Back from Berlin eli takaisin ollaan! :) Kävin siis viikonloppuna ensimmäistä kertaa Berliinissä. Ja Saksassa itse asiassa. Jostain syystä koko Saksa on jäänyt aina reissuja suunnitellessa vähän sivuun. Ei ole herättänyt intohimoja suuntaan eikä toiseen. Ei suurta paloa, että "tuolla haluan ehdottomasti käydä", mutta ei toisaalta mitään syytä, miksi en haluaisi.

Nyt oli vihdoin aika ottaa selvä pääkaupunki-Berliinistä, ja melkoisesti reissua kyllä odottelinkin, sillä niin paljon hyvää olen kaupungista kuullut.

Berliinin nähtävyydet ja koko kaupungin rakenne olivat melko vieraita ennen kuin muutama viikko ennen reissua aloin niitä googlata. Ei Big Beniä eikä Eiffel-tornia, jotka tuntee suurin piirtein koko ihmiskunta. Ei Manhattania, jonne osaisi suunnistaa, vaikkei koskaan ole kaupungissa käynytkään. Nähtävää löytyi alkuhapuilusta huolimatta paljon. Toisen maailmansodan ja sen jälkeisten tapahtumien merkit ovat vahvasti Berliinissä läsnä ja erittäin mielenkiintoisia. Varsinaisen keskustan (jos sellaista edes on) sijaan Berliinin parhaat alueet ovat tipotellen ympäri kaupunkia. Kahden päivän haahuilulla helmipaikkoja ei kuitenkaan löydy automaattisesti. Vinkki nro 1: Ota selvää nähtävyyksistä, ravintoloista, kahviloista ja alueista, joissa haluat käydä ja joita suositellaan. Isossa miljoonakaupungissa aikaa saa helposti hukattua päättömään pörräilyyn kaduilla ja kaupunginosissa, joissa on vain isoja betonirakennuksia ja sinä. Vähempikin turhauttaa, jos lomailuaikaa on rajoitetusti.

Mistä me sitten pidimme?


Holokaustin muistomerkki. 2711 vaikuttavaa kivipaasia, jotka tupsahtivat yhtäkkiä esiin kierrellessämme etsiskelemässä aamukahvia. Ja joita ihastellessa aikaa kului niin paljon, että etsimämme persoonallisen saksalaisaamupalan sijaan päädyimme nälkäisinä Starbucksille aamulattelle.


Berliinin muuri. Paloja ja muistomerkkejä siellä täällä. Kertomattomia tarinoita. Paljon lähihistoriaa, joka pisti turistinkin mietteliääksi.


Checkpoint Charlie. Tunnetuin rajanylitysasema Itä- ja Länsi-Berliinin välillä. Entisen vartijankopin kopio ja rajanylityskyltti. Ja vieressä hienosti (tunnelmaa luomassa) McDonald's, sopivasti kuitenkin "lännen" puolella :)


Brandenburgin portti. Suurkaupunkien perinteisempää nähtävyysosastoa komeine rakennelmineen ja iltavalaistuksineen.

Kauniita vanhoja rakennuksia löytyi Berliinistä muutenkin paljon, mutta aika harvan historiaa tai tarkoitusta saimme selville. (Lonely Planetia, Mondoa tai muuta matkaopasta emme valitettavasti pakanneet mukaan ja se hieman harmittaa.) Vinkki nro 2: Matkaopaskirja ei ole huono ostos.


Berliinin 368 metriä korkea televisiotorni näkyi melkeinpä ympäri kaupungin. Helppo apuväline suunnistukseen siis! Aleksanderplatz, jolla torni sijaitsi, ei puolestaan meitä säväyttänyt. Aukio oli sekava ja epäviihtyisä, täynnä pikaruokaketjuja ja matkamuistomyymälöitä. Vinkki nro 3 (puhtaasti subjektiivinen): Älä tuhlaa aikaasi Aleksanderplatzilla vaan suuntaa esim. Kreuzbergiin, Prenzlauer Bergiin tai Kurfürstendammin ostoskadulle. Selvitä niistäkin kuitenkin parhaimmat kadut etukäteen, Kreuzbergistäkin itsensä voi löytää ihmettelemästä, että missä se persoonallisuus ja idylli (ja ihmiset) oikein ovat...



