keskiviikko 27. marraskuuta 2013

Joulumyyjäiset

Naantalissa pidettiin viime sunnuntaina joulumyyjäiset. Vanhan maalaistalon tiloissa oli kirpputorihenkisesti erilaisia ihania käsitöitä ja sisustustavaroita myynnissä. Pihapiirissä sijainnut sisutuspuoti täydensi jouluista markkinatunnelmaa. Sisustuspuodin valikoima oli aivan ihastuttava - olisin voinut napata mukaan vaikka mitä ihanuuksia! Tyydyin tällä kertaa kuitenkin vain ihastelemaan kauniita tavaroita, äidille mukaan tarttui kirpputorimyyjäisistä vähän jouluista narua sekä kaunis tyynyliina.

Pihapiirissä majaili myös kaunis valkoinen kissa, joka kävi kehräämässä lähes jokaisen vastaantulijan säärissä. Lisäksi tilalta löytyi pari heiniä maiskuttelevaa lammasta ja aitauksesta mustia pikku-poneja. Nekin mussuttelivat tyytyväisinä heinänkorsia, joita lapset kävivät niille innokkaasti syöttämässä.


Neljä päivää 1. adventtiin. Kai sitä pitää pikkuhiljaa alkaa oikeasti uskomaan, että joulu on tulossa. Kotona ei ole joulua vielä näkynyt muuten kuin muutamin kynttilöin. Joululahjaostoksetkin ovat vielä aivan alkutekijöissä. Mutta kyllä se siitä, taidan ensi hätään kiehauttaa kupin kuumaa glögiä ja miettiä niitä joulusiivouksia vasta sen jälkeen...

maanantai 25. marraskuuta 2013

Rilla-iltapalapizza


Kiireisten arki-iltojen nopea iltapalaherkku, olkaapa hyvät!

Sain Vaasan Oy:ltä testiin valmiita Lapin Rilla -pizzapohjia. Tunnustan, että olin etukäteen aavistuksen skeptinen wrap-leipien toimivuudesta pizzapohjina. Mutta täytyy myöntää, että olimme apukokin kanssa molemmat erittäin positiivisesti yllättyneitä. Rilla toimi pikaisena iltapalapizzana erittäin hyvin! Ymmärrettävästi kyseessä ei tietenkään ole mitenkään ihka-aitoon italialaiseen pizzapohjaan verrattava tuotos, mutta mielestäni sen ei siinä kategoriassa tarvitsekaan kilpailla. Olen syönyt monia huomattavasti huonompia valmispizzapohjia, jotka kutsuvat itseään "rapeaksi italialaiseksi pizzapohjaksi". Rilla toimii rillana, pizzan kaukaisena serkkupoikana :)

Kun töistä kotiin palatessa nälkä kurnii vatsassa ja pitää nopeasti saada jotain palan painiketta, saa Lapin Rilla -pohjasta oikein verrattoman iltapalan. Täytteillä Rillaa voi varioida mielensä mukaan. Me tuunasimme sen seuraavasti.

Rilla-iltapalapizza

kahdelle

2 Lapin Rilla -pizzapohjaa *)
tomaattikastiketta tai ketsuppia
2 dl juustoraastetta
10 kpl salami- tai meetvurstiviipaleita
1/4 paprika
1/2 punasipuli
babypinaattia
lehtipersiljaa
raejuustoa

Levitä rilloille tomaattikastiketta tai ketsuppia sekä juustoraastetta. Aseta päälle salamiviipaleet sekä pilkottu paprika ja punasipuli. Paista 200-asteisessa uunissa 6-8 minuuttia. Lisää paistamisen jälkeen silputtua babypinaattia ja lehtipersiljaa sekä muutama ruokalusikallinen raejuustoa.

*) Saatu blogin kautta Vaasan Oy:ltä 

lauantai 23. marraskuuta 2013

Kerää hetkiä, älä tavaroita


Olen tykännyt tuosta ajatuksesta eteisen lipaston yllä. Liian helposti tulee mitattua elämäänsä tai päivien kulkua materiaan perustuvien asioiden mukaan. Että pitäisi saada jo se isompi asunto, sohvakin käy ahtaaksi kun divaaniosa puuttuu ja talvitakki on jo useamman vuoden vanha. Mustan värinenkin, joku värikäs olisi kiva.

