Ravintolassa: Kiila

Muutama sana Kiilasta. Kävin siellä ensimmäisen kerran pari viikkoa sitten. Arki-iltana, ystävien kanssa.

Kokemus oli kaikin puolin onnistunut, vaikka olin joitain ei-niin-tyytyväisiä kommentteja netistä lukenutkin. Sisustus ja valaistus oli marraskuun lopun iltahämärässä oikein tunnelmallinen ja maisemat ikkunapöydästä Stokkan kulmalle viihtyisät. Ruoka (kuvassa oleva Lohi-Skagen Salaatti) maistui herkulliselta, tosin pientä miinusta voisi antaa liian kovista saaristoleivän paloista. Jälkkäriksi maistoin OmenaPurnukkaa, joka oli oikein hyvää. Ysi miikka, täyden kympin jälkiruoka olisi saanut, jos hillottu omena olisi ollut hieman lämmintä.

Palvelu toimi mutta ei mitenkään häikäissyt: vesikannu tuotiin vasta itse ruokien saavuttua (= vettä ruokajuomana juoville puoli tuntia odottelua kuivin suin) ja jälkiruokien aterimetkin unohtuivat jälkijunaan. Näistä pikkumokista ei toki illan fiilis latistunut. Ehkä eniten häiritsi suunnattoman kovalla ollut taustamusiikki, jonka ansiosta kolmen hengen seurueessakin sai melkeinpä huutaa kuulumisensa.

Mutta muuten tykkäsin. Rento illanistuijaispaikka, jonka ruokalista houkuttelee, ja sisutus kutsuu istumaan pidempäänkin. Menen uudelleen.