Huhuu, onkohan ketään enää siellä?

Täällä ollaan taas blogin parissa - pitkästä, pitkästä aikaa.  Kuten aina kesäisin, keskityn olennaiseen  eli lomailuun ja blogi saa jäädä. Tauosta tuli kieltämättä luvattoman pitkä, mutta sitä suuremmalla syyllä onpa ihanaa taas päästä jakamaan ruokaideoita kanssanne! Kesän aikana ei tullut kokattua juuri mitään uutta, menimme pitkälti tutuilla grilliherkuilla ja kesäleivonnaisilla. Kesälomasta aimo annos kului myös reissun päällä, joten keittiökin sai kertakaikkisesti lomailla. Nyt kun työpaikan lattioita on kulutettu jo useampi viikko ja syysrutiinit alkavat pikkuhiljaa tulla tutuiksi, uskon blogillekin löytyvän taas vähän aikaa. Ei paljon, sen ovat viime vuodet osoittaneet. Mutta sen verran kuitenkin, että ainakin pari kertaa kuussa saan tänne jonkun uuden reseptin jakoon. Muissa kanavissa jaan kuvia ja ruokaideoita sitten aktiivisemmin. Jos et siis vielä seuraa Hella & houkutusta somessa, niin laitahan seuraantaan joko Instagram tai Facebook -tilini tai molemmat! 

Saan työkavereiltani usein kommenttia, että miten ihmeessä jaksan leipoa niin usein, kuskatessani ylijääneitä leivonnaisia työpaikan kahvipöytään. Se on vaan niin kivaa puuhaa! Leipoessa saa touhuta käsillään ja keskittyä hetkeen. Järjestelmälliselle luonteelleni sopii reseptin noudattaminen, sillä leipoessa sovellettavia osia on vähemmän kuin ruoanlaitossa yleensä, ja ainesosien määrät kannattaa pitää melko lailla reseptin mukaisina. Leipominen on minun ja pikkukokin yhteistä puuhaa, ja nautin siitä että saamme yhdessä touhuta jauhojen, sokerin ja voin pauloissa. Ja kaiken kukkuraksi sen lopputulemana on aina jotain ihanaa herkkua, makean ystävä kun olen!

Viikonloppuna leivontapöydälle päätyi Satu Koiviston hurmaava omenapiirakka, joka on ihastuttanut jo monia. Salaisuutena on mantelijauho, joka mehevöittää taikinan aivain uskomattoman pehmeäksi. Resepti on aika lailla yksi yhteen alkuperäisen kanssa - vain sokerin määrää olen hieman vähentänyt (kuten yleensä aina leipoessani teen). Käytettävien omenoiden määrä riippuu myös täysin siitä, minkäkokoisia omenoita on käsillä. Sadulla niitä meni 10 (ilmeisesti omasta omenapuusta poimittuja), minulla 2 (isoja ulkomaisia).

Vaahdota voi ja sokeri sähkövatkaimella kulhossa. Lisää kananmunat yksitellen ja vatkaa tasaiseksi. 

Sekoita vehnä- ja mantelijauhot sekä leivinjauhe ja kardemumma toisessa kulhossa keskenään. Lisää jauhot taikinan joukkoon muutamassa erässä ja sekoita nopeasti. Levitä taikina uunivuokaan leivinpaperin päälle.

Pese omenat ja kuori tarvittaessa. Leikkaa lohkoiksi ja lado taikinan päälle vuokaan. Ripottele päälle sokeria ja kanelia. 

Paista piirakkaa 200 asteessa n. 1/2 tuntia, kunnes se on kauniin ruskea. Nauti vaniljakastikkeen kera.

Pääsiäinen. Yksi monista juhlapyhistä, joka houkuttelee leipomaan. On niin paljon sesonkiin kuuluvia makuja ja makeisia, joita käyttää hyväksi, kuten Mignon-, Kinder- ynnä muut suklaamunat, rahka, mämmi, appelsiini, persikka ja passion. Me valitsimme pikkukokin kanssa näistä suklaan sekä appelsiinin ja valmistimme helppoja ja ihanan meheviä suklaamuffinseja. Päälle appelsiinin makuista rahka-kermavaahtokuorrutetta sekä pääsiäisen suloisimpia koristeita eli pieniä suklaamunarakeita.

Nämä suklaamuffinsit ovat ehkä maailman parhaita, sillä joukossa on kunnollisia suklaan paloja ja ne nousevat hurmaavan kuohkeiksi. Eli toimivat ihan sellaisenaankin. Kuorrute tuo toki oman lisänsä, ja itse pidän eniten juuri tällaisista kevyistä rahkapohjaisista kuorrutteista (jos nyt kermavaahto-rahkaseosta voi kevyeksi sanoa, lähinnä viittaan siihen, miltä se tuntuu suussa tuhdin suklaan kaverina). Kuorrute on melkein kuin pieni linnunpesä suklaamunarakeille! 

Helppoja ja herkullisia pääsiäisleipomuksia sekä auringonpaistetta pääsiäiseesi!