Pullataikinan vaivaaminen on raskasta ilman KitchenAidia.

Hiuksetkin huonossa jamassa, kun ei ole sitä Moroccan Oilia tullut hankittua.

Näinhän sitä arjen pyörteissä ajattelee. Että kyllä se tavara tekisi monessa kohtaa elämän vaan helpommaksi ja nautinnollisemmaksi. Pitää oikein pysähtyä muistuttamaan itseään, miten ihania muistoja sinne nykyiseen pikku-asuntoon sisältyy. Miten suloisesti koira makoilee ahtaalla sohvalla ja kuinka hauskoja laskettelureissuja sillä mustalla talvitakilla on tehty.

Pullan tuoksu on kaiken käsin vaivaamisen arvoista ja rakkaan syli lämmittää aivan yhtä ihanasti on se tukka sotkuinen tai ei.

Elämä koostuu hetkistä, ei tavaroista.

Siitä muistutan itseäni joka päivä.

keskiviikko 20. marraskuuta 2013

Kurkistus jääkaappiin

Ihanan Puutalobaby-blogin Kristaliina esitteli viikko takaperin oman jääkaappinsa sisältöä. Rehellisesti ja kaunistelematta. Ja haastoi samalla muutkin bloggaajat avaamaan jääkaapin oven ja esittelemään oven takaa paljastuvan näkymän. Myöskin rehellisesti ja kaunistelematta (ei siis hienosti täytettynä heti viikonlopun kauppareissun jälkeen). Päätin tarttua haasteeseen ja kuvata jääkaappimme tavallisena tiistai-iltana.
 

Ensin pari sanaa yleisesti jääkaapin sisällöstä:
  • Kuva on otettu todellakin aivan aidosta ja autenttisesta tilasta iltana, jolloin viimeisestä kauppareissusta on aikaa jo muutama päivä. Ei siis mitään varsinaisia suunniteltuja ateria-aineksia enää kaapissa vaan pelkkiä perusvarusteita ja jämätuotteita.
  • Niin kuin näkyy, jääkaappimme ei ole siitä organisoiduimmasta päästä. Koitan itse aina kauppakasseja tyhjentäessäni järjestää sisällön jotenkin järkevästi, mutta tuntuu että käytössä se aina suttaantuu. Yksi rahkapurkki siellä, toinen tuolla. Väitän kyllä vakaasti, että epäjärjestys on enemmän apukokin syytä... :)
  • Nyt huomaan, että jääkaappimme on varsinainen purkkien ja purnukoiden luvattu maa. Joita kaikkia ei todellakaan enää käytetä. Voi apua! Pieni siivousoperaatio on siis paikallaan. 


No niin, katsotaanpa tarkemmin mitä sieltä sitten oikein löytyy! Ylähyllyllä muutamat oluttölkit sekä ikivanha Kiss-siideri, joka on aivan liian makeaa tavaraa minulle. Täytyypi juottaa se jollekin kyläilijälle, joka on enemmän mansikkasiiderien ystävä... Pussissa iso kasa satsumia, joita ei kyllä kovin hyvin tässä näy. Vai ovatkohan ne jo klementiinejä? Koskas se kausi oikein vaihtuikaan?

Sitten avattu Nutella-purkki, josta valmistui vähän aikaa sitten ihania Nutella-suklaapaloja. Pari ruokakermaa ja voipala rasiassa. Takana pilkottaa suolakurkkupurkki sekä pari majoneesia.

Alempana sekalainen satsi erinäisiä purkkeja ja purnukoita. Avattu ranskankerma. Avattu jalapenopurkki. Avattu salsapukki. Raejuusto ja feta taitavat olla vielä avaamattomia. Koskenlaskija ei. Ai niin, ja takana häämöttää iso rasia lisää jalapenoja, jotka apukokki aioinaan osti tukusta. Nuo ovat kyyköttäneet jääkaapissa jo niin kauan, että taitaa olla parasta heittää ne suosiolla pois. Kukaan ei syö noin paljon jalapenoja.
 

