maanantai 29. helmikuuta 2016

- Muistelumaanantai -

Karkauspäivän kunniaksi on pakko vähän muistella, sillä näitä päivämääriä ei niin montaa blogin historiasta löydy. Tasan neljä vuotta sitten olen postannut jutun karkauspäivänä, jossa fiilisteltiin lähinnä edellistä ja tulevaa kevättä kukkakuvien kera. Alla reseptejä läheisiltä päivämääriltä:

2015:

Voihan lehtikaali! Trendiraaka-aineen käyttö meidän keittiössä tyssäsi hieman tämän jutun julkaisun jälkeen. Lehtikaalipyttipannun jälkimainingeissa kokeilimme pari viikkoa myöhemmin tehdä supersuosittuja lehtikaalisipsejä. Sipsit maistuivat ja vedimme niitä iltasella ison kasan nassuun. Seuraavana yönä kumpaisellekin iski vatsatauti, jonka seurauksena lehtikaalit lensivät useaan otteeseen kaaressa ulos. Voitte vaan arvata, onko lehtikaali tuon jälkeen maistunut. Apukokkia etoo edelleen pelkkä sanakin...

Ohje täällä.

2014:

Vaikka puurot ovat ihania ja varsin trendikkäitä, tunnustan että meillä niitä syö nykyään lähinnä pikkuneiti. Arkiaamuina vetelen silloin tällöin puuroa työpaikalla, mutta viikonloppuisin maistuu ennemmin leipä ja jugurtti. Harmi, sillä olen pitänyt itseäni kyllä puuroihmisenä ja tämä neljän viljan omena-kanelipuuro kuulostaa ja näyttää aivan ihanalta. Arkiruoan sijasta puuro taitaakin olla minulle sellainen spesiaaliherkku, jota tehdään harvoin ja valikoiden. :)

Ohje täällä.

2013:

Kunnon cheddaria löytyy tätä nykyä meidän jääkapista paljon useammin kuin ennen. Olen oppinut miten paljon paremmin se toimii kuin vanha kunnon Oltermanni, kun puhutaan burgereista, sänkkäreistä, uunivuoista jajaja..., no melkeinpä mistä vain ruuista. Paksu siivu cheddaria tai kourallinen sitä raastettuna nostaa ruoan kuin ruoan uusiin sfääreihin. Ja maistuuhan se aivan upealta myös ihan sellaisenaan! Pannulla paistetut cheddarjuustosandwichit kolmen vuoden takaa - söisin edelleen koska tahansa.

Ohje täällä.

2012:

Nämä vanhimmat arkistojen helmet eivät kyllä petä koskaan. Voi apua! Lähin resepti näiltä päivämääriltä on varsinainen arkiruokien klassikko eli lihapullat. Ei mitään uutta tahi ihmeellistä taivaan alla, ihan perus pullat. Kuva on kulkenut taas jonkun ihme filtterin läpi, ilmeisesti tällainen samea siniharmaan sävy korosti mielestäni tuolloin oivallisesti ruokakuvia. Tänä päivänä olen hieman eri mieltä.

Ohje täällä.

perjantai 26. helmikuuta 2016

Linssit hyppäsivät jauhelihasoppaan


Monilla taitaa talvilomaviikko olla parhaillaan käynnissä. Toivottavasti talviset ulkoilut ovat ainakin joten kuten lomalaisilla onnistuneet, kun lunta vielä suurin piirtein koko maassa riittää. Meillä lomailut osuvat hiihtolomaviikon ulkopuolelle, joten tällä viikolla ollaan saatu nauttia lähinnä rauhallisesta ja sujuvasta työmatkaliikenteestä (mutta iso peukku hei sille!).

Hikoiletpa sitten hihtoladuilla tai työkoneen äärellä, makoisa soppa maistuu aina! Tässäpä esittelyyn hieman tuunattu versio tutustua jauhelihakeitosta. Lisäprotskua ja -makua tuovat linssit, joita on helppo käyttä ruoassa kuin ruoassa. Iso keittokattila jääkaapissa on myös lapsiperheen pelastus, sillä siitä syödään monta päivää. Linssit sopivat hyvin pikkukokin suuhun eikä nirsohko apukokki tainnut edes noteerata niiden olemassaoloa keitossa. Makoisaa talviruokaa siis!

Jauheliha-linssikeitto


1 sipuli
2 valkosipulinkynttä
3 porkkanaa
200 g palsternakkaa
2 perunaa
3 tomaattia
400 g jauhelihaa
suolaa
mustapippuria 
öljyä
1,2 l vettä
1 pkt (n. 300 g) punaisia linssejä
70 g tomaattipyrettä
2 tl valkoviinietikkaa
1 rkl soijaa
hienonnettua persiljaa

Kuori ja hienonna sipuli ja valkosipulit. Kuori juurekset ja leikkaa ne noin 1-1,5 cm kuutioiksi. Pilko myös tomaatit.
Ruskista jauheliha pannulla. Mausta suolalla ja mustapippurilla. Huuhtele ja valuta linssit.

Kuullota kattilassa öljyssä sipulia ja valkosipulia. Lisää juurekset ja tomaatit ja jatka kuullottamista noin 5 minuuttia. Kiehauta vesi esim. vedenkeittimellä ja lisää kattilaan. Mausta vielä ripauksella suolaa.

Kiehauta keitto ja keitä hiljalleen noin 10 minuttia. Lisää linssit ja keitä vielä noin 15 minuuttia, kunnes kasvikset ovat kypsiä. Sekoita joukkoon jauheliha ja tomaattipyre. Lisää lopuksi valkoviinietikka ja soija. Tarkista maku. Lisää pinnalle reilusti hienonnettua persiljaa.

maanantai 22. helmikuuta 2016

Uunibataatit fetalla ja srirachalla


Bataattia on löytynyt viimeaikaisista resepteistäni melko lailla. Olen kovasti ihastunut sen pehmeän makeaan makuun. Käyttöä on lisännyt myös meidän pikkukokin mieltymys bataattiin, ja se onkin taaperolle hirmu helppo lisäke. Paloiteltu bataatti kun valmistuu paljon perunaa nopeammin keittämällä tahi uunissa.

Yleensä bataatti tuleekin valmistusvaiheessa pilkottua paloiksi, lohkoiksi tai viipaleiksi, mutta tällainen kokonainen (tai no, puolikas) bataatti on hauska ja näyttävä vaihtelu lisukkeeksi. Bataatin päälle voi kasata makua tuomaan vaikka mitä. Suolaisen fetan ja tulisen srirachan lisäksi ruokaisuutta voisi hakea vaikka paahdetulla pekonilla tai lämminsavulohella, jolloin puolikas bataatti toimisi jo ihan kokonaisena ateriana. Kokeile myös erilaisia pähkinöitä ja siemeniä sekä yrttejä.


Uunibataatit fetalla ja srirachalla

neljälle

2 isoa bataattia 
1 rkl öljyä
suolaa
200 g fetajuustoa
pala purjosipulia
n. 4 tl sriracha-kastiketta
tuoretta persiljaa
paahdettuja auringonkukansiemeniä

Pese bataatit ja halkaise ne pituussuunnassa. Sivele leikkuupinnat öljyllä ja pistele niitä haarukalla. Kypsennä 200-asteisessa uunissa n. 45 minuuttia vähän bataattien koosta riippuen.

Koverra pehmeiden bataattien sisusta hieman rikki haarukalla. Ripottele pinnalle suolaa. Lisää pinnalle murustettua fetajuustoa, hienonnettua purjoa, sriracha-kastiketta maun mukaan sekä hienonnettua tuoretta persiljaa ja paahdettuja auringonkukansiemeniä.

tiistai 16. helmikuuta 2016

Tonnikalapastalla mennään


Harmittaa ihan vietävästi tämä varsin verkkainen bloggaustahtini. Rakas harrastukseni jää kaiken pikkulapsiarjen ja työssäkäynnin keskellä noin sijalle 26., joten toteutan sitä tällä erää hyvin pitkälle vasemmalla kädellä. Myönnän sen. Mieleni tekisi kokeilla vaikka mitä uusia reseptejä, kehittää ruokakuvaustaitojani, uudistaa blogipohjaa, kertoa kodin sisutuksesta, pikkukokin kehityksestä ja vaikka mistä mutta... Mutta. Kun oma aika koostuu puolestatoista iltatunnista taaperon nukahtamisen jälkeen, sohva ja valmisruoka kutsuu paljon enemmän kuin keittiö ja soppakauha. Tai tietokone.

En kuitenkaan kertaakaan ole miettinyt, että pitäisikö sitä lopettaa. Jotenkin näen, että sekin aika taas tulee, kun saan ahertaa keittiössä ja koneen äärellä sydämeni kyllyydestä, kun neiti liihottaa omissa touhuissaan. Sitä ennen mennään niillä eväillä, mitkä nyt on. Blogi heijastelee näitä oman elämän polkuja ja kiemuroita.

Näillä saatesanoilla esittelen siis taas kerran erään oikein toimivan mutta ah niin arkisen ruokareseptin. Sellaisen arjen pelastajan. Toimii oivallisesti myös taaperon makumaailmaan eli koko perhe saa vatsan täyteen nopeasti ja maukkaasti. Tomaattinen tonnikalapasta - vasemmalla kädellä, mutta koko sydämellä valmistettu!

Tomaattinen tonnikalapasta


250 g pastaa (esim. tagliatelle)

2 prk tonnikalapaloja öljyssä
1 sipuli
2 valkosipulinkynttä
400 g tomaattimurskaa
50 g tomaattipyrettä
1 rkl fariinisokeria
suolaa
rouhittua mustapippuria
hienonnettua persiljaa

Laita pastavesi kiehumaan. Keitä pasta reippaasti suolatussa vedessä.

Kuori ja hiennonna sipuli ja valkosipulinkynnet. Valuta tonnikalapurkkien öljy pannulle ja kuullota sipulit siinä. Lisää joukkoon tonnikala, tomaattimurska ja -pyre. Anna seoksen kiehua kevyesti muutama minuutti. Mausta fariinisokerilla, suolalla, pippurilla ja hienonnetulla tuoreella persiljalla.

Istahda hetkeksi, täytä vatsa ja nauti. Ja suuntaa sitten taas päivän muihin touhuihin. :)

maanantai 8. helmikuuta 2016

- Muistelumaanantai-

2015:

Olemme varsinainen jauhelihaperhe eli joka viikko syödään jauhelihaa ja useasti. Viime vuonna kokeilin tehdä jotain vähän erilaista jauhelihasta ja tämä jauhelihaspaghetti kiinalaisittain olikin varsin onnistunut kokeilu. Olemme tehneet sita muutamaankin otteeseen tämän jälkeen. Soija, chili, seesamiöljy, inkivääri ja valkosipuli maustavat kivasti jauhelihaa ja nuudeleita. Pikkukokillekin voisi kokeilla tarjota hieman keveämmin maustettuna.

Ohje täällä.

2014:

Olen niiiiin onnellinen, että lähdin aikanani kokeilemaan cheddarkastikkeen tekemistä itse! Valmiit cheddarsulatejuustoviipaleet sulavat maidon joukkoon helposti, ja kastike on dippailuun ja texmexruokiin aivan täydellinen. Yksi apukokin lemppareista!

Ohje täällä.

2013:

Kolmen vuoden takaa piti reseptiä hakea muutaman päivän heitolla, sillä blogissa näytti olevan kaiken maailman muuta juttua näiltä päiviltä (mm. pakkasmarjavaraston tyrehtymisestä ja Ikean reissusta). Lähin resepti oli tomaattinen jauhelihakeitto, mikä ilahduttaa kyllä suuresti, sillä tämä on myös yksi ihan suosikkiresepteistämme. Erityisesti näin talviaikaan jauhelihakeittoa tulee tehtyä ja nautittua mielellään (onhan siinä sitä jauhelihaakin, huippua!).

Ohje täällä.

