torstai 28. toukokuuta 2015

Kesäinen perunasalaatti


Karkeasti jaoteltuna on olemassa kahdenlaisia perunasalaatteja. Vaaleita majoneesipohjaisia salaatteja (ja tähän luen siis mukaan majoneesin lisäksi kaikki muutkin vaaleat kastikepohjat, kuten kermaviilit, jugurtit ja smetanat) sekä kevyitä öljypohjaisia salaatteja. Kummatkin aivan erinomaisia. Alunperin liputin noiden majoneesipohjaisten perunasalaattien puolesta mutta nyt olen vähän kääntämässä kelkkaani. Koska perunasalaatti on minusta ennen kaikkea kevätkesään sopiva ruoka, kevyempi versio on alkanut miellyttää yhä enemmän. Kumpikin toki käy ja kumpaakin syön ilolla ja suurella ruokahalulla. Kuten niin montaa muutakin ruokaa. :)

Tällä kertaa valmistimme öljypohjaista perunasalaattia, jossa makua tuovat yrtit, pistaasipähkinät, parmesaani ja valkosipuli. Perunan kavereina salaatissa kulkevat herneet ja keitetty kananmuna. Näillä eväillä alkoi kesäfiilis pikkuhiljaa tarttua. Vielä kun tuon salaatin saa valmistettua uusista perunoista niin avot! Kesä on täällä.

Kesäinen perunasalaatti


n. 800 g perunoita
2 dl herneitä
1 dl hienonnettua persiljaa
1 dl hienonnettua basilikaa
1 dl kuorittuja pistaasipähkinöitä
2 valkosipulinkynttä
1 dl parmesaaniraastetta
2 dl oliiviöljyä
1/2 tl valkoviinietikkaa
suolaa
mustapippuria
2 kananmunaa

Keitä perunoita 15-20 minuuttia niin, että ne ovat lähes kypsiä mutta eivät halkeile. Valmistele perunoiden kiehuessa muuta ainekset. Keitä kananmunat. Jos käytät pakasteherneitä, kiehauta ne nopeasti (n. 1/2 min) kiehuvassa vedessä. Hienonna basilika ja persilja. Rouhi pähkinät kevyesti. Pilko valkosipulinkynnet ja raasta parmesaani.

Sekoita tarjoilukulhon pohjalle basilika- ja persiljasilppu, pähkinärouhe, parmesaaniraaste, valkosipuli, oliiviöljy ja valkoviinietikka. Pilko keitetyt perunat muutamaan osaan ja kaada ne lämpimänä tarjoilukulhoon yrttiöljyn päälle. Lisää joukkoon myös herneet. Kääntele kastike varovaisesti perunoihin ja mausta suolalla ja pippurilla. Leikkaa kananmunat neljään osaan ja asettele perunasalaatin reunoille. Koristele perunasalaatti vielä muutamalla yrtillä.

maanantai 25. toukokuuta 2015

Hyvä lounas, parempi jaksaminen


Olen ollut pois töistä nyt tasan vuoden. Ensin äitiysvapaalla, sitten kesä- ja talvilomaputkessa ja nyt hoitovapaalla. Olen nauttinut kotona olosta vauvan kanssa todella paljon, mutta on ainakin yksi asia, mitä työelämästä kovasti kaipaan. Lounaat. Valmiiseen pöytään istuminen. Se, ettei itse tarvitse aina pohtia mitä lounaaksi tekisi. Aikuinen lounasseura.

Lounaalla on iso vaikutus jaksamiseen ja työtehokkuuteen niin työelämässä kuin tässä kotiäidin työssäkin. Jos lounas jää liian pieneksi (kuten usein kiireessä saattaa käydä) tai mikä pahinta, kokonaan väliin, on loppupäivä melkoista kituuttamista. Nälkäisenä ei toimi ajatus eikä lihas. Omasta hyvinvoinnista on siis hyvä pitää huolta ja tankata kunnollinen lounas joka päivä. Varata hetki aikaa hengähtää ja syödä rauhassa. Minun työnantajani, pikkuneiti 11 kk, pitää valitettavasti huolta, ettei rauhallinen lounashetki ole aina mahdollista. Joskus vedetään jugurttia vasemmalla kädellä ja tuetaan samalla kiipeilevää typykkää oikealla. Kotona ollessa pyrin kuitenkin syömään lounaan neidin päiväuniaikaan. Käymme usein myös ulkona yhdessä syömässä ravintoloissa tai kahviloissa. Typy viihtyy yleensä hyvin ravintolassa, kun on paljon uutta katseltavaa ja ihmeteltävää (ja jotain sormiruokaa naposteltavana).