Jahas, ja seuraavilla hyllyillä looginen järjestys jatkuu. On mansikkarahkaa, Oivariinia ja lähes finaalissa oleva Oltermanni. Lisää raejuustoa. Kananmunia ja nakkipaketti. Voi nam! Kyljellään makoilevat ketsuppi, sinappi, sriracha ja mustaherukkamehu.

Alimmalla hyllyllä majailevat sitten Texas Pete -kastike, jota apukokki on tainnut lähinnä käyttää siipien marinoimiseen. Etualalla vuotava fetarasia lautasella, ja päällä rahkapurkki. Bulgarian jugurttia, proteiinijuomaa ja metwurstia. Ja puolikas lime. Mitäköhän näistäkin aineksista oikein taikoisi?
 

Vihanneslaatikosta pilkottaa ainakin banaania, salaattia ja paprikaa. Säilytämme poikkeuksetta kaikki hedelmät ja vihannekset jääkaapissa, vaikka kaikkien hevi-tuotteiden kohdalla näin ei suositellakaan. Me kai sitten vaan pidämme jääkaappikylmistä kasviksista.


Viimeisenä kurkistus vielä jääkaapin oveen. Ja yllätys, yllätys - siellä on vielä lisää purkkeja ja purnukoita! On maustekastikkeita, sinappia, kapriksia, salaatinkastikkeita, soijaa... Ja alimmaisena perusmaidot ja -piimät ynnä muut juotavat.

Huh huh! Siinäpä se! Olipa jännää, melkein tuntuu kuin olisin jakanut kanssanne jonkun suurenkin salaisuuden!! :)

Uskallatko näyttää sinun jääkaappisi sisällön?

sunnuntai 17. marraskuuta 2013

Meat Lovers


Joskus pizza kaipaa ehdottomasti ja ennen kaikkea lihaa. Monessa muodossa.
Sellaisiin hetkiin taiotaan Meat Lovers -pizza.


Meat Lovers pizzaan tulee


kebabia
kinkkusuikaleita
eilisen tortillaillallisen jauhelihajämät
punaista ja vihreää paprikaa suikaloituna
puolikkaita sipulirenkaita
aurajuustoa
jalapenorenkaita
juustoraastetta

Pizzapohjan ohjeen löydät vaikka täältä.

Kasaa ainekset pizzapohjalle haluamassasi järjestyksessä. Älä kitsastele täytteiden kanssa, Meat Loversissa niitä on useita ja paljon. Sitten ei muuta kuin uuniin 225-asteeseen 8-10 minuutiksi ja nauttimaan. Hyvällä omatunnolla. Se on ainoa tapa syödä kunnon Meat Loversia.

Nautinnollista sunnuntai-iltaa!! :)

torstai 14. marraskuuta 2013

Salamia ja viikunaa pimeneviin iltoihin


Puuh, pakko se on myöntää, että pimeä marraskuu on saanut yliotteen ja työpäivän jälkeen väsyttää aivan vietävästi. Pyykkikoneen hurauttaminen ja tiskien tiskaaminen ovat ylivoimaisesti ainoat iltapuuhat, joihin jotenkin jaksaa ryhtyä. Aina tosin ei edes niihin. Onneksi joka puolella tunnutaan muistuttavan, miten tämä pimeys ja sen mukanaan tuoma laiskuus on oikeastaan ihan hyvä juttu. Verkkainen tahti ja saamattomuus tekee kuulemma hyvää aina välillä. Pimeän syyskelin aikaan saa oikeutuksen ottaa vähän rennommin ja makoilla vaan sohvalla. Katsella hömppäsarjoja tai lukea nurkkaan kertyneitä naistenlehtiä. Onneksi on koira, jonka perässä on pakko aina välillä raahautua ulos. (Tai tarkemmin ottaen raahata sadepukua inhoavaa koiraa ovesta ulos.)

Nuhjuiseen fiilikseen auttaa usein hyvä ruoka, ainakin minulla. Kunhan vaan jaksaa kokata! :) Näitä herkullisia salami-viikunaleipiä sain aikoinaan ystävän luona, pimeässä kelissä, takkatulen loisteessa. Rasvainen salami, makea viikuna ja tuhti Roquefort säestivät toisiaan niin hyvin, että ohje oli aivan pakko saada. Resepti on kuulemma kirjasta Täydellinen päivä - Ruokaretki Pohjoismaissa.

