Kuten olet saattanut huomata, jos blogiani yhtään säännöllisemmin seuraat, postaustahti on tätä nykyään vähintäänkin rauhallinen. Olen tästä saattanut mainita jo aiemminkin, mutta kirjoitetaan se nyt tässä vielä kerran ylös, jos ei muuta niin itseänikin selkeyttämään. Että blogi elää ja jatkaa kyllä kulkuaan, mutta tässä elämäntilanteessa hyvin epäsäännöllisellä ja täysin fiilispohjaisella tahdilla. Päivätyö lohkaisee ison osan ajasta ja energiasta, ja loput haluan pyhittää pääsääntöisesti perheelle sekä omalle hyvinvoinnille. Onneksi omaa hyvinvointia edistää myös leipominen ja keittiössä touhuilu, eikä se aina ole pois perheajastakaan, kun paljon yhdessä pikkukokin kanssa leivomme, mutta silti. Uusien reseptien etsimiselle ja kehittämiselle, kauniiden ruokakuvausasetelmien järjestelemiselle tai sille varsinaiselle kirjoitustyölle ei tunnu löytyvän aikaa eikä rehellisesti sanoen aina haluakaan. Näin ollen blogi päivittyy siis vain silloin, kun inspiraatio on kerrankin iskenyt. Mutta kyllä se edelleen silloin tällöin iskee ja siksi blogin tie ei suinkaan ole tullut vielä päätökseen. Ken tietää, jos taas jokin kaunis päivä haluan tehdä tätä aktiivisesti ja tavoitteellisemmin...

Näillä saatesanoilla kuitenkin takaisin ruoan pariin! Sen verran alustus pitää kyllä paikkansa tämän ohjeen myötä, että kakun varsinainen leipominen on tehty ja valokuvat otettu vuosi sitten Runeberginpäivän aikaan. Postaus on jäänyt blogin arkistoihin, koska eihän Runebergin leivonnaista nyt voi enää varsinaisen merkkipäivän jälkeen julkaista. Joten tsadaa, vuoden odottelun jälkeen saan sen vihdoin tänne naputeltua! Erilaisia Runebergin kakkuja on netti pullollaan, täällä blogissakin olen julkaissut yhden tätä ennen (Runebergin sydäntorttu). Tämä kakku on ihanan helppo ja vaivaton tehdä, ja sisällä oleva vadelmasydän yllättää syöjän iloisesti. Ohje on alunperin Pullahiireltä. 

Vatkaa huoneenlämpöiset munat ja sokeri vaahdoksi. Sekoita kuivat aineet keskenään toisessa kulhossa. Sulata voi. Lisää muna-sokerivaahdon joukkoon vuorotellen kuivia aineita ja kermaa. Sekoita tasaiseksi. Lisää lopuksi hieman jäähtynyt voi.

Nostele noin puolet taikinasta voideltuun kahvikakkuvuokaan. Tee lusikalla syvennys taikinaan ja lisää reilusti vadelmahilloa syvennykseen. Kaada loppu taikina kevyesti hillon päälle. Paista 200 asteessa noin 30 minuuttia.

Kumoa hieman jäähtynyt kakku astialle. Sekoita pieni tilkka vettä ja tomusokeria astiassa. Lisää tomusokeria seokseen, kunnes se on sopivan paksua pursotettavaksi. Täytä pieni pakastepussi seoksella ja leikkaa sopivan kokoinen reikä pussin nurkkaan. Pursota kuorrute kakun päälle.

Jos etsit vielä helppoa ja nopeaa jälkiruokaa joulupöytään tai joulunajan kahvihetkiin, tässä erinomainen vaihtoehto juuri sinulle. Kääretorttupohjan tekeminen ei montaa minuuttia kestä (kunhan vain muistaa ottaa kananmunat riittävän ajoissa huoneenlämpöön, mikäli on samanlainen jääkaapissa säilöjä kuin minä). Valmiiksi piparkakulla maustettu rahka sekä kermavaahto ja muutamat piparkakkusattumat tekevät erinomaisen kääretorttutäytteen, sitten vain hetken vetäytyminen jääkaapissa ja avot - valmista! Koristeluihmiset voivat lisäillä kuorrutetta ja vaikka suklaahippusia, minä menin matalasta aidasta ja ripottelin vain vähän tomusokeria päälle.

Vielä löytyy palanen jääkaapista, koitan siis virittyä joulun tunnelmaan makuaistin voimin!

Vaahdota huoneenlämpöiset munat ja sokeri vaaleaksi vaahdoksi. Sekoita keskenään kuivat aineet toisessa kulhossa. Lisää jauhoseos siivilän läpi vaahtoon varovasti sekoittaen.

Kaada taikina leivinpaperin päälle uunipellille. Paista keskitasolla 225 asteessa 6-8 minuuttia kullanruskeaksi. Kumoa kypsä torttulevy toiselle leivinpaperille, jolle on ripoteltu sokeria. Poista pohjapaperi varovasti hivuttaen, kun torttu on hieman jäähtynyt.

Vaahdota kerma ja sekoita joukkoon rahka ja sokeri. Murustele muutama piparkakku rahkaseoksen joukkoon. Levitä täyte jäähtyneelle torttulevylle, mutta jätä toiselta leveältä reunalta muutama sentti täyttämättä.

Rullaa torttu kääreeksi leivinpaperin avulla aloittamalla täytetystä leveästä reunasta. Anna vetäytyä jääkaapissa leivinpaperin sisällä vähintään 1/2 tuntia. Siisti reunat ja koristele tomusokerilla ennen tarjoilua.