Kotiäidille ei valitettavasti ole työnantajan puolesta tarjolla lounasetua, vaan ihan itse pitää lounaat valmistaa ja maksaa. :) Useissa työpaikoissa lounasetu on onneksi käytössä. Monille erityisesti liikunta- ja kulttuuriseteleistä tuttu Smartum tarjoaa nykyään myös Smartum Lounas -seteleitä. Smartumin lounasedulla voi maksaa työaikaisia ruokailuja ympäri Suomen. Verkosto kasvaa koko ajan, mutta jo nyt Smartumin käyttökohdehausta löytyy yli 2300 ruokapaikkaa, joissa seteleitä voi käyttää. Smartum on suomalainen perheyritys, joten on mukavaa saada myös kotimainen vaihtoehto lounasetu-seteleihin.


Sain ilokseni mahdollisuuden testata Smartum Lounas -seteleitä Blogiringin ja Smartumin yhteistyökampanjan kautta. Pikkukokin ja minun seuraksi lounastamaan lähtivät naapurin samanikäinen tyttönen äitinsä kanssa (jee, aikuista lounasseuraa!). Suuntasimme Espoon Peroba Cafeseen, jossa olen aikaisemmin käynyt lauantaibrunssilla (siitä muuten juttu täällä). En edes äkännyt etukäteen tarkistaa käyttökohdehausta, käyväthän setelit Perobassa, mutta tokihan ne kävivät.






Peroba Cafen lounas oli aivan ihana! Tasan 10 € arvoinen lounas koostui raikkaasta salaattipöydästä, kahdesta pääruokavaihtoehdosta sekä kahvista ja jälkiruoasta. Myös juomat (vesi ja mehu) kuuluivat hintaan. Meidän lounaspäivänä tarjolla oli kalamurekepihvejä ja perunamuusia sekä kasvis-kookoscurrya. Etukäteen olin ehkä vähän epäileväinen näiden vaihtoehtojen suhteen, mutta onnekseni olin täysin väärässä. Ruoat maistuivat todella hyvältä! Ja siis oikeasti maistuivat eikä mikään ollut useissa lounasbuffeteissa perisynniksi osoittautuvaa mautonta höttöä. Myös jälkiruoaksi tarjottu marjarahka oli suussasulavaa. Typykät naurattivat kanssalounastajia ja henkilökuntaa leveillä hymyillään ja innostuipa meidän pikkuneiti konttailemaan ympäri ravintolan puulattioita. Kiitos Peroba herkullisesta ja lapsiystävällisestä lounashetkestä.

Lounaan jälkeen olikin ilo lähteä täysillä vatsoilla aurinkoisessa kevätsäässä kohti leikkipuistoa. Hyvän lounaan merkitystä ei siis kannata väheksyä - ei kotona eikä töissä!


http://www.blogirinki.fi/
Yhteistyössä Smartum

keskiviikko 20. toukokuuta 2015

Sinisiä punasia berliininmunkkeja


     ...kannan vatsassani, kannan vatsassani, kannan vatsassani. 
Kyllä hei kannattaakin rallatella, kun on tehnyt elämänsä ensimmäiset berliininmunkit. Tosin pienen painostuksen alla, sillä apukokin ehdoton (ja lähestulkoon ainut) herkkusuosikki on berliininmunkki. Useasti olen saanut pyynnön, että voitaisko pliis tehdä. Ja nyt tehtiin.

