Vuosi sitten elettiin jännittäviä aikoja. Olin vastikään palannut äitiyslomalta takaisin töihin ja pikkukokki aloittanut päivähoidon. Nopeat tonnikala-avokadoleivät olivat ensimmäinen uusi resepti pitkään aikaan, jota jaksoin kokeilla kaiken kiireen ja makaronilaatikoiden keskellä. Samaa hässäkkää eletään edelleen, kun kalenteriin sovitetaan molempien vanhempien työt, päivähoito, harrastukset ja kaksivuotiaan kaipaama kiireetön yhdessäoloaika kaiken päiväkotiarjen jälkeen. Kokkaaminen arki-iltaisin on nopea toimitus.

Ohje täällä.


Nyt täytyypi kummastella, että miten ihmeessä olen valmistanut pinaatti-linssipaistosta ja kanafileitä vain yhden ainoan kerran? Näyttää niin herkulta, että tämä menee meillä uusintaan viimeistään huomenna ellei jopa tänään. Linssit ovat jääneet vähän unholaan, vaikka niitä juuri vuoden päivät sitten melko paljon kokkailussa käytinkin. Helppo ja herkullinen lisuke lähes mihin vaan.

Ohje täällä.


Kolme vuotta on ehtinyt kulua jo omista kolmekymppisistä (vaikken ole tietysti vanhentunut päivääkään)! :) Juhlatarjoilut vedin tuolloin salaattibaari-henkeen, joka oli toisaalta helppo ratkaisu, toisaalta monenmonta kuppia ja kippoa ja otinta vaatinut roudausurakka juhlapaikalle. Täytteenä salaattibaarista löytyi mm. couscous tabbouleh'ia. Erinomainen ja ihan liian harvoin valmistettu lisuke tämäkin. Couscousia meiltä löytyy kyllä lähes aina kaapista, ja siitä on helppo loihtia tosi nopea kylkiäinen lihalle, kanalle tai kalalle. Kunhan vaan muistaa lisätä riittävästi öljyä ja sitruunanmehua makua ja kosteutta antamaan.

Ohje täällä.


Berliinissä olen käynyt vain yhden ja ainoan kerran, mutta toivon että sille tulisi pian jatkoa. Kaupungissa olisi niin paljon nähtävää ja erityisesti syötävää! Berliinin ruokatarjonta -jutussa kerron mm. näistä m i e l e t t ö m ä n  ihanista Mustafan Dönereistä, joita jonotettiin kolme varttia ja jotka olivat jokaisen jonotusminuutin arvoiset.

Juttu täällä.


Tässäpä meillä näyttää olevan punajuuri-kasvispaistos. Ilmeisesti ennen paistoa ja keittiön kelmeässä valossa kuvattuna. Muistan, että paistos jäi aivan liian raa'aksi, mutta halusin sen silti blogissa julkaista ja arvailin oikeaa ja riittävää paistoaikaa. Nyt sanoisin, että punajuuria kannattaa pitää uunissa vähintään se tunti, ehkäpä jopa puolitoista, riippuen punajuuripalojen koosta. Ne voi myös esikeittää, jolloin valmistus uunissa sujuu nopeasti. Toinen erinomainen punajuuripaistos-resepti blogin arkistoista löytyy paahdetusta punajuuresta ja vuohenjuustosta.

Ohje täällä.

Joskus apukokki pääsee yllättämään. Kaiken jauhelihan, kebabin ja jalapenojen jälkeen hän pyytää eräänä kauniina lauantaipäivänä valmistamaan fenkolikeittoa. "Fenkolikeittoa?", kysyn minä. "Fenkolikeittoa", vastaa hän. "Mutta ethän sinä pidä edes kesäkurpitsasta taikka kukkakaalista?", minä kummastelen. "Niin mutta fenkolista pidän".

Asia selvä. Teimme siis fenkolikeittoa.

Ja hyväähän se oli. Fenkolia tulee aniharvoin käytettyä, ainakaan näin puhtaasti aterian pääosassa. Keiton maku on aromikas ja kermalla pehmistetty. Ihanaa alkuruoaksi tai kevyeksi lounaaksi sellaisenaan.

Saa nähdä mitä se apukokki seuraavaksi keksii.