Pimenevästä marraspäivästä leivät ainakin tekevät astetta täydellisemmän.

Salami-viikunaleivät

1 leipä

1 pala maalaisleipää
loraus oliiviöljyä
1/2 nippua rucolaa
3-5 siivua salamia
50 g Roquefort-juustoa (tai muuta voimakasta sinihomejuustoa)
1 tuore viikuna viipaleina (kuivattukin käy)
4 rkl juoksevaa hunajaa
loraus konjakkia
ripaus kanelia
1/2 dl saksanpähkinöitä

Lorauta oliiviöljyä leivän päälle ja laita rucolan lehtiä leivälle. Asettele seuraavaksi salamisiivut ja sinihomejuusto leivälle. Koristele viikunan viipaleilla.

Tee hunaja-konjakkikastike: sekoita kulhossa hunaja, konjakki, kaneli ja saksanpähkinät. Lorauta kastiketta leivän päälle ja tarjoile.

tiistai 12. marraskuuta 2013

Lohipuikot ja tartarkastike


On se vaan kumma juttu, miten epäilyttävämmästäkin raaka-aineesta tulee suurta herkkua, kun sen kuorruttaa pienellä friteerauksella. Kuten nyt vaikka kalasta. Näin kävi ainakin meidän vastarannan kiiskelle, kun valmistin hälle kalapuikkoja. Ihan varsinaista friteerausta en puikoille tehnyt, vaan kuorrutin lohifileet vehnäjauhoilla, kananmunalla ja näkkileipämurulla ja paistoin reilussa voissa. Kunnon tartarkastike kylkeen ja pinttyneempikin skeptikko murtuu...


Lohipuikot


400 g lohifilettä
suolaa
mustapippuria
sitruunamehua
2 rkl vehnäjauhoja
persiljaa
2 kananmunaa
4 hapankorppua

voita ja oliiviöljyä paistamiseen

Poista lohesta ruodot ja nahka. Leikkaa lohifilee sopivan kokoisiksi puikoiksi. Mausta suolalla, mustapippurilla ja lorauksella sitruunamehua.

Laita yhdelle lautaselle vehnäjauhoja, johon on silputtu persilja on sekoitettu. Toiselle puolestaan kananmunat kevyesti sekoitettuna ja kolmannelle pieneksi hienonnettua hapankorppurouhetta. Pyöritä lohipuikot ensin vehnäjauhoissa, sitten kananmunassa ja lopuksi näkkileipämurussa.

Paista puikot pannulla reilussa voissa ja öljyssä.


Tartarkastike


1 dl Hellmann's-majoneesia
1 dl kermaviiliä
1/2 tai 1 pieni sipuli
1 maustekurkku
1 rkl pieniä kapriksia
1 rkl sitruunamehua
suolaa
mustapippuria

Sekoita majoneesi ja kermaviili keskenään. Pilko sipuli, maustekurkku ja kaprikset pieneksi ja lisää joukkoon. Mausta sitruunamehulla, suolalla ja mustapippurilla. Anna maustua hetki jääkaapissa.

sunnuntai 10. marraskuuta 2013

Juustonkannikat sipulipiirakkaan


Hävikkiviikon viimeisessä vinkissä tartutaan jääkaapin perälle linnoittautuviin juustopurkkeihin ja -kannikoihin. Parhaimmillaan löydän jääkaapistamme kahden käden sormilla laskettavan määrän erilaisia juustoja: fetapurkkeja, aloitetun mozzarellapallon, arkijuuston kannikan, jonka reunat ovat jo alkaneet kerätä valkoista nukkaa, aurajuuston jämät, edellisen viikonlopun juustotarjottimelle hankitun goudan ja mustapekan... Enkä pidä meitä edes mitenkään erityisen hartaina juustoihmisinä! Mistä näitä juustoja siis oikein kertyy?

Juustoja on helppo piilottaa moniin eri ruokiin, kuten pastaan, pizzaan tai vaikka munakkaaseen. Tällä kertaa tein kuitenkin suolaisen iltapalapiirakan, jonka pääraaka-aineeksi valikoitui sipuli ja sivuosia näyttelivät erilaiset juustonkannikat. Lopputulos: Excellent!!