Munkkeja olemme valmistaneet kerran aikaisemmin rinkelinmuotoisina, viime vappuna ja niiden ohje löytyypi täältä. Berliininmunkeissa mentiin samalla, hyväksi todetulla munkkitaikinalla sekä paistovinkeillä. Ja hyvin onnistuttiin jälleen kerran! Ei se munkkien paistaminen todellakaan mitään rakettitiedettä ole, kun vaan pitää kattilan kannen ja mahdollisesti sammutuspeitteenkin ihan varmuuden varalta käden ulottuvilla. Paistomittari on ehdoton apu rasvan lämpötilan pitämisessä aisoissa. Ja lopuksi paistorasva kannattaa kunnolla jäähdyttää ja kaataa takaisin öljypurkkiin. Ja heittää sekajätteeseen (ei lavuaarista alas), mikäli rasvaa ei halua uudelleenkäyttää seuraavaan munkinpaistoon. Näihin berliininmunkkeihin ei laitettu ollenkaan hilloa ihan siitä syystä, ettei käsillä ollut sellaista välinettä tai taitoa, millä hillon olisi sinne munkin sisään saanut. Tiedän, ei ole varmasti mikään vaikea juttu, mutta eipä ollut toisaalta myöskään kärsivällisyyttä alkaa mihinkään pursotteluhommiin. Piti päästä popsimishommiin. :)

Niin ja sitten vielä tästä väri-ilottelusta. Berliininmunkithan ovat aina vaaleanpunaisia, sehän on selvä. Mutta kun kotoa löytyi punaisen elintarvikevärin lisäksi myös sininen väripurkki, niin pakkohan sitä oli kokeilla, että maistuuko siniset munkit samalta kuin punaiset. Ja joo, maistui ne. Vaikka ihan pieni häivähdys jotain ei-berliininmunkkimaista niiden maussa oli. Näin ainakin väitän.


Berliininmunkit

ilman hilloa

100 g sulatettua voita
2,5 dl kevytmaitoa
25 g hiivaa
1 dl sokeria
1 tl suolaa
1 tl kardemummaa
1 muna
7,5 dl vehnäjauhoja

paistamiseen
7-9 dl rypsiöljyä

pinnalle
3 dl tomusokeria
2 rkl vettä
1 tl sitruunamehua
pari tippaa punaista (tai sinistä) elintarvikeväriä

Sulata rasva. Lämmitä maito kädenlämpöiseksi. Ripottele hiiva maitoon ja sekoita, kunnes se on liuennut maidon joukkoon. Sekoita joukkoon sokeri, suola, kardemumma ja muna. Lisää jauhot pienissä erissä alkuun puuhaarukalla ja lopuksi käsin sekoittaen. Lisää loppuvaiheessa mukaan voisula ja tämän jälkeen loput jauhot.

Suojaa taikinakulho kelmulla ja / tai keittiöliinalla ja anna kohota noin 45 minuuttia.

Kaada kohonnut taikina jauhotetulle alustalle ja vaivaa ilmakuplat pois. Muotoile taikinasta pitkä tanko ja jaa se 12-18 osaan riippuen minkä kokoisia munkkeja haluat. Muista, että munkit paisuvat vielä kohotessa ja paistaessa jonkin verran, joten tee tässä kohtaa vähän haluamaasi kokoa pienempiä munkkeja. Pyörittele taikinapalat palloiksi. Anna munkkien kohota liinan alla vähintään puoli tuntia.

Kaada kattilaan rypsiöljyä sen verran, että munkit eivät kelluessaan pääse koskettamaan kattilan pohjaa. Kuumenna rypsiöljy kattilassa noin 180-asteiseksi. Käytä apuna paistomittaria, mielellään koko paiston ajan. Lämmön voi antaa vaihdella 170-190 asteen välillä, mutta tämän yli tai ali lämpötila ei saisi kovin paljon mennä. Paista munkit kauniin ruskeiksi, noin 1-1,5 minuuttia per puoli. Nosta valmiit munkit reikäkauhalla talouspaperin päälle ja anna rasvan imeytyä hetki paperiin.

