torstai 29. elokuuta 2013

Täydellinen combo bataattikeitolle


Keittokausi on jälleen avattu! Kesähelteiden jälkeen alkaa maistua kuumempikin soppa, ja erityisesti lempeän tulinen sellainen. Pehmeän ja makean bataatin sekä potkua antavan inkiväärin yhdistelmä on taivaallinen ja soppaa täydentävät herkullisesti kookosmaito, chili ja raikas lime. Perfect combo, I must say!

Bataattikeitto


2 isohkoa bataattia (n. 700 g)
2 porkkanaa
1 sipuli
2 valkosipulinkynttä
1/2 chili
1 rkl raastettua inkivääriä
2 rkl rypsiöljyä
n. 7 dl vettä
1 kasvisliemikuutio
puolikkaan limen mehu
2 dl kookosmaitoa
1/2 tl jauhettua korianteria
1/2 tl paprikajauhetta
suolaa maun mukaan

koristeluun hienonnettua persiljaa ja kurpitsansiemeniä

Kuori ja paloittele bataatit ja porkkanat. Silppua sipuli, valkosipuli ja chili. Kuumenna kattilassa öljy ja lisää sipulit, chili ja raastettu inkivääri. Kuullota hetki. Lisää bataatit, porkkanat ja vesi sekä kasvisliemikuutio. Keitä, kunnes bataatit ja porkkanat ovat pehmenneet.

Lisää joukkoon kookosmaito ja limen mehu. Soseuta keitto tasaiseksi sauvasekoittimella. Mausta korianterilla, paprikajauheella sekä suolalla ja anna vielä kiehahtaa. Koristele annokset hienonnetulla persiljalla sekä kurpitsansiemenillä.

maanantai 26. elokuuta 2013

Pala paratiisia Bosniassa


Vihjasin Kroatian reissusta kirjoittaessani, että palaan matkan huippuhetkiin vielä yhdessä lähialueen päiväretkikohteesta kertovassa postauksessa. Sen aika on nyt.

Eipä olisi kaksin apukokin kanssa tullut mieleemme lähteä Dubrovnikista piipahtamaan naapurimaa-Bosnian puolelle. Onneksi matkassa mukana olleet kaverimme olivat bonganneet huiman hienon nähtävyyden Bosnia ja Hertsegovinan puolella. Vesiputous Kravice sekä sen lähellä sijaitseva kaupunki Mostar (jonne emme lopulta koskaan ehtineet) olivat päämääränämme, kun lähdimme vuokratulla tila-autollamme ajelemaan Kroatian rannikkoa pitkin pohjoiseen. Sen lisäksi, että rannikkotietä ajaessa saa ihastella Adrianmeren upeita maisemia, sen varrella piipahdetaan ensin nopeasti Bosnian puolella ja palataan takaisin Kroatiaan ennen kuin lopullisesti kaarretaan Bosnia ja Hertsegovinan puolelle. Bosnian lyhyt rantaviiva halkoo siis Kroatian ja tullimuodollisuuksilta ei voi välttyä, kun rajan yli mennään useampaan otteeseen.

Matka perille ei ollut mikään helpoin tehtävä. Jännittävältäkin tuntuvia hetkiä koettiin, kun löysimme itsemme pienen pieniä vuoristopolkuja ajettuamme yhtäkkiä keskeltä keskeneräistä moottoritiekompleksia. Valtavia asfalttiteitä ristiin rastiin keskellä erämaata, muttei ketään missään! Ja yhtäkkiä tie loppui kesken kuin seinään.


Varsinainen Lost in Bosnia -kokemus siis :) Onneksi oikeakin tie loppujen lopulta tuli eteen ja pääsimme nauttimaan tästä pienestä paratiisista Bosniassa.


Kravicen vesiputoukset ovat mielettömän hienot, ja uiminen turkoosissa luonnon muovaamassa makeavesialtaassa oli upea kokemus (varsinkin kun keli puhkui lähes 40 asteen helteitä). Kravice on kuin luonnon itsensä muotoilema kylpyläalue, josta löytyy ison altaan lisäksi useita pienempiä altaita vesiputousten takaa. Siellä voi ottaa aurinkoa, hyppiä kallioilta, nauttia vesiputousten hierovasta hoidosta tai pysytellä pinnalla lähes porealtaalta tuntuvassa pulputuksessa. Alueelta löytyy kioski ja ravintola, joista ostaminen onnistuu myös euroilla. (Kahdella eurolla ostat niin hampurilaisen kuin oluenkin.) Kravice vaikutti olevan erityisesti paikallisten lomailijoiden suosiossa, ainakaan muihin suomalaisturisteihin emme törmänneet. :)

Lisää kuvia ja tunnelmia Kravicesta voit käydä kurkkaamassa reissussa mukana olleen Oma Deco dy J:n reissupostauksesta!

Pala paratiisia - tänne (ja Bosniaan) voisin palata uudestaankin.

lauantai 24. elokuuta 2013

Herne-mozzarellapasta


Kävipä tässä (taas) kerran, että työpäivän jälkeen jääkaapista löytyi vain voileipäaineksia sekä aavistus toissapäiväistä kinkkukiusausta, jota olin syönyt jo kahteen otteeseen. Teki mieli jotain muuta. Yhtäkkiä muistin 52 Weeks of Deliciousness -blogin hernepastan, jota olin himoinnut ohjeen lukiessani. Pakastimesta löytyi herneitä. Kuivakaapista pastaa. Jääkaapista yksi mozzarellapala ja ranskankerman jämät. Näistä syntyi minun hernepastani.


Herne-mozzarellapasta

yhdelle

pastaa (mitä lajia kaapistasi löytyykään)

1 punasipuli
1 valkosipulinkynsi
150-200 g herneitä
1/2 sitruunan mehu
suolaa
mustapippuria
2 rkl ranskankermaa
1/2 mozzarella
1/2 dl hienonnettua persiljaa

Pasta-ainekset valmistuvat nopeasti, joten laita ensialkuun pastavesi kiehumaan. Keitä pasta runsaassa suolassa ja jätä al denteksi. Pilko punasipuli ja valkosipulinkynsi. Kuullota sipuleita pannulla nokareessa voita, kunnes ne pehmenevät. Lisää pannulle herneet ja anna niiden lämmetä muutaman minuutin ajan.

Kun pasta on kypsää, kaada pastavesi pois kattilasta. Ei haittaa vaikka pastan joukkoon jäisi vähän pastan keitinvettä, se sopii mainiosti. Lisää pastakattilaan sipuli-herneseos ja mausta sitruunan mehulla, suolalla ja mustapippurilla. Heitä mukaan vielä pari ruokalusikallista ranskankermaa ja revi mozzarellapala joukkoon. Viimeistele persiljasilpulla ja sekoita ainekset keskenään. Nauti heti.

torstai 22. elokuuta 2013

Sadonkorjuun aika


Kesä alkaa auttamattomasti olla ohi meidän parvekepuutarhassa. Chilipaprika luo parhaillaan viimeisiä punaisia aarteitaan ja timjami kuoli yli- tai alikasteluun (en ole varma kumpaan) jo pari viikkoa sitten. Vihreitä kirsikkatomaatin alkuja löytyy onneksi useampia, joten toivotaan että tomaattisatoa saadaan vielä pitkälle syksyyn.

Pikku-puutarhamme on ollut koko perheen ilona koko kesän. (Myös koirulin, kuten kuvasta näkyy. Chili ei haisteluista huolimatta hauvalle maistunut, mutta kukkien ja kasvien varjossa on ollut mukava loikoilla. Ja haukkua satunnaisille ohikulkijoille.) Tomaattipensaan kanssa on sujunut huomattavasti paremmin kuin viime vuonna, jolloin parvekkeemme lähes hautautui Jaakon pavunvarren lailla kasvavan tomaatinverson alle. Chili on ollut myös iloinen yllätys ja viihtynyt kuumalla parvekkeellamme hienosti.

Mutta paras kaikista on ollut rakas, rehevä basilikani. Lempiyrttini, jolla on maustettu lähes kaikki kesän ruoat.

Se kasvaa ja komistuu edelleen.


tiistai 20. elokuuta 2013

Mihin syömään Dubrovnikissa?

Palataan vielä hetkeksi Kroatiaan ja siihen ihanaan ruokaan, jota jo aiemmin mainostin!

Löysimme muutamia oikein kivoja ruokapaikkoja Dubrovnikista kavereiden suositusten, opaskirjojen sekä TripAdvisorin avulla. Yleisesti ottaen Dubrovnikissa syö oikein hyvin, jos tsekkaa hieman vinkkejä etukäteen eikä istahda aina siihen isoimman turistikadun ensimmäiselle terassille. Ruokakulttuuri on kala- ja meripainotteista mutta myös Italian läheinen sijainti on antanut vaikutteita kroatialaiselle keittiölle. Pastaa, pizzaa ja risottoa tarjotaan monessa ravintolassa eikä yhtään hullumman makuista, jos saan sanoa!



Nämä ensimmäiset kuvat ovat kolmen saaren risteilykierrokselta, joka oli yksi tekemistämme päiväretkistä. Lopud-, Kolocep- ja Sipan-saarilla poikkeava risteily sisälsi lounaan kapteenin kotona ja kokemus oli vähintäänkin ainutlaatuinen. Istuimme 20-henkisen ryhmän kanssa kapteenin kotipihalle rakennetussa pitkässä pöydässä nauttien monista eteen kannettavista annoksista, itsetehdystä viinistä, haitarinsoitosta ja leppoisasta puheensorinasta. Herkullisimpia paloja ateriasta olivat alkuun tarjotut juusto ja Prsut-kinkku pehmeällä leivällä sekä sinisimpukat. Tuntui, että kapteenin pöydässä viihtyivät kaikki ja olisimme voineet jäädä turisemaan saaren pysähtyneeseen tunnelmaan vaikka koko päiväksi.

Ensimmäinen varsinainen ravintolasuositukseni Dubrovnikissa on kuitenkin...

Nishta
Prijeko bb


Pimeät ja rakeiset kuvat eivät tee lainkaan oikeutta tälle erinomaiselle kasvisravintolalle, joka sijaitsee yhdellä Dubrovnikin vanhankaupungin pikkukujista. Nishtan kasvisruoat ovat täynnä makua, ja niin herkullisia, että olin aivan haltioissani paikasta! Minä, vannoutunut lihan ystävä! Jos käytte Dubrovnikissa, käykää Nishtassa. Pyydän kauniisti.


Taj Mahal
Nikole Gučetićeva 2


Toinen todella hieno ravintolakokemus oli bosnialaista ruokaa tarjoavassa Taj Mahalissa, jossa mentiinkin sitten ihan toiseen ääripäähän. Neljän hengen lihavati tyhjeni nopeasti meidän neljän suihin. Oi, mitä makuja! Jouduimme odottelemaan etukäteen varattua pöytäämme naapuribaarissa melkoisen kauan, mutta odotus oli sen arvoista. Tunnelmallinen paikka, hyvä palvelu ja luumuviinashotit talon piikkiin aterian päätteeksi.


Mea Culpa
Ulica za Rokom 3


Jos ei Mea Culpan pizzoista lähde nälkä, niin... Niin mitä? No olet kyllä todella, todella nälkäinen! :) Astetta isompi kortteliravintola, jonka pöydät levittäytyvät useamman kadunpätkän yli. Rento meininki, hyvät pizzat. Naapuripöydän neljän juuston lasagneannos aiheutti myös pientä kateudenpoikasta meidän suunnalla...


Poljana Rudera Boskovica 7
 

Kroatialaista ruokaa tarjoileva Kopun sijaitsee kauniilla aukiolla, pääkadun turistivilinän ulottumattomissa. Pöytä kannattaa varata etukäteen, sillä viihtyisä terassi on tupaten täynnä joka ilta. Päivän kalana tarjoiltu meriahven oli jäänyt kokilta miltein suolaamatta, mutta lisäsuolauksen jälkeen se maistui erinomaiselta, kuten myös täyteläistä fetaa sisältänyt alkupalasalaatti. Kopunin rauhallinen sijainti ja romanttinen tunnelma ovat vertaansa vailla.

-----

Vanhan kaupungin ulkopuolella emme kokeneet mitään valtavia makuelämyksiä (sitä kapteenin kotiruokaa lukuunottamatta). Lapadin niemimaan rantabulevardin ravintoloissa hinta-laatusuhde oli usein melko kehno, vaikka drinkkejä sieltä saikin edullisin hinnoin :) Mamma Mian katkarapurisotto maistui kuitenkin mainiolta!



perjantai 16. elokuuta 2013

Mexwurst-hodarit


Ymmärrän, että otsikko kaipanee jonkinlaista selvennystä. Mietit siellä, että mikä hitto on Mexwurst-hodari? Pitiköhän sen kirjoittaa Meetwurst? Vai viiraako sillä bloggaajalla nyt pahemman kerran?

Jälkimmäinen on hyvinkin mahdollista, mutta meetwurstia en tarkoittanut ja mexwurstin selitän tässä. Koska käytin hodareihin saksalaista bratwurstia (ja kaalia, joka hyvinkin voidaan nähdä saksalaishenkiseksi ruoaksi) sekä meksikolaisia makuja, piti hodarit nimetä minusta näiden mukaan. Eli Saksaa ja Meksikoa. Meksikoa ja bratwurstia. Mexwurst.

Eikö?

Hihii, onneksi ei nimi miestä pahenna eikä toivottavasti myös hodariakaan, sillä nämä olivat ihan superhyviä. MeNaisissa julkaistusta ohjeesta otin idean ja vähän muuntelin matkalla. Kokeile viikonloppuherkuksi, tykkäät varmasti!

Mexwurst-hodari. Pitäisiköhän ihan rekisteröidä toi nimi? ;)


Mexwurst-hodarit

4 kpl

1/2 ciabatta-leipä
4 minibratwurstia
punasipulia

kaalisalaatti
n. 100-150 g valkokaalia
1 chili(paprika)
1 rkl srirachakastiketta tai pari tippaa tabascoa
1/2 limen mehu
2 rkl ranskankermaa
2 rkl turkkilaista jugurttia
suolaa
mustapippuria
1/2 ruukku korianteria

avokadokastike
1 -2 avokadoa
1/2 dl taco-kastiketta
1 rkl limen mehua
suolaa

Valmista ensin kaalisalaatti ja avokadokastike. Leikkaa kaali ohueksi silpuksi. Hienonna chili (tai chilipaprika, riippuen miten tulista salaatista haluat) kaalin joukkoon. Mausta srirachakastikkeella tai tabascolla. Purista limen mehu joukkoon. Sekoita kaalisalaattiin ranskankerma ja turkkilainen jugurtti ja mausta suolalla ja mustapippurilla. Hienonna vielä korianteri mukaan.

Kuori avokado(t) ja hienonna se (/ne). Me käytimme vain yhtä avokadoa, mutta jäin kaipaamaan vielä lisää avokadon makua, siksi suosittelen ehkä käyttämään kahta. Mausta avokado taco-kastikkeella, limen mehulla ja suolalla.

Leikkaa ciabatta-leivästä neljä paksua viipaletta (noin 4cm). Halkaise viipaleet taskumaisesti auki, mutta jätä palat pohjasta toisiinsa kiinni.

Paista tai grillaa bratwurstit ja lämmitä leivät esim. uunissa. Lusikoi leipien väliin kaalisalaattia, nosta päälle makkarat ja avokadokastiketta. Koristele punasipulirenkailla.

keskiviikko 14. elokuuta 2013

Kroatian helmi


Kesän toinen reissu tehtiin Kroatian Dubrovnikiin. Aikamoinen helmi.

Dubrovnik on nostanut suosiotaan suomalaistenkin lomakohteena viime vuosina hurjasti, enkä ihmettele yhtään miksi. Uskomattoman hieno sää ja kuuma aurinko, kirkkaat ja puhtaat vedet sekä mielenkiintoinen historia houkuttelevat matkailijoita - erityisesti Keski-Euroopan loma-aikana heinä-elokuun vaihteessa, jolloin mekin Dubrovnikiin suuntasimme. Kyllä oli kaupunki ja rannat täynnä väkeä! Kroatia puhkui koko lomaviikkomme ajan 30-40 asteen helteitä. Siinä auringossa oli suomalaisella hipiällä välillä kestämistä, mutta toisaalta eipä siitä lämmöstä voinut muuta kuin nauttia. Ihanaa!

Dubrovnikin keskusta eli vanha kaupunki on melko nopeasti kierretty (päivässä, vähintään parissa), joten siihen tutustumisen lisäksi teimme paljon päiväreissuja meriteitse ja maitse. Sitä suosittelen ehdottomasti! Lissabonin matkatarinoinnin tapaan tässä luvassa muutamia parhaita paloja matkaltamme.