Fenkolikeitto

800 g fenkolia
pieni purjosipuli / puolikas iso
1 valkosipulinkynsi
2 rkl voita
suolaa
mustapippuria
6 dl vettä
1 kasvisliemikuutio
1 dl kuohukermaa

Trimmaa fenkolien varret ja kanta pois. Leikkaa fenkolit neljään osaan ja viipaloi lohkot ohuiksi suikaleiksi. Hienonna myös purjo ja valkosipulinkynsi.

Kuullota fenkolia voissa noin 10 minuuttia. Lisää purjo ja valkosipuli ja kuullota vielä viitisen minuuttia. Lisää vesi ja kasvisliemikuutio. Mausta mustapippurilla ja aavistuksella suolaa. Kuumenna kiehuvaksi ja keitä muutaman minuutin ajan.

Soseuta keitto sauvasekoittimella. Lisää kerma ja kuumenna vielä kiehuvaksi. Kuohkeuta lopuksi sauvasekoittimella. Tarjoile tuoreen leivän kera.

Olemme pikkukokin kanssa kunnostautuneet jo parinkin eri kakun sekä pullien leipomisessa. Neiti hakee aina innokkaasti oman pikkuessunsa, raahaa tuolin keittiötason eteen ja kipuaa sille, kun vaan mainitsenkin sanan leipominen. Äidin rakas apuri <3 Seuraavana lepomislistalla olivat keksit, jotka pyörittelimme eilen lauantai-illan ratoksi. Taas kerran, taikinaa päätyi pikkuapurin suuhun hieman enemmän kuin tarpeeksi ja keittiö näytti siltä kuin hurrikaani olisi kulkenut sen läpi, mutta hauskaa oli. Ja kekseistä tuli aivan hullun hyviä!

Tuplasuklaa Cookiet (voit tehdä myös pelkästään yhdestä suklaalaadusta) ovat ihanan pehmeitä ja paksuja ja juuri sopivan sitkeitä sisältä. Parhaita lämpiminä suoraan uunista, mutta maukkaita vielä muutamankin päivän jälkeen. Juomaksi maitoa - täydellistä.

Tuplasuklaa Cookiet

n. 30 kpl

150 g voita
2 dl fariinisokeria
1/2 dl sokeria
1 kananmuna
2 tl vaniljasokeria
4,5 dl vehnäjauhoja
2 tl maissitärkkelystä
1 tl ruokasoodaa
150 g karkeasti rouhittua suklaata (itse käytin 100 g tummaa suklaata ja 50 g Tupla-suklaata)

Ota voi ja kananmuna ajoissa huoneenlämpöön. Vatkaa sähkövatkaimella pehmeä voi ja sokeri sekä fariinisokeri vaaleaksi vaahdoksi. Lisää kananmuna ja vaniljasokeri ja vatkaa sekaisin. Lisää myös kuivat ainekset (vehnäjauhot, maissitärkkelys ja ruokasooda, jotka on sekoitettu keskenään) ja sekoita nopeasti taikinaksi. Lisää lopuksi rouhittu suklaa. Laita taikina jääkaappiin tekeytymään noin 1/2 tunniksi.

Ota pieniä palloja taikinasta ja asettele ne leivinpaperin päälle uunipellille jättäen muutama sentti palleroiden väliin. Paista 175-asteisen uunin keskitasolla n. 10 minuuttia, kunnes keksit ovat vähän lätistyneet ja saaneet väriä reunoilta. Älä paista liian kauan, ettei kekseistä tule kuivia ja kovia! Anna jäähtyä muutama minuutti pellillä ja nosta sitten ritilälle jäähtymään kokonaan.

Valion uutuustuote, Mifu-ruokarae, on herättänyt paljon keskustelua viime aikoina. Osa on ollut kiitollinen uudesta vaihtoehtoisesta proteiininlähteestä, osa taas kritisoinut sen epäekologisuutta (kyseessä ei ole vegaaninen tuote kuten vaikkapa tässä samoihin aikoihin lanseeratut nyhtökaura ja härkis). Mifu on maitoproteiinivalmiste, jolla voi korvata perinteisen proteiininlähteen ruoassaan (esim. lihan tai kanan). Itse olen sekasyöjä, joka koittaa koko ajan kasvattaa kasvisruoan osuutta aterioillaan. Meillä syödään melko paljon jauhelihaa ja kanaa, eivätkä tofu ja soijarouhe ole olleet mitään menestystarinoita meidän keittiössä. Siksi tällainen helposti lähestyttävä (vähän kuin raejuusto) vaihtoehto on tervetullut ja kokeilunarvoinen tuote meille. Nyhtökauraakin olen ajatellut monesti kokeilla, mutta sen saatavuus lähikaupassamme on ollut superhuono.

