Olen aina valmistanut focaccia-leipäni täsmälleen samalla ohjella. Tällä luottoreseptillä, jonka kanssa ei koskaan ole mennyt metsään. Välimeren focaccialla on ruokittu niin monet juhlat ja illanistujaiset kuin vain muistan. Aina on onnistunut, aina on ollut hyvää, aina olen saanut laittaa reseptin eteenpäin jakoon.

Vuosien vankkumattoman reseptifanituksen jälkeen oli siis jo aika testata jotain muutakin focacciaohjetta. Alla olevalla ohjeella tulee hieman pienempi leipä kuin vakioreseptilläni ja pinnalle ei roiskita ihan niin paljon "täytteitä" vaan luotetaan enemmän leivän omaan makuun. Focacciasta tuli lisäksi ehkä hieman tiiviimpää kuin aikaisemmin.

No, mitä voin villistä reseptinvaihtokokeilustani sanoa? Focaccia on aina hyvää, siitä ei pääse mihinkään. Tästäkin leivästä vetelin puolet heti valmistuspäivänä. Silti, jos nyt on pakko valita, jatkan ehkä kuitenkin luottoreseptilläni myös jatkossa. Tämä ohje jää siis kakkoseksi. Haluan kuitenkin jakaa sen teille, sillä toiseksi paras ei missään nimessä ole huono. Kokeile ja testaa, mikä on sinun lempifocacciasi.

Rosmariini-valkosipulifocaccia

1 3/4 dl vettä
4 1/2 dl vehnäjauhoja
1/2 pss kuivahiivaa
1 tl suolaa
1/2 dl oliiviöljyä

pinnalle
2 valkosipulinkynttä
tuoretta tai kuivattua rosmariinia
ripaus suolaa
n. 2 rkl oliiviöljyä

Lämmitä vesi reilusti kädenlämpöiseksi (n. 42 astetta). Sekoita jauhot, kuivahiiva ja suola ja kaada päälle vesi ja öljy. Sekoita hyvin ja lisää tarvittaessa tilkka vettä, jos taikina on kuivaa tai jauhoja, jos taikina on löysää. Vaivaa (kädellä) kymmenisen minuuttia, kunnes taikina on pehmeää ja leipoutuu helposti.

Nosta taikina öljyttyyn kulhoon ja peitä kelmulla. Anna taikinan kohota reilu 45 minuuttia lämpimässä, vedottomassa paikassa. Vaivaa taikinaa hetki ja kumoa jauhotetulle alustalle. Muotoile taikinasta pallo ja kauli se ohueksi, halkaisijaltaan n. 30 cm levyksi. Nosta leipä öljytylle leivinpaperille, peitä liinalla ja anna kohota vielä 20-30 minuttia.

Kuori ja viipaloi valkosipulinkynnet ja riivi rosmariininlehdet oksista, mikäli käytät tuoretta rosmariinia. Kasta sormet jauhoon ja paina leipään syviä kuoppia. Ripottele päälle suola, rosmariini ja valkosipulit ja valuta päälle öljyä. Kypsennä leipää 200 asteessa noin 20 minuuttia, kunnes leipä on kullanruskea.

Minun ja kananugettien suhde on ollut pahasti katkolla viimeiset 15 vuotta. Ala- ja yläasteella valmisnugetteja tuli syötyä toisinaan koulun jälkeen välipalana - ne kun oli helppo ja nopea lämmittää pannulla, mikrossa tai uunissa. Kylkeen dippiporkkanoita ja -kurkkua. Myöhemmin olen toisinaan tilannut nugetteja Mäkissä tai Hesessä, mutta näidenkin kertojen määrä on yhden käden sormilla laskettavissa. Vähiin on jäänyt. Eivät vaan ole maistuneet: liian rasvaisia, liian teollisia, liian epämääräinen sisältö (mistä ne ihan oikeasti tehdään?).

Asiaan tuli kuitenkin korjaus, kun nugetit otti kotikäsittelyyn. Kunnon rintafileestä paloitellut ja hyvissä mausteissa pyöritellyt nugettipalat olivat niin namia, että nugetit pääsevät ehdottomasti takaisin suosikkilistalleni. Niitä oli kiva dippailla herkulliseen pesto-kermaviiliin vuorotellen itsetehtyjen lohkoperunoiden kanssa.