Sekoita pehmeä voi ja sokeri hyvin keskenään. Lisää kananmunat yksitellen, sekoita hyvin välissä. Yhdistä kuivat aineet keskenään ja lisää ne taikinaan vuorotellen maidon kanssa pienissä erissä sekoittaen. Kääntele lopuksi suklaarouhe taikinaan. Jaa taikina 10-12 muffinsivuokaan. Paista 200 asteessa n. 20 minuuttia. Voit tarkistaa kypsyyden paiston loppupuolella työntämällä tikun muffinsiin (jos taikinaa ei jää tikkuun, muffinsit ovat valmiit). Anna muffinsien jäähtyä. 

Vispaa kerma. Lisää joukkoon appelsiinirahka sekä tomusokeri ja sekoita. Pursota kuorrute muffinsien päälle (voit jättää keskelle pienen "pesän" suklaamunarakeille). Koristele lopuksi suklaisilla pääsiäismunarakeilla.

No siksi, kun teki mieli "jotain pientä". Ihan vähän jotain herkkua, johon ainekset löytyivät valmiina kaapista. Kävi niin onnellinen sattumus, että jääkaapin hyllyllä makoili lemon curd -sitruunatahnapurkki, ja siitä se idea sitten lähti. Pieni sitruunainen leivonnainen syntyi eräänä iltana makeanhimossa, joukkoon laitoin vielä mustikoita, jotka sopivatkin sitruunan pariksi hienosti. Tässä kakussa sitruuna todella maistuu! Kypsyyden kanssa kannattaa olla tarkkana ja kokeilla tikulla, ettei kakku jää liian löysäksi. Minä olin hieman turhan kiireinen ja kakku jäi aavistuksen liian tahmaiseksi.

Tämä kakku on tehty puolikkaana annoksena eli alla oleva resepti puoliksi. Eli se todellakin oli pieni. Mutta pieneen makean himoon juuri sopiva.

Ja silti jäi vielä seuraavallekin päivälle...

Vaahdota sokeri ja huoneenlämpöinen voi. Lisää kananmunat yksitellen ja jatka vaahdottamista, kunnes seos on ilmavaa. Sekoita eri astiassa vehnäjauhot ja leivinjauhe keskenään ja lisää ne sekoittaen taikinaan, vatkaa hetki. Lisää lopuksi kerma, suola ja lemon curd -tahna. Jatka vatkaamista, kunnes taikina on vaahtomaista. Sekoita varovasti joukkoon (jäiset) mustikat.

Kaada taikina voideltuun ja korppujauhotettuun kakkuvuokaan. Jos teet koko taikinan, kakkuvuoan on hyvä olla vähintään 1,2 litrainen, puolikkaalle taikinalle riittää pieni vuoka. Paista 150 asteisessa uunissa 60-75 minuuttia (kokeile tikulla paiston loppuvaiheessa, ettei kakku ole enää löysä). Puolikkaalle taikinalle riittää hieman lyhyempi paistoaika, n. 45-50 min.

Anna kakun jäähtyä ja kumoa se vuoastaan tarjoiluastialle. Levitä päälle halutessasi valmista vaniljarahkaa sekä mustikoita.

Vuosi on alkanut jouluähkyjen jälkeen kuten monella muullakin: vähentämällä ruokavaliosta niitä ei-niin-terveellisiä herkkuja. En ole koskaan oikein pystynyt täydelliseen totaalikieltäytymiseen, suuri makean ystävä kun olen. Koitan kuitenkin tsempata ja sanoa sokeriherkuille vähän useammin ei kuin joo. Välillä se yksi keksi saattaa kuitenkin pelastaa päivän ja se suotakoon. Minulle sopii paremmin vaikka pari suklaata silloin tällöin, kuin puolikas ahmittu levy kerralla sinä yhtenä ainoana sallittuna herkkupäivänä.

Koska tammikuussakin siis saa herkutella, aloitimme tämän vuoden leivonnat pikkukokin kanssa supernopeista ja -helpoista kaneli-kaurakekseistä. Nämä valmistuivat niin suit sait sukkelaan että oikein ihmetytti. Ja ihana kanelin tuoksu valtasi keittiön, oi että! Käytin keksien pinnalla vuosia sitten saamaani keksileimasinta, joka oli uppoutunut kaapin perälle, mutta joka siis vihdoin ja viimein pääsi käyttöön. Ja voi miten kivoja kuvioita niistä tulikaan!

Tästä reilu viikko sitten valmistetusta satsista on muuten edelleen puolet syömättä. Eikä todellakaan maun takia - harvakseltaan herkuttelu on pitänyt ainakin nämä kaksi ekaa tammikuun viikkoa! :)

Sulata voi ja anna sen hieman jäähtyä. Lisää sokeri ja muna sekä keskenään sekoitetut kuivat aineet. Sekoita tasaiseksi taikinaksi. 

Nosta kahdella lusikalla pieniä nokareita leivinpaperin päälle. Painele kevyesti pyöreiksi kekseiksi. Paista 200 asteessa noin 10 minuuttia. Paina halutessasi paiston keskivaiheilla pintaan kuvio keksileimasimella.