No, mitä me tuotteesta pidimme? Testasimme Mifua muutamassakin ruoassa, ja niistä ehdottomasti parhaimpia olivat nämä täytetyt paprikat. Resepti pohjautuu Valion omaan Uunipaprikat-ohjeeseen, jota muokkailin vähän oman maun mukaan. Mifu on itsessään melko mautonta, joten sitä kannattaa maustaa reippaasti tai käyttää valmiiksi maustettuja versioita (kuten tässä reseptissä). Ihan kaikkeen Mifu ei varmastikaan sovi, mutta mausteisissa ruoissa se näyttää toimivan oikein hienosti. Testilistallani on ainakin vielä jokin hyvä meksikolaishenkinen ruoka Mifulla höystettynä.

Tämä ei ole yhteistyöpostaus Valion kanssa, mutta olen saanut Mifu-ruokarakeet Valiolta testaukseen. Tästä eteenpäin Mifua ostetaan meille varmasti aina silloin tällöin.

Mifu-couscous paprikat

3 paprikaa
1 rkl voita
1/2 tl suolaa
1 dl couscousia
1 sipuli
1 valkosipulinkynsi
1 rkl voita
1 pkt Mifu-ruokaraetta Meksikon pippuri
2 dl juustoraastetta
persiljaa

Halkaise pestyt paprikat. Poista sisus. Voitele paprikoiden sisäpinnat ja mausta suolalla. Nosta paprikat voideltuun uunivuokaan vierekkäin ja esipaista niitä 200 asteessa 10 minuuttia.

Keitä couscous pakkauksen ohjeen mukaan.

Pilko sipuli ja hienonna valkosipuli. Kuullota sipuleita pannulla rasvassa. Lisää Mifu-ruokarae. Ruskista välillä sekoittaen. Nosta pannu pois liedeltä. Lisää joukkoon keitetty couscous, 1 dl juustoraastetta sekä hienonnettu persilja. Nostele täyte esikypsennettyihin paprikoihin. Ripottele pinnalle loppu juustoraaste. Jatka kypsentämistä n. 20 minuuttia.

Tarjoile esim. kaalisalaatin ja fetakastikkeen kera.

Saan aina silloin tällöin apukokilta pyynnön tehdä pastasalaattia päivälliseksi. Apukokin feivörit-versio koostuisi jotakuinkin aina salamista, paprikasta ja tietty jalapenoista, mutta - kumma kyllä - koitan tekaista välillä jotain muunlaistakin. Löysin nyt jo hiljentyneestä Belle Baie -blogista herkullisen yrttiöljyllä maustetun pastasalaatin, josta muokkasin hieman vielä ruokaisamman.

Salaatti oli aivan superhyvää ja tuo yrttiöljy toimi pastan mehevöittäjänä p a l j o n paremmin kuin mitkään kermaviili- tai majoneesikastikkeet! Tonnikalaa on tässä versiossa yksi purkillinen, mutta mukaan mahtuu kyllä toinenkin, jos tykkäät vielä ruokaisammasta salaatista.

Varsinainen työpäivän jälkeinen pelastus!

Tonnikala-mozzarella-pastasalaatti yrttiöljyllä

400 g pastaa 
250 g kirsikkatomaatteja
1 vihreä paprika
1 pieni punasipuli
1 prk tonnikalaa
2 pkt mozzarellapalloja (á 125 g)
pari kourallista rucolaa ja basilikanlehtiä

basilikaöljy
1 nippu basilikaa
1 valkosipulinkynsi
1/2 rkl suolaa
mustapippuria
2 dl oliiviöljyä

Keitä pasta. Valuta ja anna jäähtyä. Halkaise kirsikkatomaatit, pilko paprika pieneksi ja hienonna punasipuli. Laita pastan mukaan. Lisää joukkoon myös tonnikala.

Tee basilikaöljy. Hienonna basilika ja valkosipuli mahdollisimman pieneksi. Yhdeistä ne sekä suola ja rouhittu mustapippuri kulhossa. Valuta hiljalleen sekaan oliiviöljyä ja sekoittele. Kaada yrttiöljy pastasalaatin joukkoon.

Lisää lopuksi ennen tarjoilua mozzarellapallot (itse revin ne vielä puoliksi), basilikanlehdet ja rucola.