tiistai 31. toukokuuta 2016

Fenkolille kyllä kiitos


Fenkoli ja varsiselleri. Siinä parivaljakko, joka tapasi mennä mielessäni aina sekaisin. Toisesta pidän kovasti, toisesta en lainkaan. Ikävä yllätys, kun sattuu lappaamaan lautaselleen ison kasan ruokaa ja muistaa sitten maistaessaan, että "ai niin, tää oli sitä mistä mä EN pitänyt".

Selleri nimittäin. Nyt sen jo osaan ja muistan. Sellerille ei, fenkolille kyllä kiitos. Näin ne makujutut vaan joskus menevät.

Fenkolia en ole omassa keittiössä oikein osannut käyttää, mutta apukokin saaman Suuren suomalaisen grillikirjan innoittamana testasimme fenkolista tehtyä raastesalaattia, fenkolislaw'ta. Lisäsimme salaattiin reseptistä poiketen coleslaw'sta tuttua porkkanaa ja vielä tuoretta kevätsipulia. Alkuperäisen ohjeen sinappijauhekin korvattiin Dijon-sinapilla, jota kaapista löytyi valmiina.

Hätäisinä kokkaajina vedimme salaatin nassuun vähän liian aikaisin, kun se olisi kaivannut vielä rauhallista maustumista marinadissaan. Ole siis viisaampi ja tee fenkolislaw hyvissä ajoin ja anna tekeytyä rauhassa. Toimii erinomaisesti vähän kaiken grilliruoan kumppanina!

Fenkolislaw


1 fenkoli (n. 200 g)
2-3 porkkanaa
2 kevätsipulin vartta

marinadi
1 rkl sokeria
1/2 dl appelsiinimehua
1/2 dl oliiviöljyä
1 tl Dijon-sinappia
1/2 tl suolaa

Sekoita marinadin ainekset yhteen.

Raasta fenkoli ja kuoritut porkkanat. Hienonna kevätsipulit. Kaada päälle marinadi ja anna tekeytyä jääkaapissa pari tuntia ennen tarjoilua.


keskiviikko 25. toukokuuta 2016

Pikkuleipurin raparperikakku


Äitienpäivänä se viimein koitti. Hetki, jota olin pitkään haaveillut ja mielessä suunnitellut. Virstanpylväs äidin ja typykän elämässä.

Leivoimme yhdessä pikkukokin kanssa.

Äitienpäiväkakku syntyi meillä kimppatyönä eli äiti on siis viimein saanut oman pikku apuleipurin keittiöön! Ihan mahtavuutta!! Apurini oli heti ensi hetkestä lähtien valtavan kiinnostunut kaikesta mitä leipomispöydällä tapahtui. Sekoitti lusikalla taikinaa, maisteli jauhoja, levitti raparpereja ja tökki sormellaan jokaista raaka-ainetta. Erityisesti taikinan kaapiminen kulhosta suuhun oli parasta hommaa.

Äidin tyttö.

Valmis kakkukin typykälle maistui, mutta sen sisältämistä raparpereista leipurineiti ei niin välittänyt. Taisivat olla hälle liian kirpeitä. Kakku kuuluu meillä toki myös jo sanavarastoon. "Kakku, kakku!", hihkuu neiti heti kun jotain herkullista ja leipomuksiin viittaavaa vähänkin näkee.

Niin.
Äidin tyttö.


Mehevä raparperikakku


3 kananmunaa
1 dl fariinisokeria
1 dl sokeria
2 tl vaniljasokeria
5 dl vehnäjauhoja
1,5 tl kardemummaa
1 tl leivinjauhetta
100 g sulatettua voita
1 dl kermaviiliä
1 dl maitoa

1/2 kg raparperia paloiteltuna

Vatkaa huoneenlämpöiset munat ja sokerit sekä vaniljasokeri kuohkeaksi vaahdoksi. Sekota kuivat aineet (vehnäjauhot, kardemumma ja leivinjauhe) keskenään erillisessä kulhossa. Lisää muna-sokerivaahtoon varovasti sekoittaen kuivat aineet, sulatettu voi sekä kermaviili ja maito. Sekoita hellästi tasaiseksi taikinaksi.