Juustoinen sipulipiirakka


1 valmis piirakkapohja

2 sipulia
2 punasipulia
iso kourallinen babypinaattia
voita
suolaa
mustapippuria
3 dl juustoraastetta (voit käyttää erilaisia juustoja mitä kaapista löytyy, mieluusti voimakkaita tai suolaisia juustoja mukaan makua tuomaan)
1 prk kermaviili
3 kananmunaa
ruohosipulia

Sulata piirakkapohja ja painele se piirakkavuoan pohjalle ja reunoille.

Pilko sipulit. Tein itse isoja sipulirenkaita, mutta melkein suosittelisin pilkkomaan sipulit hieman pienemmiksi. Laita pannulle nokare voita. Kuullota sipuleita miedossa lämmössä, kunnes ne pehmenevät. Heitä loppuvaiheessa joukkoon babypinaatit. Mausta suolalla ja mustapippurilla.

Raasta kaapista löytyvät juustonkannikat. Käytin itse Ritari-kermajuuston lopun, halloumijuustoa sekä emmentalia. Mukaan voi hyvin heittää myös esim. feta- tai tuorejuustopurkin pohjat. Halloumi toimi kyllä aivan erinomaisesti maun tuojana!

Sekoita kermaviili ja kananmunat. Mausta parilla rouhaisulla mustapippuria sekä hienonnetulla ruohosipulilla. Myös muut yrtit toki käyvät.

Kaada kuullotetut sipulit ja pinaatti piirakkavuokaan. Ripottele päälle juustoraaste, mutta jätä vähän ihan piirakan pinnalle. Kaada kermaviili-munaseos ja ripottele päälle loput juustoraasteesta. Paista 200-asteisen uunin alatasolla noin 35 minuuttia. Peitä loppuvaiheessa foliolla, jos piirakka tummuu liikaa.

perjantai 8. marraskuuta 2013

Nutella-suklaapalat


Tutustuin Nutellaan ensimmäisen kerran muutama vuosi sitten eräällä hotelliaamiaisella jossain päin maailmaa. Kynnys maistamiseen oli suuri, sillä luulin sen olevan maapähkinävoita, joka on suuri inhokkini. Kun kaakaoisen hasselpähkinätahnan nokare kohtasi huuleni, olin myyty. Siis tässähän maistuukin suklaa!!

Jostain syystä en kuitenkaan ole koskaan ostanut Nutellaa kotiin, vaikka siihen tuolla hotelliaamiaisella ihastuin. Ehkä siksi, että olen pelännyt lusikoivani koko suklaaherkun yhdellä istumalla suoraan purkista. Ihana siskoni toi pari viikkoa sitten minulle Nutellaa tuliaisena, joten purkki kotiutui vihdoin keittiöömme. Ja ainakin vielä olen onnistunut vastustamaan kiusausta. Joten kuten. Nutellasta on valmistunut vasta nämä ihastuttavat suklaapalat.

Ehkä käyn kuitenkin ihan pienen lusikallisen maistamassa...



Nutella-suklaapalat


125 g voita
1 dl sokeria
3 kananmunaa
2 dl vehnäjauhoja
1,5 dl tummaa kaakaojauhetta
1/2 tl leivinjauhetta
1 dl maitoa

kuorruttamiseen
2 dl Nutella-suklaatahnaa
marjoja (esim. mustaherukoita)
mantelirouhetta

Vaahdota huoneenlämpöinen voi ja sokeri. Lisää sekaan kananmunat yksitellen ja vaahdota aina välissä. Yhdistä keskenään vehnäjauhot, kaakojauhe sekä leivinjauhe. Lisää jauhoseos taikinan sekaan siivilän läpi vuorotellen maidon kanssa.

Voitele suorakaiteen muotoinen (10 x 30 cm) vuoka ja kaada taikina siihen tasaisesti. Paista 175 asteessa noin 30-35 minuttia. Anna jäähtyä ja kumoa alustalle.

Notkista Nutella-tahnaa sekoittaen. Kuorruta sillä kakkulevy. Leikkaa annospaloiksi ja koristele halutessasi marjoilla ja mantelirouheella. Nosta tarjolle.

-----

Vielä ehdit käydä äänestämässä Hella & houkutusta inspiroivimmaksi ruokablogiksi! Blogini on ehdolla Inspiration Blog Awardsissa ja olen kovasti kiitollinen kaikista annetuista äänistä. Äänestmällä voit voittaa itsellesi liput kyseiseen gaalaan. Klikkaa kuvaa ja anna äänesi!



tiistai 5. marraskuuta 2013

Mitä leivästä?

Leipää heitetään suomalaisissa kotitalouksissa roskiin noin 12 miljoonaa kiloa vuodessa (www.saasyoda.fi/ruokahävikki-suomessa). Hävikkiviikon hengessä on syytä pysähtyä hetkeksi pohdiskelemaan, miten tuota lukua voitaisiin pienentää. 

Hyvä keino leipähävikin vähentämiseen on ostaa pienempiä pakkauskokoja. Leipää voi hyvin myös pakastaa ja ottaa aina pakkasesta käyttöön sen verran kuin tarvitsee. Olemme myös huomanneet, että leivän ei välttämättä tarvitse olla ruokakomeron vakiovaruste, vaan näkkärit ja hapankorput ajavat akuutissa leipähätätilanteessa saman asian. Itse asiassa näkkäri maistuu yllättävän hyvältä, kun sitä ei ole pitkään aikaan syönyt. Koulunäkkäri-painajaiset kannattaa siis unohtaa ja ostaa kuivakaappiin yksi hapankorppupaketti hätävaraksi.

Päiväyksen ylittäneille tai muuten kuivahtaneille leiville löytyy myös paljon kivoja tuunaus- ja kokkausvinkkejä. Tässä muutama :)

Kuivasta leivästä korppujauhoja

Kuivahtanut leipä sopii hyvin korppujauhoiksi. Muovisessa pussissa leipä ei juuri kuivu vaan ehtii homehtua ennen tätä. Paperipussissa tai muuten ilmavassa paikassa leipä kuitenkin kuivahtaa juuri sopivaksi. Leivän voi myös kuivata uunissa paahtamalla viipaleita hetken. Korppujauhoja saat joko raastamalla leivänkannikat jauhoiksi tai hienontamalla ne blenderissä.

Ruisleipägrissinit

Valkosipuliset ruisleipägrissinit ovat ehkä parasta mitä vanhasta leivästä voi tehdä! Mmmm, näiden takia ruisleivät tekisi mieli melkein jättää tahalteen kaapin perälle kuivahtamaan... Ohje löytyy täältä!

Tomaatti-mozzarella uunileivät

Ah, uunileivät. Iltapalojen klassikkoherkku. Uunileipiin nyt voi iskeä lähes kaikkea mitä jääkaapista löytyy, ja leiväksikin käy niin tumma, vaalea, sämpylä, Reissumies, ciabatta... you name it. Nämä tomaatti-mozzarellaleivät henkivät kesämuistoja, ohjeen voit kurkata täältä.

BLT-leivät

Niin no, oikeastaan aina kun leipää kuumentaa ei sen tarvitse olla niin kovin tuoretta. Niinpä erilaiset toastit ovat myös mainioita kuivan leivän sijoituspaikkoja. Klassikkojen klassikko, BLT, tekee päiväysvanhastakin paahtoleivästä varsinaisen makuelämyksen! BLT:stä olen bloggaillut täällä.

maanantai 4. marraskuuta 2013

Hävikkiviikko - Banaanipannari


Ensimmäistä valtakunnallista Hävikkiviikkoa vietetään nyt marraskuun ensimmäisellä viikolla, 4.-10.11. Kuluttajaliiton julistaman viikon tarkoituksena on kiinnittää huomiota poisheitettävän ruoan määrään ja jakaa vinkkejä siitä, miten omaa ruokahävikkiään voi pienentää.

Kuluttajaliiton sivuilla julkaistut faktat suomalaisesta ruokahävikistä ovat karua luettavaa. Suomessa heitetään ruokaa roskiin keskimäärin 24 kiloa per henkilö vuodessa. Tämän 24 kilon arvon on laskettu olevan noin 125 euroa. Heitämme siis 125 euroa suoraan roskiin vuodessa! Nelihenkisessä perheessä tämä tarkoittaa lähes 100 kiloa ja 500 euroa. Surullista, eikö?