Sopivaa vaali-illan naposteluruokaa muuten, vink vink... ;)

Kotitekoiset nugetit

2 munaa
1 dl vehnäjauhoja
1 valkosipulinkynsi
1 ruukku lehtipersiljaa
1,5 dl parmesaanijuustoa raastettuna
2,5 dl korppujauhoja
500 g broilerin rintafileetä
suolaa
1 rkl oreganoa
ripaus mustapippuria
2 rkl oliiviöljyä

Ota esiin kolme kulhoa. Riko ensimmäiseen munat ja vatkaa niiden rakenne rikki. Pane toiseen vehnäjauhot. Laita kolmanteen kulhoon hienonnettu valkosipulinkynsi ja lehtipersilja sekä raastettu parmesaani ja korppujauhot. Leikkaa rintafileet 2-3 sentin paksuisiksi paloiksi (yhdestä rintafileestä tulee noin 5-6 palaa). Mausta fileepalat suolalla, oreganolla ja pippurilla.

Pyöritä fileet ensin vehnäjauhoissa, kasta sitten kananmuniin ja pyörittele lopuksi korppujauhoseoksessa. Asettele kuorrutetut palat leivinpaperoidulle uunipellille. Pirskota päälle hieman oliiviöljyä. Kypsennä 250-asteisessa uunissa 15 minuuttia, käännä palat ja pirskota vähän öljyä toiselle puolelle. Jatka kypsentämistä toiset 15 minuuttia, kunnes nugettien pinta on kullanruskea ja rapea ja liha kypsynyt.

Tarjoa nugetit pesto-kermaviilin kanssa:

Pesto-kermaviili
1 sitruunan kuori
1/2 sitruunan mehu
1 prk kermaviiliä
1 tl suolaa
ripaus mustapippuria
3 rkl pestoa

Raasta sitruunan kuori ja purista mehu. Yhdistä kaikki ainekset ja anna maustua hetki.

Viimeisen neljän kuukauden aikana on tullut pyöräytettyä jos jonkinmoisia soseyhdistelmiä vauvalle. Alkuun pakastin jääpalakuutioihin kasvis- ja liha/kalasoseita ja yhdistelin niitä sulatusvaiheessa erilaisiksi kombinaatioiksi. Nykyään on tullut tehtyä pääasiassa pieniin minigrippusseihin valmiita soseyhdistelmiä, kun neidin ruokahalu on kasvanut ja annoskoko sen myötä. Meillä ei todellakaan syödä pelkkää itsetehtyä ruokaa, vaan noin puolet lounaista ja päivällisistä tulee valmisruokapurkeista. Pikkukokki on aina syönyt hyvällä ruokahalulla valmissoseita, äidin tekemät ovat alkaneet vasta viime aikoina maistua paremmin, kun ruoka saa jo olla vähän rakeisempaa.

Tässä kolme pikkukokin suosikkisosetta:

- bataatti-kvinoa
- herne-kesäkurpitsa
- jauheliha-tomaattikeitto

(Kahteen ensimmäiseen lisään yleensä pakkasesta jääpalakuutiollisen jauhelihaa, kanaa, kalaa tai possua.)


Herne-kesäkurpitsasose
1 kesäkurpitsa
2 dl herneitä (pakaste)
5 dl vettä
1 rkl persiljaa hienonnettuna

Kuori ja paloittele kesäkurpitsa. Kiehauta vesi ja pane kesäkurpitsapalat sekä herneet kattilaan. Anna kypsyä pehmeäksi noin 10 minuuttia. Kaada ylimääräinen vesi pois. Lisää persiljasilppu ja soseuta tasaiseksi.


Jauheliha-tomaattikeitto
1 porkkana
1 palsternakka
1 valkosipulinkynsi
1 prk (n. 300 g) tomaattimurskaa
5 dl vettä
1 tl kuivattua timjamia
100 g valmiiksi keitettyä jauhelihaa

Kuori ja pilko porkkana, palsternakka ja valkosipulinkynsi. Laita kattilaan ja lisää joukkoon tomaattimurska ja vesi. Mausta timjamilla. Keitä n. 20 minuuttia, kunnes vihannekset ovat kypsiä. Lisää valmiiksi keitetty jauheliha (ohje alla) ja keitä vielä pari minuuttia. Soseuta.

Jauhelihasose
250 g vähärasvaista jauhelihaa
2 dl vettä

Kuumenna vesi kattilassa. Lisää joukkoon liha. Painele lihaa puuhaarukalla niin, että seoksesta tulee ryynimäinen. Hauduta kannen alla vähintään puoli tuntia.

