No niin, nyt selvisi sitten sekin, miksi vispipuuroa kutsutaan VISPIpuuroksi. Ja sehän on tietysti siksi, että vispipuuroa kuuluu rakkaat ystävät vispata. Ei sekoittaa tai hämmentää vaan vispata.
Tämä valkeni minulle, kun valmistin elämäni ensimmäistä kertaa itse vispipuuroa. (Kyllä äiti, vaikka lapsuudessa teit minulle lukemattomat satsit vispipuuroa, jouduin kasvamaan kaksikymmentäyhdeksänvuotiaaksi ennen kuin tuli tarve tehdä sitä itse.) Alkuperäisessä ohjeessa mainitaan erittäin hämäävästi, että "Sekoita joukkoon mannasuurimot". Ei, niitä ei missään nimessä kuulu sekoittaa punaherukkaveteen vaan vispata reippaalla kädellä, kunnes suurimot ovat sekoittuneet tasaiseksi puuroksi. Jos näin ei tee, herää jossain kohtaa rauhallista puulusikalla sekoittelua siihen, että tässä vaaleanpunaisessa puurovellissä on epämääräisen näköisiä vaaleita kökköjä, joiden ei luultavasti kuuluisi olla siellä. Jonka jälkeen alkaa epätoivoinen kökköjen poisto-operaatio vispaamalla (joka nyt on jo myöhäistä) ja tökkimällä kökköjä puulusikalla kattilan reunoja vasten (joka on melko tuloksetonta).
Lopullinen kuohkeushan vispipuuroon saadaan vielä sähkövatkaimella vatkaten, jota pidin viimeisenä oljenkortenani. No, se auttoi hieman, muttei valitettavasti kokonaan. Ja niinpä muuten erittäin herkullista vispipuuroa nautittiin jokseenkin epämääräisten sattumien kera.
Muista siis, hyvä vispipuuron valmistaja, vispata. Kovalla kädellä. Niin teen minäkin, sitten ensi kerralla.
Vispipuuro
1 l vettä
4 dl punaherukoita
1 dl sokeria
1,5 dl mannasuurimoita
4 tl vaniljasokeria
Keitä punaherukoita sokerilla maustetussa vedessä 5 minuuttia. VISPAA joukkoon mannasuurimot. Anna kiehua 10 minuuttia välillä vispaillen. Anna puuron jäähtyä.
Mausta puuro vaniljasokerilla. Vatkaa kuohkeaksi sähkövatkaimella. Tarjoile kylmän maidon kera.
------
Ja tässähän ruksattiin sitten jo toinen kokkailuhaave pois To Cook -listaltani! Jeeee!! Tätä vauhtia pääsen suunnittelemaan seuraavaa listaa jo... no, ensi vuoden puolella :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti