Ohje täällä.

Näistä rommirusina-rahkapullista tulee ensimmäisenä mieleen raskauspahoinvointi. Kuten tulee kaikista marras-joulukuussa 2013 postaamistani blogiresepteistä. En varsinaisesti edes kärsinyt kovin ihmeellisestä raskauspahoinvoinnista, vain pienestä etomisen tunteesta raskauden ensimmäisten viikkojen aikana. Mutta se oli ilmeisesti riittävästi, sillä lukiessani blogijuttujani noilta ajoilta, tulee sellainen pieni kuvotuksen olo heti mieleen. Ei tee yhtään mieli kyseisiä ruokia. Vieläkään.

Niin ja siis tarkennuksena, pullissa itsessään ei ole mitään vikaa, ne ovat oikein herkullisia. Tiedän, sillä olen tehnyt ja syönyt näitä myös ennen raskautta. :)

Ohje täällä.


Kolme vuotta sitten apukokki sai parhaan joulukalenterin ikinä. 24 erilaista erikoisolutta. Pitäisiköhän itsellekin kehittää joku tällainen aikuisten joulukalenteri vielä tälle vuodelle? Nyt meiltä löytyy partiolaisten ja Veikkauksen joulukalenterit, kivojahan tiestysti nekin! :)


Löysin kuvanmuokkausohjelmat joulukuussa 2011. Marraskuussa 2011 en sellaista vielä omistanut, kuten kuvasta saattaa huomata. Tomaatti-vuohenjuustokeitto kera pesto-vuohenjuustoleipien olisi varmasti näyttänyt aika paljon herkullisemmalta, kun kuvaa olisi muokattu himpun verran valoisammaksi. Keitto ja leivät olivat epäilemättä oikein maukkaita, mutta minua tämä kuva ei kyllä yhtään houkuttele testaamaan kyseistä reseptiä. Eli kyllä nuo kuvanmuokkausohjelmat ovat vaan meidän ruokabloggaajien pelastus, ainakin näin pimeään talviaikaan.

Ohje täällä.

Tänä syksynä ruokatrendien aallonharjalle on noussut vanha kunnon lihapiirakka ja erityisesti se koko pellin leveydelle tehtävä lihapiirakka. Nyt on ihan pakko kröhäistä ja muistuttaa, että tässä blogissa sitä muuten valmistettiin jo lähes vuosi sitten, anopin erinomaisella perinneohjeella. Kannattaa käydä tsekkaamassa täältä!

Nopeampi versio vähän jostain lihapiirakan suuntaisesta on jauhelihapasteija. Meillä aina välillä väännetään kättä siitä, mitä oikein pitäisi olla iltapalaksi, kun leipääkään ei aina jaksa mussuttaa. Välillä kädenväännön voittaa terveellisyys ja teemme salaattia tai smoothieta, välillä ei-niin-terveellinen roskaruoka (kauhea sana muuten tuo roskaruoka kun oikein miettii, eihän epäterveellinenkään ruoka nyt mitään roskaa ole). Jauhelihapasteijat tippuvat kai tuohon jälkimmäiseen kategoriaan, mutta hyvä välillä niinkin. Olivat kauhean hyviä iltapalaherkkuja! Pari pasteijaa mussutettuaan sitä köllähti oikein tyytyväisenä vatsan viereen nukkumaan.

Jauhelihapasteijat

500 g voitaikinalevyjä

pala purjoa
1/2 paprika
n. 200 g jauhelihaa
rouhittua mustapippuria
suolaa
ripaus chiliä
150 g ranskankermaa
2 kananmunaa

pinnalle
siemeniä (seesami / unikko / pellava)

Sulata voitaikinalevyt ja valmista sillä aikaa täyte. Halkaise, huuhdo ja hienonna purjo. Kuutioi paprika pieneksi. Kuullota purjoa ja paprikaa hetki pannulla öljyssä ja lisää jauheliha. Paista kypsäksi. Lisää mausteet, ranskankerma ja kananmunien valkuaiset hieman vatkattuina. Sekoita tasaiseksi.

Jaa voitaikinalevyt puoliksi ja kauli niitä aavistuksen verran ohuemmiksi. Laita täytettä taikinaneliöiden sisään (älä laita liikaa, muuten pasteijat eivät pysy kiinni). Taita kolmioiksi ja painele reunat huolellisesti kiinni. Sekoita keltuaisten joukkoon tilkka kylmää vettä ja voitele leivonnaiset seoksella. Ripottele pinnalle haluamiasi siemeniä.

Paista pasteijat 225 asteessa noin 10-12 minuuttia.

Olen hummusta tehnyt aiemminkin, mutta jollain sellaisella sovelletulla ohjeella, johon ei käytetty tahinia lainkaan. Hummusfanit kohahtavat tässä kohtaa suureen ääneen, että eihän hummusta voi tehdä ilman tahinia eli seesaminsiementahnaa. En muista kuinka aidon makuista siitä versiosta silloin tuli, mutta sen verran harvoin hummusta tulee tehtyä, että tahinipurkki on jäänyt hankkimatta.

Pari viikkoa sitten äidin luona iltaa istuttaessa valmistimme porkkanalla sävytettyä hummusta, ja tällä kertaa kera ihka oikean tahinin. Äiti huokaisi, että tahinipurkin löytäminen oli varsinainen aarteenetsintä-operaatio. Myymälähyllyjen välissä oli hiki noussut pintaan ennen kuin oikea purkki oli kävellyt vastaan. Itse suuntaisin jonnekin maustekastikkeiden lähistölle, olenko ollenkaan oikeilla jäljillä?

Porkkana toi hummukseen kivaa oranssia väriä, mutta makuun se ei juuri vaikuttanut. Leivän kanssa dippailtuna tahna toimi erinomaisesti.

Porkkanahummus

3 porkkanaa
400 g kikherneitä
1 valkosipulinkynsi
1/2 limen mehu
1 rkl oliiviöljyä
1 rkl tahinia
1/2 tl juustokuminaa
suolaa
mustapippuria

Kuori ja paloittele porkkanat. Keitä porkkanapaloja pienessä vesitilkassa noin 10 minuuttia, kunnes porkkanat ovat pehmeitä. Valuta kikherneet. Hienonna valkosipuli.

Soseuta pehmeät porkkanapalat sekä kikherneet sauvasekoittimella. Lisää joukkoon muut ainekset ja sekoita. Maista ja lisää tarvittaessa mausteita. Lorauta ennen tarjoilua hummuksen päälle vielä hieman öljyä.

Huhuu, täällä sitä ollaan! Kuten blogin FB-sivulla päivitinkin, meno on töiden ja päivähoidon alkamisen myötä ollut sen verran vauhdikasta, että blogin päivittämiseen ei yksinkertaisesti ole ollut aikaa eikä virtaa. Illan muutama hassu tunti koostuu taaperon ja vanhempien ruokkimisesta, leikkitouhuista, kaupassa käynnistä ynnä muista arjen askareista, iltapuuro-pesu-satu-nukutusruljanssista sekä hetken hengähdyksestä sohvalla ennen väsymyksen iskemistä. Nukkumassa ollaan usein jo ennen kympin uutisten kevennystä.

Ruokapolitiikkamme on sujunut juuri niin kuten arvelinkin. Isoja satseja tuttuja kotiruokia, jotka valmistuvat mutu-tuntumalla ja riittävät ainakin pariksi päiväksi. Ei mitään uutta tai ihmeellistä, josta viitsisi blogiin kirjoittaa.

Vaikka vankkoihin rutiineihin on siis jo päädytty, niin älkää toki ymmärtäkö väärin: nautin tästä suuresti! On ihana huomata, miten pikkukokki viihtyy hoitopaikassaan koko ajan paremmin ja paremmin, oppii kaikkea uutta ja on jo äidin silmissä niin iso ja reipas tyttö <3 Uudet työt maistuvat ja tuovat päiviin taas aivan uutta sisältöä ja mielenkiintoa. Koko paletin hallitseminen on omalla tavallaan hienoa. Ja niistä illan pienistä hetkistä koko perheen kesken nauttii väsymyksestä huolimatta suuresti. Tässä me nyt ollaan ja eletään, meidän pieni perhe.

Eilen jäi vihdoin aikaa kokeilla vähän jotain uuttakin iltapalaa. Valmistin tonnikala-avokadoleipiä pinaatilla ja savujuustolla. Pannulla voissa paisto ja oi miten hyvää oli! Harmittaa vaan turkasesti tämä pimeys, joka tuo taas ruokakuvaukseen oman ihanan haasteensa. Kelmeässä keittiön valossa kun ei mikään näytä kovin hyvältä. No tällä mennään seuraavat kuukaudet, minkäs teet.

Mutta tässä siis nopeat tonnikalaleivät pimeneviin iltoihin, var så god!

(Pari muutakin reseptiä on jo saatu jemmaan, joten seuraava postaus saattaapi ilmestyä hieman nopeammalla tahdilla kuin tämä nyt käsillä oleva). :)

Tonnikala-avokadoleivät

4 siivua vaaleaa leipää
voita
1 prk tonnikalaa
1 rkl majoneesia
pala kurkkua
rouhittua mustapippuria
1 avokado
iso kourallinen baby-pinaattia
6 siivua savujuustoa