Keitosta ylijäävän jauhelihan voit soseuttaa monitoimikoneella tai tehosekoittimella. Kun liha on ensin hienonnettu, lisää vettä pienissä erissä, kunnes saat sopivan löysän seoksen. Pakasta lihasose jääpalakuutioihin.

Ilmassa on matkakuumetta. Polttavaa matkakuumetta.

Viimeisestä rantalomasta on kulunut kohta kaksi vuotta. Pitkän ja pimeän talven jälkeen hinku etelän aurinkoon on kova, vaikka Suomen kevät alkaakin näyttää kohta parhaita puoliaan. Reissusuunnitelmat käyvät meillä kuumina, sillä tarkoitus on lähteä matkaan lähiviikkoina. Suuntana etelä-Eurooppa ja oikein perinteinen valmismatka perhehotelleineen, oppaineen ja tervetulotilaisuuksineen. Tällä kertaa mukana kun on tuo pieni pallontallaaja. :)

Nyt kyselisinkin teiltä hyviä vinkkejä vauvan kanssa matkaamiseen. Onko jotain lentomatkoihin, matkatavaroihin, aurinkoon, hotellielämään tai muuhun mahdolliseen liittyvää, mitä olisi hyvä huomioida alle 1-vuotiaan kanssa matkustaessa? Mitä mukaan, mitä ei? Kannanko kaikki korvikemaidot ja sosepurkit Suomesta vai luotanko että paikan päältä löytyy? Miten valmistautua lentomatkoihin? Pitääkö se nappula suojata koko ajan auringolta pitkähihaisilla vai voiko pukeutua sortseihin? Muita babyn rantalomavinkkejä?

Tällä hetkellä valmistautuminen siinä pisteessä, että hellehattu ja uv-uimapuku löytyy. Seuraavaksi kauppaan ostamaan aurinkorasvaa suojakertoimella 50. Sitä kun joutuu käyttämään alkuloman myös tämä paloherkkä äiti-ihminen... :)

Sushia rakastaville Tallinnan kävijöille Silk Sushi Bar tuskin on aivan uusi tuttavuus. Paikallinen sushiketju löytyy useammasta osoitteesta Tallinnasta sekä muualtakin Virosta. Minulle kerta oli ensimmäinen, kun pari viikkoa sitten vietimme kolmen päivän miniloman ystäväni sekä lapsostemme kera. Kävimme Tallinnan Vanhan kaupungin pisteessä, joka löytyy Kullassepa-kadulta. Meno oli kuuden jälkeen iltasella rauhallinen ja mahduimme hyvin sisään kaksine rattainemme ja lapsinemme. Kuten muissakin ravintoloissa, joissa Tallinnassa kävimme, tarjolla oli vain yksi syöttötuoli. Onneksi pikkuneidit viihtyivät myös rattaissa sekä ravintolan sohvalla.


Silk Sushi Barin menu oli laaja. Siis todellakin l a a j a. Valtavan sushivalikoiman lisäksi tarjolla oli muita japanilaishenkisiä ruokia salaateista nuudeleihin, dim sumeihin ja tartareihin. Valintaan kului siis aikaa, kun mieli olisi tehnyt vähän kaikkea. Päädyimme tilaamaan pari erilaista maki-settiä sekä muutaman nigirin ja inarin. Sushit olivat erittäin hyviä, ei mitään valittamista. Tuoreita, maukkaita, vähän erilaisiakin. Nami nami nam!

Lisäksi listalta löytyi jälkiruokasusheja! Hei kamoon, jälkiruokasusheja, ihan pakko kokeilla!! Neljästä eri jälkkärisushivaihtoehdosta päädyimme mansikoita, mansikkakastiketta, keksimurua sekä juustokastiketta sisältävään sushisettiin. Ja kyllä vaan toimi yllättävän hyvin sushiriisin kera, ei yhtään hassumpaa. Kahdeksan palan setti riitti hyvin meille kahdelle jaettavaksi, just hyvä päätös herkulliselle sushimätölle. Jälkiruokasusheihin en ole koskaan aikaisemmin törmännyt, mutta toivotaan että ne eksyvät Suomeenkin jossain kohtaan (vinkkaa vaan, jos olet jossain jo syönyt!).


Silk Sushi Barista raahauduimme masut täynnä ja rattaisiin nojaten takaisin hotellille, josta muuten löytyi tällaiset näkymät: