keskiviikko 30. lokakuuta 2013

Salaattibuffet: Couscous tabbouleh


Synttärijuhlien tarjoilussa halusin päästä helpolla, joten päätin tarjota vieraille salaattibuffetin, josta jokainen sai koota sellaisen salaatin kuin haluaa. Juhlajärjestelyjä tämä helpottaa kovasti, sillä aika moni aineksista vaatii vain kaatamista purkista tarjoiluastiaan tai korkeintaan pesemistä ja pilkkomista, kuten kasvikset. Toki valmistustakin vaativia komponentteja buffettiin kuului, ja niistä yksi oli couscousista valmistettu tabbouleh.

Lähi-idästä kotoisin oleva tabbouleh tehdään perinteisesti bulguriin, mutta couscous toimii sen sijaisena myös oikein hyvin. Tämä ohje on suunniteltu ison joukon buffet-pöytään, joten määrätkin ovat sen mukaiset. Voit hyvin puolittaa tai tehdä vain neljäsosan ohjeesta, jos kokkaat pienemmälle porukalle.

Couscous tabbouleh

25 hengelle lisukkeeksi

3-4 dl keittämätöntä couscousia
200 g herneitä
3 punasipulia
2 kurkkua
6 tomaattia
3 ruukkua lehtipersiljaa
2 ruukkua minttua
2-3 sitruunan mehu
1 sitruunan raastettu kuori
2-3 dl oliiviöljyä
suolaa
mustapippuria

Keitä couscous ohjeen mukaan. Kaada valmiin couscousin joukkoon reilusti oliiviöljyä ja sekoita niin, ettei se kokkaroidu.

Sulata herneet. Pilko sipulit pieneksi sipuksi ja tomaatit ja kurkut pieniksi kuutioiksi. Silppua lehtiperiljat ja mintut. Sekoita sitruunanmehu ja raastettu kuori, oliiviöljy, suola ja mustapippuri. Yhdistä turvonnut couscous, herneet, sipulit, tomaatit, kurkut ja öljyseos. Sekoita hyvin.

Maista tabboulehia ja mausta tarvittaessa lisää suolalla, mustapippurilla, oliiviöljyllä, sitruunamehulla ja / tai yrteillä. Tabbouleh ei saa olla liian kuivaa, vaan ihanan mehevää ja maukasta! Koristele tarjolle laitettaessa vielä lehtipersiljalla.

-----

ps. Hella & houkutus on ehdolla vuoden inspiroivimmaksi ruokablogiksi!
Käy antamassa äänesi ja voita liput Inspiration Blog Awardsiin la 16.11. Klaus K Living Roomiin:


http://showroom.indiedays.com/inspiration-blog-awards/


maanantai 28. lokakuuta 2013

Birthday party



Sen voin sanoa, että synttärijuhlia järjestäessä jää bloggaaminen vähemmälle. Pakostakin. Lyhyt hiljaiselo sujui siis juhlatouhujen parissa, ilmapalloja puhallellen ja kakkuja leipoen. :)

Mutta nyt ne on juhlittu! Ihanat kolmekymppiset, joiden jälkimainigeissa on mukava suunnata taas kohti arkitouhuja ja seuraavaa kolmeakymmentä vuotta. Kaikki ne tärkeimmät ihmiset vuosien varrelta olivat mukana - ruokaa, juomaa ja lämmin tunnelma. Juhlatilan sisustuksessa käytin valkoisia pöytäliinoja sekä erikokoisia lasipurkkeja, joihin laitoin kynttilöitä ja isoja, valkoisia neilikoita. Valosarjoja kiinnitettiin ympäri huonetta tuomaan lisää tunnelmavalaistusta. Tarjolla oli salaattibuffet, josta jokainen sai koota sellaisen salaattikombon kuin halusi. Jälkiruoaksi kolme kakkua - yksi kullekin vuosikymmenelle.

Palaan muutamiin juhlatarjoiluihin vielä omissa postauksissaan. Ainakin couscous-tabboulehin ja yrttimarinoitujen herkkusienten ohje on pakko laittaa teille jakoon! Myös kaikki kakut onnistuivat leipurinkin mielestä mainiosti, tosin niistä ei hämärässä kynttilän valossa enää kovin kummoisia kuvia saanut.

Mukavaa (ja myrskyisää) maanantai-iltaa! :)

torstai 24. lokakuuta 2013

Kauraa pellillä


Uusi lemppariaiheeni keittiössä näyttää olevan helpot ja vaivattomat itse tehdyt leivät. Aikaisemmin sarjassa ovat ilmestyneet mm. irlantilainen soodaleipä, porkkanateeleivät sekä rosmariini-vuokaleipä. Kaikki aivan älyttömän helppoja leipiä tehdä! Itse tehty leipä on monin tavoin hieno juttu, sillä se on edullista, herkullista ja ah, niin kodikasta. Tuoreen leivän tuoksun voi melkein laskea kodin sisustuselementiksi. Näillä helpoilla leipäohjeilla leipä myös valmistuu lähes itsestään. Leivon itse usein tuoreella hiivalla, mutta kuivahiiva käy tietysti myös aivan yhtä hyvin (kun muistaa vain kuumentaa veden hieman lämpimämmäksi). Leipäainekset ovat siis lähes aina kotona valmiina, kun pitää kaapissa kuivahiivaa ja erilaisia sämpylä-, hiivaleipä ynnä muita jauhoja.

Tässäpä siis taas uusi, ihana ohje! Tällä kertaa vuorossa peltileipä ja erityisesti kaurainen sellainen. Peltileipää voi myös varioida erilaisilla jauhoilla ja hiutaleilla. Joukkoon sopii hyvin makua antamaan vaikka raastettu porkkana tai punajuuri, tähteeksi jäänyt perunamuusi tai kaurapuuro ja erilaiset siemenet.


Kaurainen peltileipä


5 dl vettä
25 g hiivaa
1/2 dl siirappia
1,5 tl suolaa
7 dl sämpyläjauhoja
3 dl hiivaleipävehnäjauhoja
2 dl kaurahiutaleita
1/2 dl öljyä

päälle
siemeniä ja/tai leseitä
(esim. auringonkukansiemeniä ja kauraleseitä)

Sekoita hiiva kädenlämpöiseen veteen. Lisää joukkoon siirappi ja suola. Alusta taikinaan jauhot vähitellen. Lisää öljy alustamisen loppuvaiheessa. Taikina saa jäädä melko löysäksi.

Levitä taikina leivinpaperoidulle uunipellille ja anna kohota liinan alla 40 minuuttia. Voitele kohonneen leivän pinta vedellä ja ripottele pinnalle siemeniä ja / tai leseitä. Leikkaa taikinapyörällä kevyesti neliöiksi. (Tämä unohtui leipomishuumassa minulta kokonaan.)

Paista 225-asteessa noin 15 minuuttia.

tiistai 22. lokakuuta 2013

Prinsessan omenarahkaherkku


Bloggari vietti eilen syntymäpäiviä. Oikein tasavuosia.

Vaikka ennen juhlapäivää koinkin aikamoista kolmenkympin kriisiä, tuli varsinaisella h-hetkellä lopulta ihana levollisuus. Että tämä on hyvä ikä siinä missä muutkin. En haluaisi olla yhtään nuorempi enkä vanhempi. Kolmekymmentä upeaa vuotta takana, joiden perusteella tulevia vuosia ei voi muuta kuin innolla odottaa!

Synttärisankarina sitä saa kolmekymppisenäkin leikkiä vähän prinsessaa. Eikö vaan? :) Siksi prinsessakekseillä höystetty rahkaherkku sopi päivään kuin nakutettu.

Varsinaiset synttärikakut ovat luvassa sitten viikonloppuna, kun itse 30 v.-kekkerit järjestetään. Niistä herkuista lisää myöhemmin!


Prinsessan omenarahkaherkku


neljälle

2 omenaa
2 dl kuohukermaa
1 prk maustettua rahkaa, lime-valkosuklaa
2 rkl omenahilloa
Carneval prinsessakeksejä

Kuori omenat ja pilko pieniksi kuutioiksi. Vatkaa kerma ja lisää varovasti sekoittaen joukkoon rahka. Mausta omenahillolla.

Murusta tarjoilukulhojen pohjalle prinsessakeksejä ja jaa rahkaseos keksien päälle. Koristele annokset keksimuruilla ja muutamalla omenakuutiolla.

sunnuntai 20. lokakuuta 2013

Sunnuntaiaamu


Rauhallinen sunnuntaiaamu. Runsaat aamupalaleivät, jotka apukokki taiteili. Kaksi isoa kupillista kahvia maidolla. Miten aamukahvi voikin olla niin hyvää?? En jaksa olla ihmettelemättä sitä, sillä löysin kahvin nautinnon vasta pari vuotta sitten.

Ikkunan takaa pilkistelevä aurinko.

Taustalla huriseva pyykkikone.

Kiireettömyys.

Sunnuntaiaamu, tykkään susta. <3

torstai 17. lokakuuta 2013

Kun mansikkajuustokakku mehujäähän meni


Ymmärrän hyvin, että lokakuu ei varsinaisesti ole mehujäiden high seasonia. Syksyinen julkaisuajankohta johtuu puhtaasti siitä, että kesälle suunnittelemani herkulliset mehujääreseptit jäivät toteuttamatta, koska mistään ei löytynyt mehujäämuotteja! Kiersin kauppoja yhden jos toisenkin, mutta mehujäämuotit loistivat poissaolollaan. Mikä lie syynä muottikatoon... Viimein muutaman viikon takaisella Ikea-reissulla tärppäsi ja aavistuksen aikataulusta myöhässä valmistuivat ensimmäiset mehujäät.

Kompensoin syksyistä ajankohtaa tekemällä mehujäistä hieman vähemmän kesäisiä. Tai no, kuvitellaan nyt ainakin, että tuorejuuston lisääminen mehujääseokseen vie mehujäätä juustokakkumaisempaan suuntaan :) Mikään varsinainen janonsammuttaja se ei ainakaan ole, vaan viileän täyteläinen herkkupala.

Mansikkajuustokakku-mehujäät

n. 8 mehujäätä

200 g maustamatonta tuorejuustoa
1/2 dl ranskankermaa
1,5 dl tomusokeria
3/4 dl maitoa
2 dl pakastemansikoita
4 Digestive-keksiä
1 rkl sulatettua voita

Sekoita tehosekoittimessa tuorejuusto, ranskankerma, tomusokeri ja maito. Anna surista, kunnes ainekset ovat hyvin sekoittuneet keskenään. Lisää mansikat ja sekoita joukkoon.

Murskaa Digestive-keksit. Sekoita sulatettu voi keksimurun joukkoon.

Kaada mansikkaseos mehujäämuotteihin niin, että jätät noin 1,5 cm muotin yläosasta vapaaksi. Kopisuta muotteja kevyesti pöydällä, jotta mahdolliset ilmakuplat katoavat.

Jaa keksimuru mehujääseosten päälle ja painele kevyesti mehujään pintaan. Työnnä mehujäihin tikut ja pakasta vähintään kuusi tuntia, mielellään yön yli.

maanantai 14. lokakuuta 2013

Suppilovahverocarbonara


Kun lempeä suppilovahvero ja rapea pekoni yhdistyvät pastan ja kerman kanssa, on makunautinto valmis. Suppilovahveroiden sesonki on vasta käynnistymässä, sillä suppis on myöhäinen sieni, jonka pääsato tulee vasta öiden kylmettyä. Sieni tuo tuhtiin Pasta carbonaraan sopivasti pehmeyttä ja keveyttä.

Jos sienet eivät innosta, ohjeesta saa halutessaan myös aivan erinomaista perus carbonaraa jättämällä vain suppilovahverot pois pastasta. Suppilovahveroista olen valmistanut pastaa myös viime syksynä, ohje löytyy täältä.

Suppilovahverocarbonara

kahdelle

1 l tuoreita suppilovahveroja
200 g spaghettia
1 pkt pekonia
2 valkosipulinkynttä
2,5 dl ruokakermaa
2 keltuaista
1,5 dl parmesaania raastettuna
mustapippuria
suolaa

persiljaa hienonnettuna
parmesaania

Paahda suppilovahveroita hetki pannulla ilman rasvaa, kunnes niistä irtoava neste on haihtunut.

Keitä spaghetti runsaassa vedessä ja suolassa juuri ja juuri kypsäksi.

Paista pekonit 200-asteisessa uunissa uunipellillä leivinpaperin päällä tai uunivuoassa. Näin vältät ylenpalttista rasvan hajua keittiössä plus että pekonista irtoava rasva jää pääosin uunivuokaan.

Hienonna valkosipulinkynnet ja kuullota niitä hetki pannulla. Lisää paistetut tuoreet sienet. Ota kypsät pekonit uunista ja suikaloi ne pienemmäksi. Lisää joukkoon.

Sekoita kulhossa kerma, keltuaiset, parmesaani ja mausteet.

Valuta pasta ja sekoita se pekoni-sieniseoksen kanssa. Kaada kerma-munaseos kuuman pastan joukkoon. Sekoita käännellen. Ripottele päälle hienonnettua persiljaa sekä parmesaania. Tarjoa heti.

lauantai 12. lokakuuta 2013

Fiesta!! (eli pehmeitä tacoja itse tehtynä)



Hellan ja houkutuksen perinteisten perjantaiherkkujen sijaan tällä kertaa onkin luvassa lauantaiherkkuja! Ja ihan vaan siitä syystä, etten ehtinyt eilen postata tätä juttua... :) Mutta viikonpäivällähän ei nyt tietenkään ole minkäänlaista väliä, sillä tätä meksikolaisherkkua söisi vaikka joka päivä. Jos aika ja vyötärönauha antaisivat periksi.

Texmex maut ovat meillä kummallakin lähellä sydäntä ja hauskaa on ollut huomata, että mitä enemmän meksikaanojen ruokakulttuuriin perehtyy sitä moninaisempia makuja sieltä löytyy. Lapsena texmex tarkoitti vain ja ainoastaan niitä perinteisiä kovakuorisia tacoja, joiden oikeaoppista syömistekniikkaa en vieläkään ymmärrä. Nehän hajoaa aina käsiin ja kaikki täytteet valuvat sormien läpi lautaselle, josta ne sitten kaavitaan takaisin suuhun! Teinivaiheessa valmistimme tyttöporukassa usein täytettyjä tortilloja (perinteisellä jauhelihalla toki silloinkin). Tortilla-illoissa väkerrettiin täytteitä porukalla ja mussutettiin tortilloja suupielet salsakastikeessa, tyttöjen juttuja kikatellen.  Nykyään texmex-valikoimaani on tullut lisäksi esim. ihanat avokado-quesadillat ja aina yhtä herkullinen nachopaistos. Guacamole valmistuu jo itse ja chilin rooli on kasvanut huomattavasti sitten nuoruusvuosien.

Ei siis ihme, että Me Naisista löytynyt pehmeiden tacojen ohje meni saman tien meillä testiin. Jonkin verran työtähän tacojen pyörittelyssä ja paistamisessa toki oli, mutta lopputulos oli kaiken sen jauhopölyn arvoinen. Huisin hyvää oli!!


Pehmeät tacot


3 dl kädenlämpöistä vettä
25 g hiivaa
2 rkl öljyä
7-8 dl (durum)vehnäjauhoja
1/2 tl suolaa

Mittää kädenlämpöinen vesi kulhoon ja sekoita hiiva joukkoon. Lisää öljy ja suola sekä jauhot pikkuhiljaa sekoittaen. Peitä kulho ja anna taikinan kohota puoli tuntia.

Jaa taikina 12 osaan ja painele tai kauli palat jauhojen avulla noin puolen sentin paksuisiksi pyöreiksi lätyiksi. Paista taco-kuoria kuumalla, kuivalla paistinpannulla puolisen minuuttia per puoli. Kasaa valmiit kuoret liinan alle, jotta ne pysyvät lämpimänä.

Jos valmistat tacot etukäteen, lämmitä ne kostealla pyyhkeellä suojattuna 120-asteisessa uunissa.

Guacamole

(edellinen guacamoleohjeeni löytyy täältä, molemmat erinomaisia)

2 pehmeää avokadoa
1/2 limen mehu
1/2-1 punasipulia
1/2 dl korianteria hienonnettuna
mustapippuria
suolaa
hyppysellinen sokeria
chilijauhetta

Puolita avokadot ja koverra sisältö lusikalla kulhoon (poislukien tietysti se kova siemen). Hienonna haarukalla. Mausta limen mehulla. Silppua sipuli pieneksi ja lisää avokadon joukkoon.

Hienonna korianteri. Mausta korianterin lisäksi mustapippurilla ja suolalla, hyppysellisellä sokeria sekä chilijauheella (tuorettakin toki voit ilman muuta käyttää).


Lime-kaalitäyte


pala kaalia
1/2-1 punasipuli
2 tomaattia
1/2 dl korianteria
1/2 limen mehu ja kuori raastettuna
loraus oliiviöljyä
suolaa
mustapippuria

Pilko kaali ja hienonna punasipuli. Leikkaa tomaatit ensin muutamaksi isoksi palaksi ja kaavi pois tomaatin sisin. Paloittele sen jälkeen jäljelle jäänyt tomaatin liha pieniksi kuutioiksi. Lisää täytteeseen. Hienonna korianteri ja mausta täyte limen mehulla ja raastetulla kuorella, lorauksella oliiviöljyä sekä suolalla ja mustapippurilla. Sekoita kaikki ainekset hyvin yhteen.

Jauheliha-paprikatäyte


400 g naudan jauhelihaa
1 pieni paprika
1 sipuli
1 valkosipulin kynsi
juustokuminaa
paprikajauhetta
mustapippuria
chilijauhetta
(grillimaustetta)

Paista jauheliha ja lisää pannulle hienonnettu paprika ja sipulit. Mausta täyte makusi mukaan, käytä riittävästi mausteita.


Kokoa taco nostamalle lätyn päälle ranskankermaa, jauheliha-paprikatäytettä, lime-kaalitäytettä ja guacamolea. Kyytipojaksi pari Sollia ja Fiesta voi alkaa!! :)

torstai 10. lokakuuta 2013

Irlantilainen soodaleipä


Irlantilainen soodaleipä kuuluu kategoriaan "niin helppoa leiväntekoa, ettet keksi mitään syytä olla leipomatta". Koska leivässä käytetään kohotusaineena soodaa, taikinaa ei tarvitse edes nostattaa vaan se vain vaivataan kasaan, kipataan pellille ja paistetaan puolisen tuntia. Tuore, lämmin aamiaisleipä on valmis!

Mikäli keittiöstäsi ei akuuttiin leipähätään löydy soodaa, voinet korvata sen myös leivinjauheella. Laita siinä tapauksessa leivinjauhetta kuitenkin tuplamäärä eli 2 teelusikallista.


Irlantilainen soodaleipä


3 dl vehnäjauhoja
3 dl grahamjauhoja
1 tl suolaa
1 tl ruokasoodaa
2 dl piimää
1 dl maitoa

Sekoita kulhossa kuivat aineet. Lisää joukkoon piimä ja maito ja sekoita nopeasti tasaiseksi. Kumoa jauhoitetulle alustalle ja vaivaa taikinaa hetki. Muotoile jauhojen avulla pyöreäksi leiväksi ja nosta leivinpaperoidulle uunipellille. Viillä terävällä veitsellä ristiviilto leivän pintaan. Paista 200-asteisessa uunissa 30-40 minuuttia.

tiistai 8. lokakuuta 2013

Sriracha maustaa wokin(kin)


Taisin jo aiemminkin mainita meidän jääkaapin uudesta tulokkaasta, thaimaalaisesta chilikastikkeesta Srirachasta. Sriracha on vakiintunut keittiömme vakiovarusteeksi ja on erityisesti chiliä rakastavan apukokin ehdoton suosikki. Olen itsekin tykästynyt sen tuomaan lempeään potkuun, mutta käyttämämme määrät ovat vaan hieman erilaiset apukokin kanssa. Minä maustan teelusikalla, hän desilitroissa. Ainakin siltä se joskus tuntuu :).

Kastiketta voi käyttää melko lailla missä vain maustamisessa: lihalle, kanalle, kalalle, kasviksille, dippiin, pastaan, you name it. Parhaiten se tietysti sulautuu alkuperänsä vuoksi thaimaalaisiin ruokiin ja näin ollen esimerkiksi wokkiin. Tällä kertaa srirachalla maustettiinkin kevyttä työpäivän jälkeistä kana-kasviswokkia. Olemme huomanneet, että wokki ei läheskään aina kaipaa sitä hiilihydraattia joukkoon, vaan sen voi valmistaa ilman riisiä tai nuudelia, pelkillä kasviksilla. Kevyttä ja hyvää.


Kana-kasviswokki srirachalla


1 sipuli
1 valkosipulinkynsi
300 g maustamattomia broilerisuikaleita
öljyä
suolaa
mustapippuria
1 paprika
1/2 kesäkurpitsa
pala valkokaalia
pala purjoa / pari kevätsipulin vartta
1 rkl srirachakastiketta (tai maun mukaan)
1 rkl kalakastiketta
1/2 sitruunan mehu
tuoretta korianteria ja/tai (lehti)persiljaa

Pilko sipuli, paprika, kesäkurpitsa ja kaali pitkiksi, ohuehkoiksi viipaleiksi. Murskaa valkosipuli. Pilko purjo / kevätsipulin varret. Kuullota ensin wokkipannulla sipulia ja valkosipulia lorauksessa öljyä ja lisää sitten broileri. Mausta broileri suolalla ja mustapippurilla. Ruskista hetki.

Lisää joukkoon paprika, kesäkurpitsa ja kaali. Kun broileri ja kasvikset ovat kypsyneet (ja kasviksissa on vielä rapsakka purutuntuma), heitä mukaan purjo / kevätsipuli. Mausta wokki srirachakastikkeella, kalakastikkeella ja sitruunan mehulla. Maistele ja lisää makuja tarpeen mukaan.

Koristele wokki juuri ennen tarjoilua tuoreella, pilkotulla korianterilla ja / tai persiljalla.

sunnuntai 6. lokakuuta 2013

Sesonkiruoista ja omenavispipuurosta

Ruokakauppojen valtava ympärivuotinen valikoima saa usein unohtamaan, että monet raaka-aineet ovat parhaimmillaan - ja edullisimmillaan - tiettynä aikana vuodesta. Sesonkiruoka on kunkin vuodenajan mukaan vaihtuvaa, on se sitten lähellä tuotettua tai ulkomailta kuljetettua. Sadonkorjuun ajat ovat monille meistä tuttuja, mutta niitä ei vaan tule kaupassa välttämättä pohdittua tai omaa ostoslistaansa niiden mukaan muokattua, kun kaikkea on tarjolla aina ja joka päivä. Tiedämme, että appelsiinit ovat herkullisimmillaan talvisin ja että tuoreesta mansikasta saa kesän jälkeen pulittaa pitkän pennin. Syksyisin valmistuvat sienet, kaalit ja omenat. Keväällä ilakoidaan parsalla ja raparperilla.

Nämä alitajuntaan iskostuneet sesonkiajat olisi hyvä aika ajoin siirtää sinne omaan ostoskoriinkin. Ei ainoastaan sen takia, että se olisi ekologista tai trendikästä vaan siksi että kyseinen raaka-aine on omana sesonkinaan laadukkaimmillaan ja edullisimmillaan. Ei siis mikään huono diili.

Tutun ja turvallisen omenan sesonki on edelleen käynnissä ja ihanien omenapiirakoiden lisäksi uskalsin testata omenaa myös vähän erilaisemmassa muodossa. Omenavispipuuro oli lempeän pehmeä aamun aloitus, johon kaneli antoi juuri sopivasti makua. Aivan hurmaavaa sesonkiruokaa!

Aikaisempia vispipuurokokemuksiani voit (ehkä vähän naureskellen) lukea täältä. Tällä kertaa ymmärsin vispipuuron salaisuuden ja V I S P A S I N ryynit puuroon. Tuli juuri sopivan sileää.

Ja kyllä, lupaan tsempata näissä sesonkiruoissa myös oman kauppalistani osalta. Palataan sesongin herkkuihin aina silloin tällöin blogissa!


Omenavispipuuro


3 omenaa
2 + 5 dl vettä
1 dl mannasuurimoita
2 rkl sokeria
2 tl vaniljasokeria
1/2-1 tl kanelia
1/2 tl suolaa

Kuori ja pilko omenat kuutioiksi. Laita omenat sekä kaksi desilitraa vettä kattilaan ja keitä omenoita, kunnes ne pehmenevät (noin 10 minuuttia). Lisää kattilaan loput vedestä sekä vispaa sekaan mannaryynit. Anna kiehua hiljalleen 5-10 minuuttia välillä sekoittaen. Mausta sokereilla ja kanelilla sekä hippusella suolaa. Anna puuron jäähtyä. Vatkaa omenavispipuuro kuohkeaksi sähkövatkaimella. Nauti kylmän maidon kanssa.

torstai 3. lokakuuta 2013

Viime syksyn koritehdas

Syksy ja pimenevät illat tarkoittaa täällä yhtä kuin virkkuukoukkuun tarttuminen. Kaikki käsityöt ja viime vuosina erityisesti siis virkkaaminen on minulle varsinaista syyspuuhaa. Jostain kumman syystä. Voisihan sitä muinakin vuodenaikoina harrastaa edes jotain DIY-juttuja, mutta näköjään siis ei :).

Matonkuteiden virkkailun lisäksi haaveilen tällä hetkellä kaulaliinojen ja kaulureiden kutomisesta sekä nojatuolin rahin päällystämisestä (vaikka sitten sillä matonkuteella). Haaveiden toteutumiseen vaikuttaa varsin paljon se, miten kauan tämä käsityökauteni tällä erää jatkuu. Voi olla, että kaiken virkkuutouhun jälkeen jaksan vielä innostua tarttumaan kutimiin. Tai sitten en.

Onneksi on aina seuraava syksy.

------

Viime syksynä tehtailin koreja...


...tänä syksynä jotain muuta. Siitä lisää myöhemmin! :)

tiistai 1. lokakuuta 2013

Aurajuustoperunat foliossa


Klassinen grilliherkku ja -lisäke on folionyytissä valmistuvat Aurajuustoperunat. Nyt kun grillikausi alkaa auttamattomasti olla ohi, tämä annos valmistuu kätevästi myös uunissa. Kypsymisaika tosin on vähän pidempi kuin kuumassa grillikosketuksessa, jotta juusto ehtii kunnolla sulamaan ja puoliksi keitetyt perunat kypsymään. Tässä nyytissä kun ei haittaa vaikka perunat pääsisivät vähän ylikypsymäänkin, sillä muussaantunut peruna yhdistettynä sulaneeseen Aurajuustoon ei takuulla häiritse ketään. :)

Luonnollisesti folioon voi heittää joukkoon muitakin kasviksia tai korvata Aurajuuston jollain toisella juustolla.

Aurajuustoperunat foliossa

kahdelle

5-6 perunaa (kesäaikaan uusia perunoita luonnollisesti reippaasti enemmän)
2 sipulia
pala purjoa tai kevätsipulin vartta
1-2 valkosipulinkynttä
1/2 pkt Aurajuustoa
oliiviöljyä
suolaa
mustapippuria
tuoretta persiljaa

Keitä pestyt ja/tai kuoritut perunat puolikypsiksi. Kuori ja pilko sipulit reippaan kokoisiksi paloiksi (pl. valkosipulit, jotka ainakin itse pilkoin mielummin ihan pieneksi. Toki mukaan voi heittää vaikka kokonaisiakin valkosipulinkynsiä, jos tykkää.)

Ota iso pala foliota. Pirskota folion päälle hieman oliiviöljyä. Paloittele aavistuksen jäähtyneet perunat kahteen-neljään osaan ja kippaa foliolle. Lisää joukkoon sipulit ja murustettu Aurajuusto. Kaada päälle vielä hieman oliiviöljyä sekä rouhaise mukaan reilusti suolaa ja mustapippuria. Kruunaa komeus hienonnetulla persiljalla. Halutessasi voit tehdä omat foliokääröt kullekin syöjälle.

Paista nyyttiä uunissa 200 asteessa noin 40 minuuttia. Grillissä riittää usein 20-30 minuuttia.


Perunoiden kanssa valmistui parmankinkkuun käärittyä broilerinfileitä sekä persiljaporkkanoita. Eivät vaatiineet ihan yhtä pitkää uuniaikaa kuin perunat, joten folionyytti kannattaa laittaa ensimmäisenä kypsymään.

Bon appétit ja mukavaa tiistai-iltaa!