Vuosi 2014 on meidän oman pikkukokin vuosi. Ikuisesti muistoihin jäävä vuosi, jolloin puolet vuodesta odotimme neitiä saapuvaksi ja toisen puolen elimme yhteiseloa kolmistaan: ihmettelimme, opettelimme, nauroimme, itkimme, valvoimme ja rakastuimme päivä päivältä enemmän omaan pikku nyyttiimme. Vauvatouhujen lisäksi vuosi on sisältänyt myös taas mielettömän hienoja blogikokemuksia. Sain liittyä osaksi hienoa Blogiringin porukkaa, tehdä ensimmäiset kampanjajutut yhteistyössä Meiran ja Expertin kanssa, kokkailla paljon uusia reseptejä, leipoa sydämeni kyllyydestä ja nauttia teistä, ihanat lukijani, niin täällä blogissa kuin Facebookin ja Instagraminkin maailmassa. Huippuvuosi siis!

Alle kokosin jokaiselta kuukaudelta yhden reseptin, joka on jäänyt mieleeni erityisen makoisana tai muuten vaan onnistuneena ruokana. Olipa hauska käydä läpi vuoden blogipostauksia ja muistella, missä, miten ja millaisessa tilanteessa kutakin ruokaa olin tehnyt. Ihania muistoja tuli paljon mieleen ja voi pojat miten kivoja herkkuja arkistoista löytyikään!

Tammikuu

Ruis-kikherneburgerit 

Tämä oli ensimmäisiä kertoja kun käytin kikherneitä! Muistan, miten apukokki ihmetteli, kuinka kasvispihvit voivat olla näin hyviä...

Helmikuu

Melkein banoffee 

Tätä tein eräänä yksinäisenä viikonloppuiltana kun mieleni teki jotain hyvää. Yksin kotona, sitä ihmeellisyyttä en olekaan puoleen vuoteen kokenut! ;)

Maaliskuu

Laiskan leipurin laskiaismuffinit

Laskiaispullia en jaksanut alkaa tänä vuonna tekemään, joten mietin miten saisin samansuuntaisen makuelämyksen aikaiseksi ilman pullataikinaa. Muffinsit ajoivat asian erinomaisesti! Samaa taikinaohjetta käytin muuten pikkukokin ristiäiskuppikakuissa. Vähän niin kuin luotto-ohje siis jo tämä.

Huhtikuu

Aamiaispizza

Apukokin systymäpäiväaamuksi tein aamiaispizzaa. Herra vähän yllättyi tästä herkusta, ei ollut ennen syönyt pizzaa aamupalaksi (jos krapulapizzaa ei lasketa :D).

Toukokuu

Raparperi-mansikka crumble

Oijoijoi, voi kun ois jo kesä ja raparperiaika niin saisi taas tätä ihanuutta!! Oli ehkä koko vuoden paras herkku!

Kesäkuu

Yhden kattilan pasta

Kesäkuussa olin mammalomalla ja kehittelin nopeita lounasherkkuja itselleni. Niistä yksi parhaista oli yhden kattilan pasta.

Heinäkuu

Blogitauko 

Heinäkuussa blogi oli vauvatauolla. Ja hyvä niin, kyllä se oman aikansa otti ennen kuin uusi arki alkoi rullaamaan pikku-tirpan kanssa. Ihana, hikinen heinäkuu <3

Elokuu

Marjatrifle  

Elokuussakaan en vielä paljon kerennyt bloggaamaan, oikeastaan vain pikkukokin ristiäisiin valmistuneista ruoista. Niistä ykkössuosikki oli marjatrifle, joka kaavittiin juhlapäivänä tarjoiluastiasta viimeistä murua myöden. Upea, kesäinen herkku!

 

Syyskuu

Kukkakaali-broileria ja fetatsatsikia

Arkiruokia piti alkaa pohtimaan oikein toden teolla, kun kotiäitinä ruoaksi piti keksiä sekä lounas että päivällinen. Omat lounaat olivat ensimmäisten kuukausien aikana kyllä melko nopeasti väsättyjä ja usein kylmänä syötyjä tuotoksia. Perus vauva-arkea siis. Yksi uusi herkku oli tämä kukkakaali-broileri.

Lokakuu

Pinaatti-linssipaistos

Jatkoa edelliseen. Arjen pelastajat -ruokia, todellakin.

Marraskuu

Mustikkamarmoroitu rahkakakku

Ensimmäiseksi isänpäiväksi valmistin maailman parhaalle pikkukokin iskälle mustikkamarmoroitua rahkakakkua. Lisäksi hän sai brunssin Min Krog -ravintolassa sekä Selänne-kirjan. :)

Joulukuu

Vohvelit

Yhteistyössä Expertin kanssa sain elämäni ensimmäisen vohveliraudan. Sillä valmistui ihania vohveleita kanelikaramellisoitujen omenoiden kera.


Siinäpä se, best of 2014. Huomenna vietetään vuoden viimeistä päivää kotona oman pikku-perheen kanssa. Jotain hyvää ruokaa teemme, juomme ehkä vähän viiniä Kirpun nukahdettua, valvomme juuri ja juuri puolenyön yli ja katsomme parvekkeelta näkyykö raketteja. Nukumme yöimetysten lomassa ja heräämme ylihuomenna uuteen vuoteen, vuoteen 2015.

Jee, mitä kaikkea mahtavaa se mahtaakaan sisältää!

Riemukasta uutta vuotta sinulle ja tervetuloa Hellan ja houkutuksen matkaan myös ensi vuonna!!

Joulu tuli ja meni eikä jouluruokia ehditty juuri tässä blogissa nähdä. Yksi ihana joulukakku jäi teille postaamatta, mutta säästänpä sen blogiarkistossa ensi vuoteen. Onpahan sitten heti adventtikauden alussa ihana jouluherkku jaettavaksi tuleviin joulupöytiinne. :)

Punajuuri on joulujuures jos mikä, mutta lisäksi koko talven sesonkiruokaa. Punajuuri-vuohenjuustopiiras on maistunut kielen päällä jo pitkään ja lisäksi olen himoinnut päästä testaamaan synttärilahjaksi saamaani uutta piirakkavuokaa. Pitkulainen piirakka olikin kivaa vaihtelua perinteiselle pyöreälle. Ja punajuuren ja vuohenjuuston yhdistelmä yhtä maistuva kombo kuin aina ennenkin. Piirakkaan olisi voinut upottaa enemmänkin vuohenjuustoa - ainakin omaan makuuni se olisi voinut maistua vielä vahvemmin. Samoin saksanpähkinöissä ei kannata kitsastella. Sopivat nimittäin pinnalle yllättävän hyvin!

Punajuuri-vuohenjuustopiirakka

pohja
3 dl vehnäjauhoja
1/2 tl suolaa
100 g voita
1 kananmuna
2 tl kylmää vettä

täyte
3 punajuurta
1 punasipuli
2 rkl öljyä
2 tl timjamia
1 tl suolaa
1/2 tl mustapippuria
2 dl kermaa
2 kananmunaa
150 g vuohenjuustoa

pieni kourallinen saksanpähkinöitä

Sekoita jauhot ja suola. Nypi joukkon voi. Lisää kananmuna ja kylmä vesi. Sekoita tasaiseksi. Kääri taikina palloksi kelmuun ja anna sen jähmettyä jääkaapissa vähintään puoli tuntia. Voitele vuoka ja kauli taikina vuokaan. Siirrä pohja kylmään odottamaan täytteen valmistumista.

Kuori ja raasta punajuuret. Kuori ja hienonna sipuli. Kuumenna öljy pannulla ja kuullota sipulia ja punajuuria siinä. Lisää timjami, suola ja pippuri. Anna seoksen jäähtyä hetki.

Jaa punajuuriseos tasaisesti piiraspohjan päälle. Sekoita kerma ja kananmunat keskenään ja kaada seos vuokaan. Leikkaa vuohenjuusto ohuiksi siivuiksi. Asettele siivut vuokaan. Rouhi saksanpähkinöitä kevyesti veitsellä ja ripottele ne lopuksi piirakan päälle. Paista 200 asteessa noin 30 minuuttia.

Tämän joulun joululeipomukset on vihdoin aloitettu, kun vietimme jo perinteeksi muodostunutta glögi-iltaa meillä. Joulua edeltävänä lauantaina kokoonnumme kummankin vanhempien ja sisarusten kanssa kotiimme, keitämme glögit ja nautimme jouluisia herkkuja. Tänä jouluna keskipisteenä oli - kas kummaa - ensi viikolla puoli vuotta täyttävä pikkukokkimme, joka jaksoi hymyillä tonttuhatussaan kulkiessaan sylistä syliin. Joulu saa taas ihan uuden taian, kun sitä viettämässä on lapsia. Vaikkei kirppunen vielä mitään joulutouhuista ja lahjoista ymmärräkään, on koko perheen joulumieli korkealla pikku-tonttua seuratessa ja halitellessa. Rakas pikkuisemme <3

Haluisin kokeilla pitkästä aikaa glögipöytään kuivakakkua. Kakku maustettiin jouluisin mauin ja koristeltiin tomusokerikuorrutteella. Kuorrutetta olisin voinut valuttaa runsaamman määrän kakun päälle - nyt kuorrute jäi lähinnä ulkoiseksi kaunistukseksi eikä juuri vaikuttanut kakkupalan makuun. Ohjeen mukaisesta määrästä kuorrutetta kyllä riittää reilummallakin kädellä kaadettaessa.

Jouluinen porkkana-maustekakku

2 dl porkkanaraastetta
6 dl vehnäjauhoja
1,5 rkl piparkakkumaustetta
2 tl soodaa
2,5 dl sokeria
200 g voita
3 dl piimää

kuorrute
2 dl tomusokeria
2 rkl appelsiinimehua

Raasta porkkanat hienoksi raasteeksi. Sekoita piparkakkumauste ja sooda vehnäjauhoihin. Yhdistä porkkanaraaste, kuivat aineet ja sokeri. Sulata voi. Sekoita kaikki ainekset keskenään. Kaada taikina voideltuun ja korppujauhotettuun kakkuvuokaan. Paista 175 asteessa noin 45-50 minuuttia. Tarkista kakun kypsyys esimerkiksi hammastikulla.

Sekoita kuorrutteen ainekset keskenään ja valuta jäähtyneen kakun päälle.

Expertin 100 € lahjakortin avonta on suoritettu ja Random Number Generator arpoi voittajaksi kommentin numero 18:

kuva: expert.fi

Kun leivän sisään piilottaa juustoja, yrttejä, kasviksia ja mausteita, tulee leivästä itsestäänkin melkein ateria. Kranssileivän sisältä löytyy välimerellisiä makuja, jotka ihan sulavat suussa. Ohjeesta tulee melko iso leipä, joten syöjiä kannattaa olla useampia. Tämä leipä on nimittäin ehdottomasti parhaimmillaan uunituoreena ja lämpimänä. Leivän voi toki syödä myös kylmänä tai lämmittää uudestaan, mutta ihan yhtä muikeaan makuun ei tällöin pääse.

Erinomainen lisuke siis juhlapöytiin ja vaikka jouluksikin. Kranssin pinnan voi koristella siemenin, lesein, pähkinöin tai juustolla. Oma leipäseni kun näyttää tällä lailla "nakuna" ehkä vähän paljaalta ja tylsältä... Onneksi kuori ei kerro kaikkea, vaan sisältä paljastuu ihana yllätys. :)

Välimeren kranssileipä

5 dl vettä
50 g hiivaa
2 rkl siirappia
2 tl suolaa
4 dl grahamjauhoja
8 dl vehnäjauhoja
1/2 dl öljyä

täyte
100 g punaista pestoa
150 g juustoraastetta
100 g fetajuustoa
1 prk aurinkokuivattuja tomaatteja
kirsikkatomaatteja
1/2 ruukku tuoretta basilikaa

Liuota hiiva kädenlämpöiseen veteen. Sekoita joukkoon siirappi ja suola. Lisää jauhot pikkuhiljaa, ensin puuhaarukalla ja sitten käsin sekoittaen. Lisää öljy loppuvaiheessa ja vaivaa taikina kimmoisaksi. Kohota taikinaa peitettynä noin tunti.

Kumoa taikina jauhotetulle alustalle. Vaivaa taikinasta ilmakuplat pois. Kauli noin sentin paksuiseksi levyksi (20 cm x 40 cm). Levitä päälle pesto, mutta jätä kuitenkin levyn yläosasta pieni kaistale täyttämättä. Ripottele peston päälle juustoraaste, fetajuusto, aurinkokuivatut tomaatit, puolitetut kirsikkatomaatit ja kevyesti hienonnetut basilikanlehdet (käytin itse jääkaapista löytynyttä rucolaa, koska basilikalle oli käynyt niin kuin talvella basilikalle usein käy - se oli nuivahtanut kasaan).


Kääri levy rullalle. Sulje taikinan reuna nyppimällä se sormin kiinni. Nosta rulla leivinpaperin päälle pellille ja muotoile siitä kranssi. Nypi kranssin päät tiiviisti kiinni. Tee veitsellä viiltoja leivän pintaan. Paista leipää 220-asteisen uunin keskitasolla 20 minuuttia. Laske lämpö 175 asteeseen ja jatka paistamista vielä 20 minuuttia. Anna leivän levähtää hetki liinan alla, leikkaa paloiksi ja nauti heti lämpimänä.

Let's face it, ruoanlaitto on välillä aikamoista välineurheilua. Vaikka hyvällä veitsellä, leikkuulaudalla ja paistinpannulla pääsee pitkälle, on meille kokkaajille ja leipureille tarjolla jos jonkinmoista keittiötouhuja helpottavaa ja inspiroivaa laitetta. Tunnustan, että nähdessäni mainoksen popcornkoneesta, mehulingosta, lihamyllystä, jäätelökoneesta tai melkeinpä mistä vaan keittiövempaimesta mieleni halajaa juurikin kyseistä laitetta. Luojalle kiitos keittiön rajalliset säilytystilat ovat hillinneet vempainhimoani melko tehokkaasti. Kaappeihin ei vaan kertakaikkisesti mahdu jokaista mahdollista keittiökonetta. Haaveilla voi onneksi kuitenkin... Ja onhan se kokkailu kivempaa, kun välineet on kunnossa ja keittiötouhuja voi helpottaa eri laittein.

Annoin sisälläni asuvalle välineurheilijalle vallan, kun pääsin ilokseni mukaan Blogiringin ja Expertin yhteistyökampanjaan. Sain Expertin keittiön pienkonevalikoimasta Wilfan vohveliraudan. En ole vohvelirautaa koskaan ennen omistanut enkä vohveleita paistanut - toki joskus maistanut. Koska letut ja pannukakut ovat melkeinpä parasta mitä tiedän, olin erittäin iloinen, että tästä lähtien meillä valmistuu myös vohveleita (eli pannareiden lähisukulaisia). Expertin laitevalikoimasta olisi löytynyt kyllä laitetta vaikka mihin kodin tarpeeseen. Keittiön pienkoneita - noita kokkailun apureita - on myynnissä laidasta laitaan, mukaan lukien ne himoitsemani popcornkone, mehulinko, lihamylly ja jäätelökone. Expert myös neuvoo ja auttaa tarvittaessa laitteiden käytössä. Hyviä joululahjaideoita kannattaa siis käydä kurkkaamassa Expertin verkkokaupasta. Vohvelirauta matkusti meille Expertiltä parissa päivässä eli joululahjashoppailuja ehtii vielä mainiosti tehdä.