Kaada reilu puolet taikinasta voideltuun ja korppujauhotettuun irtopohjavuokaan. Levitä taikinan päälle huuhdellut ja paloitellut raparperit. Peitä ne lopulla taikinalla. Ei haittaa vaikka raparperit vähän pilkottaisivat taikinan välistä.

Paista kakkua 175 asteessa noin 45 minuuttia tai kunnes kakku on keskeltä kypsä. Ota vuoka uunista, irrota reunat ja anna kakun jäähtyä. Tarjoa vaniljakastikkeen tai -jäätelön kera.

torstai 19. toukokuuta 2016

Avokadodippi


Guacamole alkaa olla jo lähes kaikille tuttu soosi. Tuo meksikolaishenkinen avokadomössö valmistetaan perinteisesti avokadot muussaamalla ja lisäämällä joukkoon limen mehua, valkosipulia, korianteria, mausteita ja usein tomaatti- ja sipulisilppuakin. Guacamole ei kuitenkaan ole ainoa tapa käyttää avokadoa dippinä. Vähemmillä mausteilla ja turkkilaisen jugurtin pehmentämänä avokadodipistä tulee hurmaavan kuohkeaa ja avokadon maku pääsee ihan eri lailla esille. Ja miten kaunis vaaleanvihreä väri!

Ohje on peräisin ihanan Annen 52 weeks of deliciousness -blogista. Anne surautti ainekset kuohkeaksi dipiksi sauvasekoittimella, mutta minä tyydyin ihan käsipeliin. Syynä juuri naapurihuoneeseen nukahtanut pikkukokki, joten en uskaltanut ottaa riskiä, että neiti herää kovaääniseen surrutukseen.

Ihan huippuhyvää tuli käsin muussaamallakin! Soosi päätyi halloumiburgerin väliin sekä ranskalaisten dipiksi. Se oli käyttökelpoista myös seuraavana päivänä, mutta ruskehtunut väri ei toki houkutellut enää samalla lailla. Suosittelen siis popsimaan dipin parempiin suihin saman tein.


Avokadodippi


2 avokadoa
1 dl turkkilaista jugurttia
1/2 sitruunan mehu
1 valkosipulin kynsi
suolaa
mustapippuria

Pilko kuorittu avokado kulhoon ja muussaa se haarukalla. Lisää turkkilainen jugurtti, sitruunamehu ja hienonnettu valkosipulin kynsi. Sekoita ainekset hyvin sekaisin kuohkeaksi dipiksi.

(Tai surauta kaikki ainekset tasaiseksi kastikkeeksi sauvasekoittimella.)

Mausta suolalla ja mustapippurilla. Maista ja lisää tarpeen mukaan sitruunamehua, suolaa ja/tai pippuria.

maanantai 16. toukokuuta 2016

- Muistelumaanantai -

2015

Reilu vuosi sitten teimme oikein perinteisen all inclusive- / Lollo & Bernie- / lojutaan löysänä hotellin altaalla -perheloman Rodokselle. Jaksoimme onneksi pariinkin otteeseen poistua hotellialueen leppoisasta syleilystä Rodoksen kaupunkiin ja sieltä löysimme varsinaisen ravintolahelmen. Ravintola Tamam oli aivan huippu ja jos ikinä ikinä Rodokselle menet, niin käythän tässä hurmaavassa ravintolassa? Ihania makuja, lämmin tunnelma, ystävällinen palvelu, omatekoinen jäätelö. Aaaah, melkein voisin lähteä Rodokselle ihan vaan Tamamiin syömään.

Juttu täällä.

2014

Tähän muistelumaanantaihin sattui eksymään kaksi erinomaista suklaareseptiä. Syntisen hyvät suklaabrowniet tässä ensimmäisenä. Paistoin nämä browniet ihan liian kypsiksi, sen näkee jo kuvasta. Valuvasta sisuksesta ei ole tietoakaan. Seuraavalla kerralla vähensin paistoaikaa ja browniet sulivat suuhun. Suosittelen.

Ohje täällä.