Katutaidetta a.k.a. graffitteja näkyi paljon. Niistä muodostui ikään kuin Berliinin ilme. Oliko se nyt niin hienoa, siitä en ole varma, mutta Berliiniin se kai tietyllä tapaa sopi. Remontointia ja rakennustyömaita oli myös paljon. Vinkki nro 4: Etsi kauneutta rumistakin asioista.


Hauskuutta löytyi myös Berliinin liikennevaloista. Itäsaksalaiset liikennevaloukkelit viittovat menemään paljon vauhdikkaammin kuin meille tutut, länsisaksalaiset liikennevalomerkit. Vinkki nro 5: Varo autoilijoita ja kadun ylittämistä! Berliinissä on hämmästyttävän vähän suojateitä.


Mitkä siis olivat loppufiilikset kaupungista? Tajusimme ainakin, että Berliinin kokoisessa kaupungissa, jossa kumpikaan meistä ei ollut aikaisemmin käynyt, jonkinlainen matkaopas tai vielä parempi valmistautuminen matkaan olisi ollut tarpeen. Harmitti, kun aikaa tuhlaantui autioilla kaduilla haahuiluun. Vaikka hyviä ravintoloita on paljon, eivät nekään ilmesty nurkan takaa aina kun niin toivot.

Muuten Berliini ansaitsee ehdottomasti uusintavisiitin! Ja mielellään kesäaikaan, niin päästään testaamaan myös kaupungin monia terasseja. Terassit tosin olivat suurin piirtein kaikki näin lokakuun lopullakin auki, mutta me emme nolla-asteisessa kelissä niissä tarkentuneet istuskella (vaikka berliiniläisille se ei näyttänyt olevaan mikään ongelma). Ja minä kun luulin, että suomalaiset ovat kylmänkestoista kansaa...

Seuraavaksi luvassa sitten ruokajuttuja Berliinistä. Döneriä ja sellaista... :)


ps. Indiedays Inspiration-blogimaailma on vihdoin avattu! Mielettömän hienoa olla mukana! Käypä tutustumassa täältä!

Suloinen suppilovahveropasta

500 g tuorepastaa
1 l suppilovahveroita
1 sipuli
1 valkosipulinkynsi
100 g pekonia
2,5 dl ruokakermaa
suolaa
mustapippuria
rucolaa
parmesania

Puhdista sienet esim. huljuttelemalla niitä kevyesti juoksevan veden alla. Älä liota sieniä, jotta ne eivät menetä makuaan. Jos haluat, voit pilkkoa / puolittaa sieniä hieman, mutta älä liikaa: ne menettävät kyllä kokoaan paistettaessa. Hienonna sipulit ja pilko pekoni.

Laita kattilaan vettä kiehumaan ja veden kiehuessa lisää tuorepasta. Kumoa sienet kuivalle ja kuumalle paistinpannulle ja hauduta, kunnes sienistä irtoava neste on melkein kokonaan hautunut pois. Tässä kohtaa saattaa usko loppua, sillä sienistä irtoaa melkoinen määrä nestettä. Mutta usko pois, kyllä se neste sieltä aikanaan haihtuu! Lisää joukkoon pekonit ja sipulit ja paista kunnes pekonit ovat saaneet vähän väriä ja sipulit hieman pehmenneet.

Mausta seos suolalla ja mustapippurilla. Sekoita joukkoon kerma ja anna hautua noin 5 minuuttia. Nappaa pastan keitinvettä talteen pari desiä ja siivilöi sitten pasta. Lisää pasta sienikastikkeeseen ja sekoita. Tarvittaessa lisää hiukan pastan keitinvettä joukkoon.

Silppua rucola ja raasta parmesaani. Lisää pastaan juuri ennen tarjoilua.

Ei tarttunut Tallinnasta mukaan kakkuvuokaa vaan flunssakuume. Eli nyt siis oleillaan kotisohvalla Finrexinin ja kuumemittareiden kera. Ja kauniin pinkin syklaamin.

Tässä kuitenkin muutamia kuvia tihkusateisesta Tallinnasta sekä reissuruuista.


Hauskan viikonloppureissun voimalla jaksaa potea sohvanpohjalla. Aurinkoista viikon alkua teille! :)

Viime viikonlopun herkkusalaatti sai pisteen iin päälle, kun sen jälkeen makeutettiin suut vielä sydämenmuotoisella mustaherukkakakulla. Hurmaava sydänvuoka on peruja vuoden takaiselta Tallinnan reissulta, jossa tämä ihanuus päätyi tuliaisiksi eräästä köökkikaupasta. Tuttuihinkin kakkuihin saa helppoa ja kivaa vaihtelua, kun ne tekee välillä eri muotoisiksi. Sydänvuoka on astetta kapeampi kuin normaali kakkuvuokani, joten tuntuu, että sen kanssa kakuista tulee myös aavistuksen korkeampia. Tämä kakku tosin siis oli ihka ensimmäistä kertaa kokeilussa.

Ja niiiiiin hyvääääää.....

Sydämellinen mustaherukkakakku

POHJA
150 g voita
1,5 dl sokeria
3 kananmunaa
1 dl ranskankermaa
3,5 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
2 tl vanijasokeria
200 g mustaherukoita (tai miksei mustikoita, jos pidät niistä enemmän)

KUORRUTUS
150-200 g maustamatonta tuorejuustoa
1/2 dl ranskankermaa
2 dl tomusokeria
2 tl sitruunanmehua
1 dl mustaherukkasosetta / -hilloa (tai sitä mustikkaista versiota)

Voitele irtopohjavuoan reunat ja vuoraa pohja leivinpaperilla. Vatkaa huoneenlämmössä pehmennyt rasva ja sokeri keskenään. Lisää munat ja ranskankerma ja vatkaa tasaiseksi taikinaksi. Sekoita 3 dl jauhoja, leivinjauhe ja vaniljasokeri keskenään. Lisää jauhoseos taikinaan. Pyörittele jäiset mustaherukat lopuissa jauhoissa ja sekoita varovasti taikinan joukkoon.

Levitä taikina vuokaan ja paista 175-asteessa hieman keskitasoa alempana n. 35-40 minuuttia. Jos käytät tuoreita marjoja, paistoaika voi olla vähän lyhyempi. Anna kakun hieman jäähtyä ennen vuoan irrottamista.

Sekoita tuorejuusto, ranskankerma, tomusokeri ja sitruunanmehu keskenään. Lisää tomusokeria, jos kuorrutus on liian löysää. Levitä seos kakun pinnalle. Valuta mustaherukkasosetta kakun pinnalle ja vetele seos kiehkuroiksi lusikalla.

Spanish Coffee

Jokirapu-vuohenjuustosalaatti

Salaatin kanssa nautimme ciabatta-leipää ja juustoja (Auraa, pippurijuustoa sekä Manchegoa) sekä Raimat Chardonnay Brut -kuohuviiniä.

Ja hurmaavaa jälkkärikakkua, josta juttua sitten seuraavaksi! :)

Hetki vielä, ja uusi Inspiration blogimaailma aukeaa!


Blogikirjoitukset eivät näy kokonaisuudessaan Inspirationin sivuilla, vaan kiinnostuttasi kuvasta / blogista / jutusta, voit lukea koko kirjoituksen blogin omilla sivuilla. Inspiration toimii siis ikään kuin näyteikkunana, ja kun haluat tutustua asiaan tarkemmin, astut sisään itse blogiin! Lisäksi Inspirationia voi käyttää myös omien suosikkiblogien seuraamiseen.