Ja sitten se supersiisti juttu. Saan arpoa teidän lukijoiden kesken 100 euron lahjakortin Expertille! Hurraa, ihan mahtavaa!! Voit osallistua arvontaan jättämällä alle kommentin, mikä kodinkone teille tulisi tarpeeseen sekä sähköpostiosoitteesi. Osallistumisaikaa on lauantaille 13.12. saakka, ja arvonnan teen kaikkien kommentin jättäneiden kesken sunnuntaina 14.12.

Ensimmäisten vohveleidemme lisukkeeksi tuli jouluisia makuja: kanelikaramellisoituja omenoita, piparkakkuja ja kermavaahtoa. Ohje alla.

Kanelikaramellisoidut omenat ja vohvelit

3 kananmunaa
4 dl kevytmaitoa
1 dl kivennäisvettä
4 dl vehnäjauhoja
1 tl levinjauhetta
1 tl vaniljasokeria
1/2 tl suolaa
1/2 dl sokeria
50 g voita sulatettuna

karamellisoidut omenat
3 isohkoa omenaa
50 g voita
3/4 dl fariinisokeria
1 tl vaniljasokeria
1 tl kanelia

lisäksi
2 dl kuohukermaa
1 rkl sokeria
piparkakkuja
suklaata

Vatkaa kulhossa munien rakenne rikki ja lisää maito sekä kivennäisvesi. Sekoita vehnäjauhot, leivinjauhe, vaniljasokeri, suola ja sokeri keskenään. Lisää vispaten maito-munaseokseen. Lisää lopuksi voisula. Anna taikinan turvota puolisen tuntia.

Valmista taikinan turvotessa karamellisoidut omenat. Pese ja lohko omenat. Sulata voi pannulla ja lisää fariinisokeri. Anna seoksen kiehahtaa ja lisää omenat. Vähennä lieden lämpö miedolle ja anna omenoiden karamellisoitua ja pehmentyä (n. 5-10 min). Lisää lopuksi vaniljasokeri ja kaneli ja pyöräyttele omenoita sokeriliemessä.

Vispaa kuohukerma kermavaahdoksi ja mausta sokerilla.

Paista vohvelit vohveliraudalla. Kokoa annos: vohvelia, kanelikaramellisoituja omenoita ja sokerilientä, nokare kermavaahtoa ja päälle vielä murustettuja piparkakkuja ja suklaalevystä veitsellä kaavittuja suklaalastuja.


Wilfalla paistaminen sujui huippuhelposti. Vain ihan ensimmäisellä paistokerralla suositellaan käytettäväksi rasvaa, tämän jälkeen rasvaa ei raudan pinnalle enää tarvita. Vohveliraudan mukana tulevalla kauhalla annostellaan vohvelitaikina paistopinnan keskelle ja rauta levittää taikinan paistoalueelle kannen laskeutuessa. Paistoväriä voi säätää asteikolla 1-5. Minusta asteella 4 tuli mukavan värisiä ja rapeita vohveleita. Vohvelit irtosivat helposti raudan pinnalta muovista lastaa apuna käyttäen. Raudan mukana tuli myös reseptivinkkejä vohveliraudan käyttöön.

Sosekokeilut ovat startanneet! Tervetuloa lentävät lusikat, sottuiset suunpielet ja tahmaiset tassut!

Vauvan kiinteiden ruokien aloitus on jonkinasteista salatiedettä, sanon minä. Virallisten ohjeistusten mukaan vauvaa on hyvä täysimettää kuuden kuukauden ikään saakka, mutta samalla neuvotaan, että kiinteitä ruokia kannattaa alkaa maistelemaan 4-6 kk ikäisenä. Öööö, siis täysimetänkö vai annanko soseita? Neljäkuukautisneuvolassa otin asian esille ja kysäisin innokkaasti, että mites ne kiinteät ruoat, joko aloitetaan. Neuvolatäti (ei vakkaritätimme vaan poikkeuksellisesti eräs toinen) katsoi minua hölmistyneenä ja tokaisi tiukasti: "Onko sinulla jotain syytä aloittaa jo soseet?" "-No ei kai, muttakun olin kuvitellut että tässä pian...pitäisi alkaa...vähän...maistelemaan", minä sopersin koko ajan heikkenevällä äänellä. "-Ei 4-kuukautiselle ole mikään tarve alkaa antamaan soseita, jos rintamaidolla kasvaa noin hyvin", totesi neuvolatäti. No se siitä, jatketaan siis täystissittelyä vielä kuukausi, tuumin.