2013

Kesäisen värikäs salaatti sai bloggaajan aikanaan lähes runoilemaan. Salaattitaidetta taisin väittää tekeväni, niin kaunis tuosta lopputuloksesta mielestäni tuli. Nättihän se on juu ja makoisalta maistui, mutta tuskin nyt ihan taiteeksi voi kutsua

Hyväksi lounassalaatiksi kyllä.

Ohje täällä.

2012

Toinen päivän suklaaherkuista on luottomuffinsireseptini aina kun suklaamuffineista puhutaan. Amerikkalaiset suklaamuffinsit toimivat jok'ikinen kerta ja niistä saa myös helposti kuppikakkuja lisäämällä päälle jotain herkullista kuorrutetta. Näin tein esim. pikkukokin ristiäisissä (kuppikakkuohje täällä). Kunnollinen suklaamuffinsi ei toki mitään ylimääräistä härpäkettä kaipaa, kunhan valmistuksessa on käytetty reilusti suklaata. Pelkällä kaakaojauheella maustetut leivokset saavat suklaasuun vain pettymään.

Muffinsien ohje täällä.

2011

Ei ihan viittä vuotta täynnä, mutta melkein. Blogin ihka ensimmäinen teksti on toukokuun lopulta vuonna 2011. Turkulaisen ravintola Blankon Caesar-salaattikuvan myötä kerron, miten haluan tässä omassa blogissani
"...jakaa ihania makuelämyksiä, joita syntyy omalla tai muiden hellalla. Omat kokkailut ovat luultavasti jostain lainattuja: lehdistä, kirjoista, netistä, kavereilta, äidiltä... Ne ovat kuitenkin aina hyväksi testattuja ja jaettavaksi syntyneitä. Ja jos omalla kotihellalla ei herkkuja synny, niin blogistani löytyy myös muiden kokkauksia, ravintolaelämyksiä, juomia, kuvia, matkoja, kauniita asioita...  Eli kaikkia ihania ja maukkaita houkutuksia, joita matkan varrella pääsen nauttimaan!"

Ravintola- ja matkajutut ovat viime aikoina jääneet kovin vähälle ja blogi on keskittynyt lähinnä reseptien jakamiseen. Muuten allekirjoitan kyllä tuon tekstin edelleen täysin ja toivon, että niitä hyväksi testattuja makuelämyksiä löytyy täältä jatkossakin.

Viisi vuotta, uskomaton aika. Ihan mielettömän kivaa on ollut!! :)

Ensimmäinen postaus evö onpi täällä.

tiistai 10. toukokuuta 2016

Riisit pannulle eli helppo broileri-riisipaistos


Ja tässäpä taas eräs mainio arkiruoka meidän "nopeat ja helpot pikkulapsiperheen kokkailut"-sarjasta. Erinomaisen kivan ruoan tästä tekee se, että koko hela hoito tehdään yhdellä ja samalla pannulla eli myös riisi kypsytetään samassa setissä kuin broileri ja kasvikset. Hurraahuuto pienemmälle tiskimäärälle, jei! Tykkäsin paljon paistoksen mausta, vaikka se (pikkukokin takia) miedohko onkin. Päälle ripoteltavat suolapähkinät tuovat kivaa pureskeltavaa ja korianteri ihanaa lisämakua. Tästä syötiin hyvin pari iltaa ja tarvittaessa riisin määrää voi myös hieman kasvattaa, jos halaut vielä isomman satsin valmistaa. Lisääthän silloin myös nesteen määrää.

Helppo broileri-riisipaistos

4-6 annosta

450 g broilerin fileesuikaleita
öljyä
3 dl basmati- tai jasmiiniriisiä
1 iso sipuli
1 paprika
1 porkkana
5 dl vettä
1 kana- tai kasvisliemikuutio
1-2 rkl soijaa
rouhittua mustapippuria

pari kevätsipulin vartta
kourallinen korianteria
kourallinen suolapähkinöitä

Ota broilerisuikaleet huoneenlämpöön puolisen tuntia ennen valmistusta. Kuumenna öljy wokkipannulla. Paista fileesuikaleita pannulla, kunnes ne ovat saaneet väriä. Lisää joukkoon kypsentämätön riisi ja kääntele joukkoon.

Pilko sipulit, paprika ja porkkana. Lisää kasvikset paistokseen ja anna kypsyä hetki käännellen, jotta nekin saavat hieman paistopintaa. Kaada joukkoon vesi ja murustele kana- tai kasvisliemikuutio mukaan. Mausta soijalla ja mustapippurilla. Anna kypsyä miedolla lämmöllä välillä sekoitellen, kunnes vesi on imeytynyt riiseihin (n. 10-15 min). Lisää loppuvaiheessa pilkottu kevätsipuli. Tarkista maku.

Ripottele valmiin paistoksen joukkoon korianteria sekä suolapähkinöitä.

perjantai 6. toukokuuta 2016

Parsa-pekonipiirakka - kevättä parhaimmillaan


Kyllä se vaan niin on, että kun parsat kauppaan keväisin astelevat, on nippu tai pari aina ostoskärryyn napattava. Jos joku on sesonkiherkkua, niin tämä tuote. Parsan makuun olen päässyt vasta aikuisvuosinani, mutta nykyään nautin siitä sitäkin enemmän. Näinhän se on vähän kaikkien sesonkiruokien kanssa: parhaimmilta maistuvat, kun pääsee taas pitkän tauon jälkeen ensimmäisen suupalan haukkaamaan. Ekat uudet perunat voinokareen kera. Kesän ensimmäinen mansikka. Kanttarellit. Glögi. Joulukinkku.

Parsapiirakkaa on valmistettu meidän keittiössä aiemminkin, mutta nyt ensi kertaa kera pekonin. Ihan parasta herkkua oli tämä! Eikun keväästä ja parsasta nauttimaan ja piirakan tekoon!

Parsa-pekonipiirakka


pohja
125 g voita
3 dl vehnäjauhoja
1/2 tl suolaa
4 rkl kylmää vettä

tai

1 valmis piirakkapohja (suosin itse Myllyn parasta)

täyte
pieni nippu vihreää parsaa
1 pkt pekonia
2 valkosipulin kynttä
pala purjoa

2 kananmunaa
125 g ranskankermaa
1 dl kuohukermaa
1 dl parmesania raastettuna
suolaa
mustapippuria

Jos teet pohjan itse: nypi pehmennyt voi jauhojen ja suolan sekaan. Lisää kylmää vettä vähän kerrallaan taikinaa vaivaten. Taputtele taikina parin sentin paksuiseksi levyksi kelmun päälle ja kääri se tiiviiksi paketiksi kelmuun. Nosta taikina jääkaappin n. puoleksi tunniksi.

(Piirakkapohjan tekeminenhän ei ole mitenkään vaikeaa tai aikaavievää. Silti huomaan nykyään ostavani lähes aina valmiin piirakkapohjan. Ne ovat oikein kelvon makuisia, tykkään mä. Jos päädyt kanssani samaan ratkaisuun, sulata pohja.)

Kauli taikina ohueksi levyksi piirakkavuoan muotoon. Taputtele taikinalevy vuokaan ja leikkaa ylimenevät reunat pois. Töki pohjaan muutamat reiät haarukalla. Esipaista pohjaa 175 asteessa n. 10-15 minuuttia.

Valmista täyte. Pilko pekoni ja purjo pieneksi sekä hienonna valkosipulit. Ruskista ensin pekoni pannulla ja lisää lopuksi purjot ja valkosipulit ja kuullota niitäkin hetki.

Sekoita kananmuna, ranskankerma ja parmesanraaste keskenään. Mausta suolalla ja mustapippurilla.

Leikkaa parsojen puumainen tyvi pois ja huuhtele parsat. Leikkaa parsoja tarvittaessa lyhyemmäksi sen mukaan, millaista vuokaa käytät.

Kaada ruskistettu pekoni-purjoseos vuokaan ja levittele se tasaisesti pohjan päälle. Kaada sitten muna-ranskankermatäyte päälle ja asettele lopuksi parsat kauniisti päällimmäiseksi. Paista piirakkaa uunissa 200 asteessa noin 20-30 minuuttia tai kunnes se on kauniin ruskea. Anna piirakan vetäytyä hetki ennen tarjoilua.


Parsapiirakkaa ja Happy Joeta. Kevättä parhaimmillaan.