Tee kuorrute. Sekoita keskenään tomusokeri ja vesi ja mausta sitruunamehulla. Lisää tarvittaessa varovasti tomusokeria tai vettä, kunnes löydät oikean koostumuksen. Kuorrute ei saisi lähteä munkin päältä valumaan, mutta sen tulisi kuitenkin levittyä ja tasoittua munkin pinnalle. Kokeilemalla löytää parhaan suhteen. Lisää pari tippaa elintarvikeväriä ja sekoita. Levitä kuorrute jäähtyneiden munkkien pinnalle.

maanantai 18. toukokuuta 2015

Rodoksen ravintolahelmi: Tamam


Olen huomannut, että matkustaessa hyvien paikallisten ravintoloiden etsiminen etukäteen netistä on kuin rahan panemista säästöön. Pieni vaiva, mutta valtava ilo myöhemmin. Uudessa kaupungissa ja vierailla kaduilla tallustaessa herkullisiin ravintoloihin törmää aniharvoin ihan noin vain sattumalta. Varsinkin isot kaupungit ja turistikohteet ovat täynnä ravintoloita, joten mistä sitä voi tietää, missä oikeasti saa hyvää ruokaa ja missä ei.

Edellisviikolla lomailimme Rodoksella varsin kaikenkattavassa lapsiperhehotellissa. Muutaman kerran lähdimme kuitenkin käväisemään Rokosen kaupungissa ja samalla tietysti söimme siellä. Kävin tsekkaamassa etukäteen Rodoksen suositeltuja ravintoloita TripAdvisorista ja siellä ihan kärkisijoilla keikkui ravintola Tamam. Sinne siis.

Ja voi että, miten superiloinen olen, että löysimme Tamamin! Suosittelut eivät todellakaan olleet tuulesta temmattuja, vaan Tamam on ansaitusti aivan ehdoton ravintolahelmi Rodoksella. Ravintolaa pitää perhe, isä Andreas vaimonsa ja neljän tyttärensä kanssa. Ilmapiiri Tamamissa on todella lämminhenkinen ja palvelu aitoa ja sydämellistä. Lista on kattava katsaus kreikkalaishenkisiä ruokia, joissa on kuitenkin tuulahduksia muualtakin maailmasta, erityisesti Amerikasta. Hotellin tasapaksujen perusannosten jälkeen Tamamin herkut tuntuivat aivan taivaallisilta. Tilasimme pöytään kreikkalaista salaattia, talon uunituoretta leipää, tsatsikia, munakoisorullia ja pinaattista saganakia. Kaikki annokset maistuivat superhyviltä, mutta tuo saganaki vei voiton kaikista. U-u-uuu, mitä herkkua! Tamamissa kävimme myös uudemman kerran ja silloin maistoimme talon ribsejä, nekin vallan mainioita.


Jälkiruokalistaa Tamamissa ei ollut, vaan kaikille tarjotaan omistajan herkullista itsetekemää jäätelöä. Lisukkeena marinoituja kirsikoita ja pistaasia. Ihan mielettömän hyvää. Lopuksi pöytään tuotiin vielä lasit paikallista likööriä.

Suosittelen siis lämpimästi käymään Tamamissa, mikäli Rodoksella joskus lomailet. Et varmasti tule pettymään. Pieni ravintola ei ota vastaan pöytävarauksia, mutta jonottajille tuodaan odottelujuomat vaikka kadulle saakka. Tämän ravintolan ottaisin koska vaan tänne koti-Suomeen, sillä listalle jäi vielä tosi monta ruokaa, joita olisin halunnut kokeilla. Ehkä pitää siis lähteä vielä Rodokselle, herkuttelulomalle Tamamiin. :)


-----

G. Leontos str 1
Rodos, Kreikka

kreikkalainen salaatti, talon leipää ja tsatsikia, 
pinaattista saganakia sekä itse tehtyä vaniljajäätelöä kirsikoiden ja pistaasin kera

tiistai 12. toukokuuta 2015

Mantelinen omenakakku


Voi apua tätä blogihiljaisuutta! Harmittaa kovasti hitaammanpuoleinen postaustahtini, mutta kuten aikaisemmin jo kerroinkin, kevät on täynnä muuttopuuhia, joten blogin puolella otetaan rauhallisemmin. Viime viikon reissasimme lisäksi etelän lämmössä, joten siinäkin vierähti huomaamatta yksi viikko rentoutuen ja löhöillen ilman ainuttakaan ajatusta blogille. Ai kauhia! :) Reissusta laitan muuten yhden aivan erinomaisen ravintolavinkin teille jakoon vielä myöhemmin. Ja muistattehan, että Instagramissa ja Facebookissa kuvapäivitystä tapahtuu sentään aavistuksen nopeammalla temmolla, joten sinne seurailemaan ja tykkäämään.