2012:

Eikä suosikkiraaka-aineestamme päästä näköjään eroon tässä viimeisessäkään reseptissä! Neljä vuotta sitten lähin resepti oli täytetyt paprikat, jossa täytteenä komeilee tosiaan tuo iki-ihana jauheliha. Jeee-e! Kuva on kamala, rosoinen ja pimeä (tsekkaa myös kyseisen postauksen muut käytetyt kuvaefektit), mutta ruoka oikein toimiva. Apukokki toivoo tätä aina aika-ajoin ja toki olemme kokeilleet paprikoissa muitakin täytteitä jauhelihan lisäksi. :)

Ohje täällä.

torstai 4. helmikuuta 2016

Luottoreseptini eli paras porkkanakakku


Kun muut väkertävät helmikuun kausileivonnaisia, leivon minä porkkanakakkua. Tänä vuonna päätin ostaa sekä ruuneperini että laskiaispullani valmiina kaupasta, hui kauhistus! (Ihana Runebergin sydäntorttu viime vuodelta löytyy täältä.) Porkkanakakulla ei kummempaa juhlakautta ole vaan sitä voi syödä ja leipoa ihan koska tahansa. Porkkanakakku on ehdottomasti yksi lempikakuistani, ellei jopa se ykkössuosikki. Se toimii aina. Luottoreseptini on kirjattu ylös reseptivihkoon joskus vuosituhannen vaihteessa äidin reseptiarkistoista.

Alkuperäisessä ohjeessa sekä aina lapsuudessani porkkanakakku kuorrutettiin itse keitetyllä kinuskilla. Kyllä, näin on! Kahdenkymmenen ensimmäisen elinvuoteni aikana tuskin tiesinkään, että porkkanakakun kuorrutteena käytetään yleensä tuorejuustotäytettä. Kinuski sopii mausteisen kakun kanssa aivan täydellisesti - tosin teen nykyään itsekin porkkanakakun lähes aina tuorejuustopohjaiseen kuorrutteeseen sen helppouden ja nopeuden takia. Näin myös tässä reseptissä, jossa tuorejuustoa maustavat appelsiini sekä valkosuklaa. Ohje on noin 26-senttiseen kakkuvuokaan, vaikka kuvissa näkyykin neliönmuotoiseen uunivuokaan tehty kakku. Siihen tein taikinan 1,5-kertaisena.

Mielikuva jääkaapissa viilentyneestä ja jähmettyneestä kinuskikuorrutteesta yhdessä mehevän porkkanakakun kanssa on nyt sen verran vedet kielelle nostattava muistikuva, että ensi kerralla kiehautan pitkastä aikaa kinuskit kakun kaveriksi. Kokeile sinäkin! (Laitan kinuskikuorrutteen ohjeen ihan reseptin loppuun. Varuiksi, jos siitä innostut.)


Paras porkkanakakku


150 g voita
2 dl fariinisokeria
3 dl hienoa porkkanaraastetta
2 munaa
3 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
2 tl kanelia
2 tl vaniljasokeria
1/2 tl suolaa
1/2 dl mantelirouhetta
1 dl ananasmurskaa
1/2 sitruunan mehu

kuorrute
200 g appelsiinituorejuustoa
1 dl tomusokeria
50 g valkosuklaata

Sulata voi ja sekoita siihen fariinisokeri ja porkkanaraaste. Lisää munat vatkaten. Sekoita kuivat aineet (ml. mausteet ja mantelirouhe) keskenään ja lisää taikinaan sekoittaen. Lisää lopuksi ananasmurska ja sitruunan mehu ja sekoita.

Voitele irtopohjavuoka ja kaada taikina vuokaan. Paista 175-asteisen uunin alatasolla noin 45 minuuttia.

Anna jäähtyä ja irrota vuoasta. Sulata valkosuklaa vesihauteessa. Sekoita kuorrutteen ainekset keskenään voimakkaasti sekoittaen ja levitä kakun pinnalle. Koristele mantelirouheella. Porkkanakakku maistuu parhaalta seuraavana päivänä, kun se on saanut vetäytyä viileässä.

Kinuskikuorrute

3 dl kuohukermaa
2 dl fariinisokeria
1/2 vaniljatanko
50 g voita

Keitä kermaa, sokeria ja vaniljatankoa miedohkolla lämmöllä, kunnes seos sakenee. Sekoittele keitosta koko ajan. Tähän kuluu aikaa n. 15-30 minuuttia. Jäähdytä hieman ja lisää notkea voi pienissä erissä.