Jos haluat käydä tutustumassa sivustoon jo ennakkoon ennen sen virallista avausta, käy klikkaamassa tästä. Saat sähköpostiisi tunnukset, joilla Inspirationin beta-versio aukeaa. Kenraaliharjoitukseen on siis vielä paikkoja jäljellä ennen virallista ensi-ilta... :)

Kun nyt kerran sisutusjuttuihin päästiin, niin täältä pesee! Sisustustarrafanina ihastuin ihan älyttömästi tähän tanskalaisen Ferm Livingin To do -tarraan. Sopii niin keittiöön, eteiseen kuin vaikka... no, vessaan! (Jaa miksei sopisi? "Pese pyykit", "Sulje wc-pytyn kansi", "Muista käyttää hammaslankaa"...) :) Meillä ei ole liitutaulua tahi liitutaulumaalia, joita olen kyllä moneen otteeseen suunnitellut sisutuselementeiksi. Tämä voisi olla juuri sopivan vaivaton sisutuselementti kiinnitettäväksi jopa tämän perheen remonttitumpeloille.

Mahtuisikohan meidän tarraperheeseen vielä yksi jäsen?

Olen keittonoviisi. Monellakin tapaa.

Suurin piirtein ainoa keitto, jota meidän keittiössä on parin viime vuoden aikana valmistettu, on nakkikeitto (sitä onkin sitten tehty sitäkin enemmän). Ja tomaattikeitto. Tomaattikeitosta kelpaa usein myös valmisversio, erityisesti Knorrin valmiskeitot ovat oleet oikein toimivia pikaruokia. Näitä lukuun ottamatta keittoruoat jäävät yleensä tässä huushollissa auttamattomasti ilman ääniä Mitä tänään syötäisiin -kisassa.

En siis tiedä, mistä taivaalta tipahti eilen mieleeni äkillinen himo kasvissosekeittoon. Sellaiseen oikein sulavan samettiseen, mutta samalla pienellä potkulla varustettuun. Eipä siis muuta kuin vikkelä hyökkäys lähimarketin Hevi-osastolle ja kasa kasviksia ostoskoriin. Ja ei kun keittopuuhiin!

Vinkit keittoon sain Kotiliedestä. Inkivääri, chili ja lime-kookoskerma toivat juuri sitä toivottua sävähdystä, ja sosekeitto katosi sukkelasti parempiin suihin. Myös aluksi nenäänsä ihanliiankevyellejaterveelliselle kasvispiperrykselle nyrpistänyt isäntä ("eihän tuosta lähde edes nälkä") hotki hymyillen kaksi lautasellista putkeen :)

Samettinen kasvissosekeitto

3 porkkanaa
4 perunaa
1 palsternakka
0,5-1 bataattia (riippuen koosta)
pala purjoa
1 sipuli
4 valkosipulinkynttä
1,5 l vettä
1 kasvisliemikuutio
1 tl suolaa
n. 1-1,5 cm pala tuoretta inkivääriä
valkopippuria
chilihiutaleita
2 dl lime-kookoskermaa (Valio)
loraus soijaa

pinnalle
tuoretta basilikaa tai muita yrttejä

Kuori ja lohko juurekset. Keitä vesi kiehumispisteeseen ja lisää kasvisliemikuutio ja suola. Lisää joukkoon kasvikset ja keitä 30-40 minuuttia. Lisää loppuvaiheessa raastettu inkivääri. Soseuta keitto, kaada joukkoon kerma ja mausta valkopippurilla, chilillä ja tarvittaessa lorauksella soijaa. Kuumenna seos ja maistele, jotta maut ovat kohdillaan. Hienonna keiton pinnalle tuoreita yrttejä.

 ... ja seinäpinnoista.


Meiltä löytyy sisustustarrat niin keittiön seinältä kuin eteisen käytävältä. Molemmat löytyivät aikoinaan art4u-sisustusverkkokaupasta. Olemme tykänneet kummastakin kovasti!


Hurmaavin sisustuselementtimme on tietysti koiruli. Huomaa pään alla tyynyn virkaa toimittava pehmojääkarhu, jonka koiramme on ominut "pennukseen".