Mutta on sitä onneksi tullut jotain keittiössäkin häärättyä viime viikkoina. Kyläilijöille on aina kiva leipoa ja usein kokeilenkin jotain uutta leivontareseptiä, kun tiedän tutun tulevan visiitille. Pieni riskihän uuden testaamiseen aina liittyy, mutta onneksi tutuilla kyläilijöillä ei ole niin väliä. Ne kyllä ymmärtävät, vaikka olisikin vähemmän onnistunutta. Ja syövät hymyssä suin :)

Riski kannatti tällä(kin) kertaa, sillä tämä mantelilla höystetty omenakakku oli aivan taivaallista. Todella mehevää, kosteaa ja maukasta. Tein kakun melko pieneen vuokaan, jolloin siitä tuli todella muhkea. Paistoaikaa piti paksun taikinakerroksen takia venyttää vähän pidemmäksi, mutta otin kakun silti uunista, kun keskiosa oli vielä aavistuksen raaka. Näin kakusta ei tullut kuivaa, vaan vetäytyessään se valmistui juuri sopivaksi. Erityisesti taikinaan raastettu mantelimassa toi kakkuun aivan ihanaa makua, suosittelen lämpimästi kokeilemaan.


Mantelinen omenakakku


200 g voita
3 munaa
2,5 dl vehnäjauhoja
0,5 dl mantelijauhetta
2 tl leivinjauhetta
2 dl sokeria
2 tl vaniljasokeria
1 tl kanelia
150 g mantelimassaa
1 dl kermaa

päälle
2-3 omenaa
2 rkl ruokosokeria
mantelirouhetta

Sekoita huoneenlämpöiset munat yksitellen pehmeään voihin. Sekoita kuivat aineet keskenään. Raasta mantelimassa (voit laittaa mantelimassan edellisenä päivänä pakastimeen, jolloin se on helpompi raastaa). Lisää kuivat aineet ja mantelimassa rasva-munaseokseen samalla sekoittaen. Lisää lopuksi kerma ja sekoita tasaiseksi.

Vuoraa kakkuvuoka tai pienehkö uunivuoka leivinpaperilla. Lusikoi taikina vuokaan. Lohko omenat ja painele ne vuokaan taikinan päälle ja sisään. Ripottele päälle ruokosokeria ja mantelirouhetta.

Paista kakkua uunissa 200 asteessa n. 40 minuuttia, kunnes se on kypsä. Voit kokeilla kypsyyttä puutikulla, sillä paistoaika vaihtelee vuoan koon mukaan 30-50 min välillä. Jäähdytä kakku ja tarjoile (halutessasi kermavaahdon kera).

maanantai 11. toukokuuta 2015

Äänestä kesän kuumin blogi!


Blogirinkin Median blogit kisaavat parhaillaan Kesän kuumimman blogin tittelistä. Kategorioita on kolme: ruoka, leivonta ja lifestyle. Päätöksen kunkin kategorian voittajasta tekevät lukijat. Äänestys tapahtuu toukokuussa, 4.-31.5.

Hellan ja houkutuksen hiljainen blogikevät tulee tietysti kuumenemaan kesää kohden, joten mikäli olet sitä mieltä, että Hella & houkutus on kesän kuumin ruokablogi, käythän antamassa äänesi! :) Äänestää voit täällä:

http://www.blogirinki.fi/kesankuuminblogi

Kaikkien äänestäneiden kesken arvotaan upea Arabian kesäkattaus (arvo 350 €). Kesän kuumimmat blogit sekä Arabian tuotepaketin voittaja julkistetaan 13.6. Blogirinki Median Facebookissa ja Instagramissa.

Kiitos jo etukäteen äänistä ja onnea arvontaan!