Leivonta-addikti täällä, hei! Tuli tässä eräänä päivänä taas ihan hirveä himo leipoa jotain. (Tuleeko teille koskaan tällaisia himoja vai olenko yksin omituisuuteni kanssa?) Kroppa ja järki tajusivat kuitenkin muistuttaa, että välillä sitä voisi leipoa myös jotain terveellistä, joten aloin etsiä sokerittomia leivonnaisideoita. Niitähän löytyi ja lopulta tein varsinaisen scoren: tässä leipomuksessa ei ole sokeria, ei vehnäjauhoja eikä juuri rasvaakaan (vain ruokalusikallinen rypsiöljyä, jonka senkin voi halutessaan jättää pois). Tarvittava makeus tulee banaanista ja nokareesta hunajaa, jauhot kaurahiutaleista sekä mantelijauheesta ja maku banaanin lisäksi mustikoista, kardemummasta ja kanelista.

Nyt huomio: nämä muffinssit eivät siis ole herkuttelumuffinseja sanan varsinaisessa merkityksessä. Nämä eivät ole makeita, mutta hyviä ne ovat silti. Muffinssit sopivat valtavan hyvin esim. aamu- tai välipalaksi ja niitä voi vedellä hyvällä omallatunnolla vaikka useammankin putkeen. Erityisesti ne sopivat myös pikkuväelle naposteltavaksi. Meillä 5 v. pikkukokki popsi näitä hyvin mielissään, päätyipä pari muffinia myös päiväkodin metsäretken evääksi.

Laita kaurahiutaleet tehosekoittimeen ja surauta hiutaleet karkeaksi jauhoksi. Sekoita joukkoon mantelijauhot ja leivinjauhe. Soseuta banaanit haarukalla. Yhdistä banaanit, munat, maito, öljy, hunaja ja mausteet sauvasekoittimella tai sähkövatkaimella juoksevaksi seokseksi. Sekoita joukkoon jauhoseos.

Vuoraa muffinssipelti muffinssivuoilla ja lusikoi taikina niihin. Huomioi, että taikina ei kohoa paljoakaan uunissa, joten voit täyttää vuoat piripintaan. Tiputtele mustikoita taikinan joukkoon ja painele osa niistä syvemmälle "piiloon".  Paista 200 asteessa 15 minuuttia.

Huhuu, onkohan ketään enää siellä?

Täällä ollaan taas blogin parissa - pitkästä, pitkästä aikaa.  Kuten aina kesäisin, keskityn olennaiseen  eli lomailuun ja blogi saa jäädä. Tauosta tuli kieltämättä luvattoman pitkä, mutta sitä suuremmalla syyllä onpa ihanaa taas päästä jakamaan ruokaideoita kanssanne! Kesän aikana ei tullut kokattua juuri mitään uutta, menimme pitkälti tutuilla grilliherkuilla ja kesäleivonnaisilla. Kesälomasta aimo annos kului myös reissun päällä, joten keittiökin sai kertakaikkisesti lomailla. Nyt kun työpaikan lattioita on kulutettu jo useampi viikko ja syysrutiinit alkavat pikkuhiljaa tulla tutuiksi, uskon blogillekin löytyvän taas vähän aikaa. Ei paljon, sen ovat viime vuodet osoittaneet. Mutta sen verran kuitenkin, että ainakin pari kertaa kuussa saan tänne jonkun uuden reseptin jakoon. Muissa kanavissa jaan kuvia ja ruokaideoita sitten aktiivisemmin. Jos et siis vielä seuraa Hella & houkutusta somessa, niin laitahan seuraantaan joko Instagram tai Facebook -tilini tai molemmat! 

Saan työkavereiltani usein kommenttia, että miten ihmeessä jaksan leipoa niin usein, kuskatessani ylijääneitä leivonnaisia työpaikan kahvipöytään. Se on vaan niin kivaa puuhaa! Leipoessa saa touhuta käsillään ja keskittyä hetkeen. Järjestelmälliselle luonteelleni sopii reseptin noudattaminen, sillä leipoessa sovellettavia osia on vähemmän kuin ruoanlaitossa yleensä, ja ainesosien määrät kannattaa pitää melko lailla reseptin mukaisina. Leipominen on minun ja pikkukokin yhteistä puuhaa, ja nautin siitä että saamme yhdessä touhuta jauhojen, sokerin ja voin pauloissa. Ja kaiken kukkuraksi sen lopputulemana on aina jotain ihanaa herkkua, makean ystävä kun olen!

Viikonloppuna leivontapöydälle päätyi Satu Koiviston hurmaava omenapiirakka, joka on ihastuttanut jo monia. Salaisuutena on mantelijauho, joka mehevöittää taikinan aivain uskomattoman pehmeäksi. Resepti on aika lailla yksi yhteen alkuperäisen kanssa - vain sokerin määrää olen hieman vähentänyt (kuten yleensä aina leipoessani teen). Käytettävien omenoiden määrä riippuu myös täysin siitä, minkäkokoisia omenoita on käsillä. Sadulla niitä meni 10 (ilmeisesti omasta omenapuusta poimittuja), minulla 2 (isoja ulkomaisia).

Vaahdota voi ja sokeri sähkövatkaimella kulhossa. Lisää kananmunat yksitellen ja vatkaa tasaiseksi. 

Sekoita vehnä- ja mantelijauhot sekä leivinjauhe ja kardemumma toisessa kulhossa keskenään. Lisää jauhot taikinan joukkoon muutamassa erässä ja sekoita nopeasti. Levitä taikina uunivuokaan leivinpaperin päälle.

Pese omenat ja kuori tarvittaessa. Leikkaa lohkoiksi ja lado taikinan päälle vuokaan. Ripottele päälle sokeria ja kanelia. 

Paista piirakkaa 200 asteessa n. 1/2 tuntia, kunnes se on kauniin ruskea. Nauti vaniljakastikkeen kera.