maanantai 30. heinäkuuta 2012

Kesämatkailua, osa 3: Pärnu


Lahden taakse kävi matkamme heinäkuun puolessavälissä. Tarkemmin ottaen siis Pärnuun. Suomea piinanneet sadekuurot olivat tulleet tutuiksi rantalomakohteessakin, eikä auringonottosäitä nähty juuri meidänkään loman aikana. Harmi, sillä Pärnun upea ranta vetää todellakin vertoja Välimeren biitseille! Matkalaukkuun pakattua rantapyyhettä ei siis tarvinnut (täälläkään) kassista purkaa :)


Viron kuuluisin kylpyläkaupunki Pärnu ihastutti kyllä ilman rantasäitäkin. Vanhat ja värikkään puutalot, pienet kahvilat, terassit ja kujat sekä lomasesongista huolimatta vallinnut rauhallinen tunnelma. Lomaidylliä parhaimmillaan!


Komean merimaiseman ja historiallisen keskikaupungin lisäksi ihastuimme Pärnun vihreyteen. Kauniita puistoja ja istuskelualueita oli ympäri kaupunkia. Miten rauhallista! Miten viihtyisää! Näissä puistoissa ovat varmasti käyskennelleet myös ne 1800-1900-luvun kylpylämatkailijat, joita Pärnun historiaan mahtuu paljon.


Ja sitten siihen tärkeimpään. Ruokaan ja juomaan.

Merkittävin yksittäinen asia, joka ruoasta ja juomasta on pakko mainita, on tietenkin se hinta. Tallinnassa euron myötä korottuneet turistihinnat eivät ole onneksi yltäneet Pärnuun, ja täytyy myöntää että syöminen ja juominen on matkailijalle todella edullista. Meidän neljän hengen ryhmämme loppulasku ravintolassa (sisältäen yleensä pääruoan lisäksi vähintään ruokajuomaa ja jotain alku- tai jälkiherkkua) oli halvimmillaan vain reilut 30 euroa ja kalleimmillaankin alle 80 euroa. Siis neljältä hengeltä yhteensä!!


Mitään tajunnanräjäyttäviä makuelämyksiä ei koettu, mutta hyvää ruokaa kyllä. Ensimmäisenä kuvakavalkadissa lohta, jonka liian monista osakomponenteista vähintäänkin tuon juustoraasteen olisi voinut jättää pois. (Katsoit aivan oikein, tuo nuudelinnäköinen hässäkkä ON juustoa. Ja sen alla oleva broileri-look-alike siis lohta.)


Erittäin viihtyisä ja vähän "fiinimpi" terassiravintola, jossa kävimme oli Si-Si. Täällä virolaiseen uskomattoman tylyyn (lue olemattomaan) palveluun saatiin vihdoin poikkeus ja tarjoilija jopa hymyili, toivotti tervetulleeksi ja tiedusteli ruoan maistuvuutta.


Alkupalana Si-Sin buffalamozzarellaa, prosciuttoja ja rucolaa balsamicolla...


... sekä tomaattibruschettaa.


Pääruoaksi herkkusienipastaa. Jälkiruoan jäätelöä ja matkan lempidrinkiksi valikoitunutta Baileys-kaakaota (josta ei valitettavasti löydy kuvaa) käytiin pariinkin otteeseen herkuttelemassa italialaisessa ravintola Steffanissa.


Paahdettua leipää valkosipulidipillä Kentuki Lõvi Pubissa...


 ...ja broilerisalaattia tortillalevystä tehdyllä lautasella.


Parhaimmat makuelämykset saimme kuitenkin oman hotellin terassilla, josta näkyi suoraan merelle. Scandic Rannahotellin ravintola tarjosi tosi hyviä burgereita ja salaatteja, ja oikeastaan koko ruokalista vaikutti niin herkulliselta, että olisin voinut maistaa ihan jokikistä annosta!


Koska nykyisenkään viinakaapin sisältöä emme saa kotona tuhottua, tuliaisiksi riitti pari 3-4 euron valkoviinipulloa.Vaikka valikoimaa olisi toki ollut tarjolla...


Viileistä keleistä huolimatta Pärnu oli hieno kokemus ja reissu oikein onnistunut! Tänne uudelleen? Ehdottomasti!!



ps. Tämän kesän matkailusarjaan taitaapi tulla vielä jatkoa, mutta nyt välillä koitan tsempata taas tuossa reseptipuolessa. Muutamat makoisat ohjeet ja kuvat kertyneet kesän aikana jemmaan... :)

perjantai 27. heinäkuuta 2012

Kesämatkailua, osa 2: Rauma


Kesälomamatkailumme kuvakoosteessa vuorossa seuraava osa. Iki-ihana, kaunis ja tunnelmallinen Rauma.

Jatkoimme Uudestakaupungista länsirannikkoa pitkin viitisenkymmentä kilometriä ylöspäin Raumalle. Lisää vanhaa puutaloidylliä, shoppailua viihtyisästi vanhaan kaupunkiin upotetetuissa sisustus- ja vaatepuodeissa sekä lounastelua ja kaffettelua.