5-kuukautisneuvolassa olimme saaneet juuri ja juuri tervehdykset heitettyä ja mitä kuuluu -lauseet vaihdettua, kun neuvolatäti (tällä kertaa oma vakituinen tätimme) jo kysäisi, että jokos olette aloittaneet kiinteiden maistelut. Minä siihen selitin, että "viime kerralla sain vähän sellaisen kuvan, että vielä ei tarvitse kun tuota rintamaitoa niin hyvin riittää". -"No mutta nyt sitten vaan reippaasti maistelemaan, kyllä nyt on jo aika", totesi vakkaritätimme ja kehotti lisäämään nopeallakin tahdilla uusia makuja ja maistelukertoja vauvan ruokarytmiin.

Että ymmärrä tuosta nyt sitten. 4-kuukautisneuvolassa olin aivan liian aikaisessa asian kanssa, mutta 5-kuukautisneuvolassa tuli jo olo, että mitenkä me näin myöhään vasta aloitetaan kiinteiden maistelut. Huono äiti -syndrooma ilkkui päässäni, että vauvanihan lähestulkoon nääntyy nälkään, kun on joutunut pelkällä rintamaidolla elämään viime viikot.


Nyt on kiinteiden maistelu siis meillä aloitettu ja ensimmäiseksi mauksi valikoitui porkkana. Sose on maistunut neidille yllättävän hyvin, suu avautuu jo lusikan lähestyessä ja porkkanaa mussutetaan suhteellisen neutraalilla ilmeellä. Osa soseesta purskahtaa ulos suusta, mutta pari lusikallista näyttäisi päätyvän mahaankin saakka. Seuraavaksi ajattelin testata perunaa ja sitten ehkäpä kukkakaalia ja bataattia. Kasvissoseet haluaisin tehdä ainakin näin aluksi pääasiallisesti itse ja luottaa kaupan valmisruokiin vain reissu- ja hätätilanteissa. Ensi viikolla lisäämme päivärytmiin toisen ruokailukerran, jolla maistellaan sitten hedelmäisiä soseita. Niissä mennään varmaankin enemmän kaupan soseilla. Kehuja ja vinkkejä hyvistä soseista otetaan ilolla vastaan!

Se on joulukuu ja joulunodotusta ilmassa ja blogeissa! Olen tänään kuolannut vaikka kuinka monen ihanan joululeivonnaisen perään, joilla eri ruokablogeissa on joulunalusaika asiaankuuluvasti aloitettu. Minä täällä haaveilen vaan kaukaisesti ajasta, jolloin voisin ihan etukäteen suunnitella ja valmistella, mitä ajankohtaista eri juhlapyhinä tänne blogiin julkaisen. Te, rakkaat lukijani, joudutte tyytymään tällä haavaa niihin ruokiin joita täällä babylandiassa ehditään juuri ja juuri sillä hetkellä kokata - ja julkaista parin viikon viiveellä. :)

Arkisilla herkuilla siis jatketaan täällä. Hehkutin innoissani tätä lounaspastaa jo muutama viikko sitten Facebookissa ja Instagramissa. Tekaisin pastan perinteisesti jääkaapin jämistä, kun oikein mitään ei muka ollut lounaaksi ja jotain piti nopeasti keksiä (ja syödä ennen pikkukokin heräämistä päiväunilta). Tällä kertaa suunnittelemattomasta ateriasta tuli kuitenkin "ihan ok:n" sijaan "aivan tajuttoman hyvää"!! Resepti on siis pakko laittaa teille jakoon. Yksi parhaista kotipastoista pitkään aikaan!

Pasta pinaatilla ja aurinkokuivatulla tomaatilla

yhdelle

pastaa, esim. tagliatelle