Jos kotitalouksien lisäksi mukaan lasketaan teollisuus, kauppa ja ravitsemispalvelut, ruokahävikkiä tulee yhteensä noin 335-460 miljoonaa kiloa vuodessa. Tämä on noin 10-15 prosenttia kaikesta kulutetusta ruoasta. Jopa seitsemäsosa siis.

Tutkimusten mukaan kotitalouksissa heitetään useimmiten pois leipää, tuoreita hedelmiä ja vihanneksia sekä kahvia. Meidän huushollissa tämä pitää ainakin paikkansa, sillä tuntuu että roskis täyttyy helpoiten juuri niistä kuivuneista leivistä ja mustuneista salaatinlehdistä. Ja tuleehan sitä kahviakin lorotettua melkoisesti pannun pohjalta lavuaariin. Oikean määrän keittäminen on näköjään lähes mission impossible. Vaikka tulevan viikon ruokia pyrkii suunnittelemaan parhaansa mukaan, tuntuu jääkaappi aina piilottavan kätköihinsä jotain vanhaksi mennyttä.

Ei siis ole mitenkään tuulesta temmattu idea nostaa tietoisuuttamme tästä varsin länsimaisesta ongelmasta. Hienoa, että Kuluttajaliitto on tarttunut haasteeseen ja aikoo tehdä Hävikkiviikosta jokavuotisen tapahtuman! Vinkeistä hävikin pienentämiseen viestivät tämän viikon aikana monet ruokablogit sekä Kuluttajaliiton mukaan haastamat eri alojen kumppanit. Kuluttajille jaetaan vinkkejä, kerrotaan hävikkifaktoja ja ennen kaikkea kannustetaan kiinnittämään huomiota omaan ruokahävikkiin. Hävikkiviikon Facebook –sivuilla osoitteessa www.facebook.fi/havikkiviikko kerrotaan kumppaneiden toimista viikon aikana.

Kuluttajaliiton sivuilta kannattaa käydä lukemassa erinomaisia vinkkejä siitä, miten omaa ruokahävikkiään voi pienentää niin kaupassa, jääkaapilla, hellan ääressä kuin ruokapöydässäkin. Tsekkaa vinkkejä täältä tai klikkaamalla kuvaa.

http://www.kuluttajaliitto.fi/teemat/elintarvikkeet_ja_ravitsemus/havikkiviikko

Hella ja houkutus kantaa myös kortensa kekoon ja keskittyy tällä viikolla pienentämään ruokahävikkiä. Ensimmäisenä vuorossa ovat mustuneet banaanit. Liian kypsiksi tummuneet banaanit päätyvät usein meillä smoothie-juomiin, mutta tällä kertaa piilotin ne pannukakun joukkoon. Pannukakkuun voi laittaa myös maitopurkkien loput, eikä haittaa vaikka parasta ennen -päiväys olisi jo hieman ylittynyt. (Käytä toki aistejasi ja tarkista, ettei maito haise oudolta tai ole kokkareista.) Koska maitoa ei ollut kaapissa enää koko litraa, tein pannarista hieman pienemmän satsin.


Banaanipannari


2 kananmunaa
6 dl maitoa
3 dl vehnäjauhoja
2 mustunutta banaania
2 tl sokeria
1/2 tl suolaa
1/2 tl leivinjauhetta
1 tl kardemummaa

pari nokaretta voita

Muussaa banaanit haarukalla. Riko kananmunat kulhoon ja vatkaa munien rakenne rikki. Kaada puolet maidosta joukkoon ja lisää jauhot kevyesti vatkaten. Lisää loppu maito, muussatut banaanit, sokeri, suola, leivinjauhe sekä kardemumma. Sekoita hyvin. Anna pannaritaikinan vetätyä rauhassa puolisen tuntia.

Lämmitä uuni 200 asteeseen. Heitä uunivuoan pohjalle pari nokaretta voita ja laita vuoka uuniin. Odota, kunnes voi on kokonaan sulanut ja alkaa hieman kuplia. Ota vuoka uunista ja kaada taikina vuokaan. Paista pannaria uunissa 25-30 minuuttia.