olen koskaan maistanut. Saati tehnyt.

Rahka-omenapiiras

125 g voita
4 dl vehnäjauhoja
2 dl sokeria
1 rkl vaniljasokeria
1 tl leivinjauhetta
1 tl ruokasoodaa
1 dl kermaviiliä
1 muna

täyte
2-3 omenaa
1 tl kanelia
200 g maitorahkaa
1 dl sokeria
1 tl vaniljasokeria
1 muna

Sulata voi. Yhdistä jauhot, sokerit, leivinjauhe ja sooda. Sekoita sula voi kuivien aineiden joukkoon. Jaa seos puoliksi kahteen eri kulhoon. Toisesta tulee pohjataikina, toinen jää muruseokseksi kakun päälle.

Lisää pohjataikinaan kermaviili ja muna. Sekoita hyvin. Levitä löysähköksi jäävä taikina voideltuun piirakkavuokaan.

Kuori ja viipaloi omenat. Asettele viipaleet taikinapohjalle ja ripottele päälle kanelia.

Sekoita maitorahkaan sokerit ja muna. Kaada täyte omenien päälle. Levitä viimeiseksi piiraan päälle vielä muruseos. Paista 200-asteisen uunin keskitasolla 30-40 minuuttia.

Tarjoa kylkeen vaniljakastiketta tai -jäätelöä!

Lauantai-ilta kotona, pitkästä aikaa. Onpa ihanaa!

Siivoilun, ulkoilun ja kokkailun täyteinen päivä on aikasta kiva päättää sohvalla löhöillen, juustolautasen äärellä. Aurajuustoa, chilistä ja välimerellistä goudaa, viikunahilloa, keksejä ja sellaista. Ja vähän viiniä tietty :)

Eipä mulla muuta nyt, jatkan laiskottelua. Leppoisaa lauantai-iltaa!!

Heheh, en tiedä miksi, mutta tätä annosta valmistaessa tuli olo kuin olisin ollut kokkina ravintolassa. Tai vähintään Master Chef -keittiössä! Eikä siis todellakaan siitä syystä, että parmesankanan valmistaminen olisi ollut jotenkin vaikeaa tai vaatinut jotain erityisiä ruoanvalmistustaitoja. Ei todellakaan! Helppoa kuin mikä ja kokkisamaistuminen pelkästään positiivista :) Ehkä ravintolafiilis johtui siitä, että annokseen tuli niin monta erillistä komponenttia. Kanat paistinpannulla, yrtit sauvasekoittimessa, perunat kattilassa ja porkkanat toisessa. Tomaattikuutiotkin aseteltiin erikseen. Ei voinut käyttää yhden vuoan taktiikkaa, ei.

Tai sitten tunsin oloni ammattimaisemmaksi vain, koska onnistuin tekemään lautaselle tuon fiinin kastikevanan :)

Parmesankanan ohjeen löysin sekä Sivumaku- että suolaa & hunajaa -blogista ja ohje onkin aika tarkka kopio niistä. Kiitos ja kumarrus vaan sinne erinomaisesta reseptistä!

Parmesankana basilika-persiljaöljyllä

kahdelle

2 broilerin rintafileetä
suolaa
mustapippuria
1 dl korppujauhoja
3 rkl parmesania raastettuna
2 rkl pinjansiemeniä rouhittuna
1/2 tl chilirouhetta
1 valkosipulin kynsi
1/2 sitruunan kuori
1 kananmuna
2 rkl vehnäjauhoja
öljyä

1 tomaatti

Yrttiöljy
puoli ruukullista basilikaa
kourallinen lehtipersiljaa
loraus sitruunan mehua
suolaa
mustapippuria
loraus oliiviöljyä

Kannattaa aloittaa ensi yrttiöljystä. Soseuta kaikki aineet sauvasekoittimella tasaiseksi seokseksi. Maista ja lisää mausteita tarpeen mukaan.

Nuiji broilerifileet ohuemmiksi kelmun alla. Mausta suolalla ja pippurilla. Sekoita yhteen korppujauhot, raastettu parmesan, rouhitut pinjansiemenet, chilirouhe, hienonnettu valkosipulin kynsi sekä sitruunan kuori. Vatkaa kananmunan rakenne rikki.

Asettele kolmelle erilliselle laakealle astialle: 1. vehnäjauhot, 2. vatkattu kananmuna, 3. korppujauhoseos. Pyöräytä broilerifileet ensin vehnäjauhoissa, sitten kananmunassa ja vielä lopuksi korppujauhe-parmesanseoksessa.  Paista fileet pannulla reilussa öljyssä kauniin ruskeiksi.

Tarjoa parmesankanat yrttiöljyn sekä tomaattikuutioiden kera.


Parmesankanan kavereina tarjottiin vielä oliiviöjyllä, suolalla, pippurilla ja lehtipersiljalla maustettuja perunoita sekä basilikaporkkanoita. Yrttiöljystä ylijääneet yrtit siis hyötykäyttöön. Basilikaporkkanat valmistuivat nopeasti keittämällä, ja lopuksi heitin houkkoon vähän voita, suolaa, pippuria ja silputtua basilikaa. Namnammm...

Kaiken tämän hurjan urheilun vastapainoksi tarvittiin toki myös hyvää ruokaa ja juomaa :) Lauantaina saimme ulkoilun jälkeen lounaaksi aivan ihanaa sitruuna-mascarponerisottoa. Päälle chili-katkarapuja. Slurp, miten hyvää! Evätkä nuo valkoviinitkään tietenkään hullummalta maistuneet... :)

Näillä eväillä onkin kiva taas tarttua uuteen alkavaan viikkoon. Ja hei, eka päivä jo takana, enää muutama edessä!

Pikaiset terkut kotisohvalta! Flunssa sai kun saikin otteen, mutta koitan taistella vastaan mustaherukkamehun, nenäkannun, desinfiointitablettien ynnä muiden dropsien kera :) Tänään olisi tarkoitus suunnata Vierumäelle hiihtelemään, pelailemaan ja mökkeilemään - saa nähdä jääkö pelkäksi mökkeilyksi mulla...

Sain tällä viikolla uuden puhelimen, Lumia 820:n, jonka käyttöä harjoittelen nyt kovasti (vanha luurini kun ei ollut kosketusnäyttöä saati älypuhelinta nähnytkään). Tässä muutamat pikaiset kuvat kotikulmilta uudella Lumialla otettuna. Harjoittelua vaatii vielä tuo kännykkäkuvaaminen, mutta ihan hyvältä tuntuu Lumian kameran laatu! Nyt ei tarvitse siis ihan aina kantaa järkkärikameraa mukana, kun puhelimellakin saa ihan kelpo kuvia.

Ruokakuvailu on kyllä vielä testaamatta... :)