Lounaaksi kävimme syömässä salaatit aivan torin vierellä sijaitsevassa Café Luwilassa. Maukasta oli edelleen, vaikka viime vuonna samassa paikassa vieraillessamma salaatti oli hurjasti isompi ja salaattiin sai - uskomatonta kyllä - valita niin paljon täytteitä kuin valikoimasta löytyi. Nyt valinnanvapautta oli rajoitettu, mutta kahvila pysyy silti yhtenä Rauman suosikkinani.

 Kulttuurinnälkää tyydytettiin tällä kertaa entisen laivanvarustajan kodissa, Marelassa.

Voin muuten kertoa, että kun kolmatta iltaa putkeen syö grillimakkaraa iltapalaksi, niin ainakin allekirjoittaneella alkaa villeimmänkin makuinen jalapeno-juusto-suolakurkku-makkara tulla korvista ulos. Vaikka se sitten vaihteluksi valmistettaisiinkin grillitikuilla grillitason sijaan :)

Onneksi mukana oli sampanjaa, jota kippistelimme vuosipäivän kunniaksi Poroholman leirintäalueen nurmikolla rantaravintolan terassikaraokea kuunnellen. Skåål!


Poroholmaa voin ehdottomasti suositella leirintäalueena, vaikka neljän hengen leirintämökkimme ei ollut siitä siisteimmästä päästä. Oikeastaan kaikkea muuta. Viivyimme kuitenkin vain yhden yön, joten mökissä ei tarvinnut sen kummemmin viettää aikaa, vaan ilta sujui grillaillen ja istuessa Poroholman Ruormies-terassilla. Jonne muuten väkeä valui myös itse leirintäalueen ulkopuolelta, sen verran hyvä meno siellä! :)


 "Ol niingon gotonas!" sanovat raumalaiset. Ja mehän oltiin! :)

Raumaa seuraava kesäreissu suuntautuikin sitten lahden toiselle puolelle, siitä lisää seuraavaksi...

tiistai 24. heinäkuuta 2012

Oma maa mansikka... ja mustikka myös!



Kesän mansikkasatsi on taas saatu ostettua, perattua ja pakastettua. Mustikoita kävin puolestaan poimimassa meidän lähimetsästä, 100 metrin päästä kotiovelta. Hurraahuuto jokamiehenoikeudelle!



Koska varustauduin mustikkametsään pikeepaidalla, vaalean beigeillä housuilla ja hyttysmyrkyttömällä iholla, en saanut poimittua enempää kuin pari pakasterasiallista. Joista vain toinen päätyi pakastimeen. Toinen oli pakko pistellä poskeen saman tien bulgarian jogurtin, banaanin ja kanelin kera.


maanantai 23. heinäkuuta 2012

Kesämatkailua, osa 1: Uusikaupunki


Meidän ensimmäinen kesälomareissu suuntautui tänä vuonna Uuteenkaupunkiin, noin 15 000 asukkaan kauniiseen pikkukaupunkiin länsirannikolla. Kelit olivat sitä perinteistä suomalaista kesäsäätä, jonka viimeisen parin hellekesän jälkeen oli jo täysin unohtanut: + 15 astetta, tihkusadetta ja hyvin, hyvin lyhyitä auringonpilkahduksia. Tämän emme tietenkään antaneet menoa haitata!

Uudenkaupungin kaupunkikeskusta ja vanha puutaloalue olivat täynnä kauniisti säilyneitä 1800-luvun puutaloja.


Kulttuurinnälkää tyydytettiin kaupungin Kulttuurihistoriallisessa museossa, joka oli entisen tupakkatehtailijan porvariskoti ajanmukaisine kalusteineen ja esineineen. Museon yläkerrassa oli merenkulkuaiheinen näyttely. Museon sisäänpääsy oli vain kaksi euroa, joka oli mielestäni erittäin kohtuullinen hinta näin mielenkiintoisesta museosta. Suosittelen!



Uudessakaupungissa kun oltiin, piti toki käydä myös Uudenkaupungin Automuseossa, joka on Suomen ainoan henkilöautoja valmistavan autotehtaan yhteydessä. Valmet Automotiven tehtaalla on valmistettu 1960-luvun lopulta lähtien mm. Saab-autoja, joita museossakin oli esillä useita.


Kaupunginlahden rannalta löytyy muutamia oikein kivoja terasseja ja ravintoloita. Me kokeilimme Sualaspuria (maukas ruoka, mitäänsanomaton palvelu) sekä Kahvelin terassia (isot pizzat, kauniit maisemat). Ja tietysti kävimme myös Pakkahuoneella herkuttelemassa läntisen Suomen ehkä kuuluisimmilla munkeilla, jotka veivät todella kielen mennessään!


Yksi "nähtävyys" on vielä pakko mainita. Vakka-Suomen Panimo. Erikoisoluiden ja siidereiden pienpanimo keskellä kaupunkia, josta oli toki pakko nappaa parit tuliaiset mukaan :)


Jatkoa kesämatkailulle seuraavassa osassa! :)