1. Vanha kaupunki ja muurikävely


Jos Dubrovnik on Kroatian helmi, vanhakaupunki Grad on kaupungin timantti. Muureilla ympäröity old town kätkee sisäänsä tunnelmallisia pikkukujia, ravintoloita, terasseja, putiikkeja ja paljon jyrkkiä portaita. Turisteja alueella pyörii valtavasti, mutta myös paikallisia kaupunkilaisia sillä Gradissa myös asutaan. Tästä todisteena ovat talojen ulkopuolella roikkuvat pyykit sekä ikkunalautojen kukkaistutukset.

Vanhasta kaupungista parhaan kuvan saa käppäilemällä edes takaisin sen kapeita pikkukujia. Yläilmoista kaupunkia voi ihailla kapuamalla kaupunkia ympäröiville muureille ja tekemällä suositun parin kilometrin muurikävelyn. Näköalat ovat upeat, mutta kierros kannattaa ajoittaa joko aamulle tai illalle, jos ei halua läkähtyä auringonpaisteeseen ja tungokseen.


2. Lokrum


Helpoin päiväretkikohde Dubrovnikista on Lokrum, kaunis kalliosaari vain 15 minuutin laivamatkan päässä. Risteilyt Lokrumiin lähtevät vanhan kaupungin satamasta. Lokrumin rannat ovat jännittävää kalliomuodostelmaa, josta mereen pääsee pulahtamaan portaita pitkin. Erinomaista Lokrumissa on sen rauhallisuus ja leppoisuus: vaikka risteilyalukset saarelle ovat tupaten täynnä, kalliolle uppoaa turisti jos toinenkin, eikä aurinkoa tarvitse palvoa aivan kylki kyljessä. Löytyypä saarelta myös nudistiranta, mikäli täysin rajaton rusketus kiinnostaa! :D


3. Meri, meri, meri


Meri on ehkä parasta, mitä Dubrovnikissa voi kokea. Adrianmeren vesi on aivan USKOMATTOMAN kirkasta ja puhdasta. En tiedä olenko nähnyt missään samanlaista. Ei välttämättä erityisen turkoosia, vaan todellakin kirkkaan sinistä. Ja puhdasta: pohjaan näkee useamman metrin syvyydestä. Sanotaankin, että Adrianmeri erottuu avaruudesta maapallon sinisimpänä kohtana.

Dubrovnik ei ole mikään varsinainen rantalomakohde: pikkukivirannat ovat melko pieniä ja lomakautena täyteen ahdettuja. Siinä ollaan todellakin kuin sillit suolassa. Mutta meri korvaa tuon pienen miinuksen. Siksi risteilyt, saarikierrokset, purjehtiminen, snorklailu, uiminen tai vain vedessä lilluminen ovat Kroatian parasta antia.
Ja auringonlasku horisontin taa.


4. Cavtat


Mukava päiväretkikohde on noin parinkymmenen kilometrin päässä sijaitseva Cavtat. Cavtatin kalastajakylään pääsee helposti joko bussilla tai laivalla, joskin risteily maksaa huomattavasti enemmän kuin bussikyyti. Cavtatista päällimmäisenä mieleen jäivät valtavat jahdit, jotka poikkesivat kylän satamaan varastoja tankkaamaan tai ihan vaan näyttäytymään (ja kyllä niissä näyttämistä olikin, pienen risteilijän kokoisia paatteja, joiden kannet täyttyivät vesiskoottereista, aurinkotuoleista ja kristallilaseista). Rantapromenadi ravintoloineen ja kahviloineen vaikutti viihtyisältä, ja auringonottoakin olisi Cavtatissa voinut harrastaa pitkin rantaviivaa ripotelluilla aurinkotuoleilla.


5. Ruoka

Sitten on vielä ruoka. Ah, se ruoka! Mitä ihania ravintoloita löysimmekään! Ruoka ansaitsee kuitenkin ihan oman postauksensa, joten siitä siis lisää myöhemmin. Malttakaa vielä hetki! :)

-----

ps. Ja kirjoitanpa vielä jutun myös eräästä toisesta lähialueen päiväretkikohteesta, jonne en ihan heti olisi uskonut eksyväni...